Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joill ei enää vanhempia kolmekymppisenä?
07.06.2015 |
Tai edes sisaruksia? Itsestä tuntuu välillä orvolta vaikka aikuinen ihminen olenkin kun vanhempani ovat jo kuolleet ja sisaruksia ei ole. Tuntuu että kaikilla on itsestäänselvästi edes toinen vanhemmista vielä elossa tai sisaruksiin tiiviit välit. Mulla ei ole muutakaan sukua hirveän paljon, asuvat aika kaukana. Oma perhe ja hyvä mies ja muutama tosi hyvä ystävä löytyy.
Onko muita joilla vanhemmat kuolleet tai yhteydet katkenneet niin ettei vanhempiin ole yhteyttä?
Kommentit (50)
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:18"] Et voi sanoa miten toimisit jos et ole nuorena menettänyt vanhempiasi. Ainoastaan ne tietävät jotka ovat sen kokeneet.
[/quote]
Väniväni, uliuli.
Elämämkoulu.
[/quote]
Onpa outo kommentti. Miten se liittyy mihinkään elämän kouluun, jos on menettänyt vanhempamnsa nuorena?? Eivät he mihinkään viinaan kuolleet jos sitä nyt siellä yrität ulista. Tosi asia nyt vaan on niin, ettei asioita voi samalla tavalla ymmärtää jos ei niitä ole itse kokenut.
Ja kommentistasi päätellen olet itse tunnekylmä idiootti, joten painuhan johonkin muuhun ketjuun jakamaan onnettomia kommenttejasi, joita kukaan ei kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meitä löytyy. Vanhempia ei enää ole, enkä myöskään ole sukulaisten kanssa enää missään tekemisissä.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:18"] Et voi sanoa miten toimisit jos et ole nuorena menettänyt vanhempiasi. Ainoastaan ne tietävät jotka ovat sen kokeneet.
[/quote]
Väniväni, uliuli.
Elämämkoulu.
[/quote]
Oh hoh, olipas erikoinen kommentti. Toki, omanlaista elämänkouluaan sekin on, kun menettää äitinsä vauvana syövälle tms. mutta jotenkin tuo toi mieleen viittauksen johonkin wt-meininkiin ja pysyvään alisuorittamiseen tai -suoriutumiseen. Tietysti hyvienkin perheiden lapsille tulee ekstrakuormaa, kun vanhempia kuolee ja elämässä on vaikeaa, mutta ei se tarkoita sitä, etteikö elämä voisi olla hyvääkin. On opiskeltu, valmistuttu hyvään ammattiin, saatu töitä, pärjätty elämässä kaikesta surusta ja vastoinkäymisistä huolimatta.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:18"] Et voi sanoa miten toimisit jos et ole nuorena menettänyt vanhempiasi. Ainoastaan ne tietävät jotka ovat sen kokeneet.
[/quote]
Väniväni, uliuli.
Elämämkoulu.
[/quote]
Onpa outo kommentti. Miten se liittyy mihinkään elämän kouluun, jos on menettänyt vanhempamnsa nuorena?? Eivät he mihinkään viinaan kuolleet jos sitä nyt siellä yrität ulista. Tosi asia nyt vaan on niin, ettei asioita voi samalla tavalla ymmärtää jos ei niitä ole itse kokenut.
Ja kommentistasi päätellen olet itse tunnekylmä idiootti, joten painuhan johonkin muuhun ketjuun jakamaan onnettomia kommenttejasi, joita kukaan ei kaipaa.
[/quote]
Ihan täältä sivusta lukeneena huikkaan, että eivät tokikaan voi ihmiset ehkä aivan samalla tavalla tietää asioista, jos eivät ole itse niitä kokeneet, mutta et sinäkään ole omien henkilökohtaisten kokemustesi kanssa mikään sanomaan, että miten ihmisten pitäisi näistä asioista ajatella tai tuntea. Kaikki ovat erilaisia ja vaikka esimerkiksi nro 8 kokisi täsmälleen kaiken saman mitä sinä, niin hän ei välttämättä siitäkään huolimatta tuntisi asioista samoin kuin sinä. Kenenkän kokemuksia ei mielestäni pitäisi lähteä vähättelemään tai rankkaamaan listalle mihinkään järjestykseen.
Kyllä monelle esimerkiksi totaalinen välirikko vanhempien tai suvun kanssa voi hyvinkin olla aivan yhtä raskas ja vaikea asia kuin ihmisen kuolema. En itse väittäisi, että nimenomaan juuri kuolema täytyisi kokea tunteakseen suurta menetystä, tyhjyyttä ja orpoutta. Asiat ja tilanteet ovat eri ihmisillä erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 24 ja ollut ilman vanhempia 14 vuotta. Mulla on kyllä yksi veli.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:18"] Et voi sanoa miten toimisit jos et ole nuorena menettänyt vanhempiasi. Ainoastaan ne tietävät jotka ovat sen kokeneet.
[/quote]
Väniväni, uliuli.
Elämämkoulu.
[/quote]
Onpa outo kommentti. Miten se liittyy mihinkään elämän kouluun, jos on menettänyt vanhempamnsa nuorena?? Eivät he mihinkään viinaan kuolleet jos sitä nyt siellä yrität ulista. Tosi asia nyt vaan on niin, ettei asioita voi samalla tavalla ymmärtää jos ei niitä ole itse kokenut.
Ja kommentistasi päätellen olet itse tunnekylmä idiootti, joten painuhan johonkin muuhun ketjuun jakamaan onnettomia kommenttejasi, joita kukaan ei kaipaa.
[/quote]
Ihan täältä sivusta lukeneena huikkaan, että eivät tokikaan voi ihmiset ehkä aivan samalla tavalla tietää asioista, jos eivät ole itse niitä kokeneet, mutta et sinäkään ole omien henkilökohtaisten kokemustesi kanssa mikään sanomaan, että miten ihmisten pitäisi näistä asioista ajatella tai tuntea. Kaikki ovat erilaisia ja vaikka esimerkiksi nro 8 kokisi täsmälleen kaiken saman mitä sinä, niin hän ei välttämättä siitäkään huolimatta tuntisi asioista samoin kuin sinä. Kenenkän kokemuksia ei mielestäni pitäisi lähteä vähättelemään tai rankkaamaan listalle mihinkään järjestykseen.
Kyllä monelle esimerkiksi totaalinen välirikko vanhempien tai suvun kanssa voi hyvinkin olla aivan yhtä raskas ja vaikea asia kuin ihmisen kuolema. En itse väittäisi, että nimenomaan juuri kuolema täytyisi kokea tunteakseen suurta menetystä, tyhjyyttä ja orpoutta. Asiat ja tilanteet ovat eri ihmisillä erilaisia.
[/quote]
En ole se, joka noin on kirjoittanut. Mutta siinä olen ko. hlön kanssa samaa mieltä, ettei voi ETUKÄTEEN tietää, miltä joku asia tuntuu. Sen sijaan jostakin joku asia tuntuu pahalta ja jostain joku toinen vielä pahemmalta. Itse valitettavasti olen kokenut sekä vanhemman kuoleman että hylkäämisen ja ne herättävät eri tunteita ja olen surrut ja oireillut niitä keskenään eri tavoin. Kumpikaan ei kuitenkaan ole valmistanut kohtaamaan sitä toista tapahtumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 14:19"] Ihan täältä sivusta lukeneena huikkaan, että eivät tokikaan voi ihmiset ehkä aivan samalla tavalla tietää asioista, jos eivät ole itse niitä kokeneet, mutta et sinäkään ole omien henkilökohtaisten kokemustesi kanssa mikään sanomaan, että miten ihmisten pitäisi näistä asioista ajatella tai tuntea. Kaikki ovat erilaisia ja vaikka esimerkiksi nro 8 kokisi täsmälleen kaiken saman mitä sinä, niin hän ei välttämättä siitäkään huolimatta tuntisi asioista samoin kuin sinä. Kenenkän kokemuksia ei mielestäni pitäisi lähteä vähättelemään tai rankkaamaan listalle mihinkään järjestykseen.
Kyllä monelle esimerkiksi totaalinen välirikko vanhempien tai suvun kanssa voi hyvinkin olla aivan yhtä raskas ja vaikea asia kuin ihmisen kuolema. En itse väittäisi, että nimenomaan juuri kuolema täytyisi kokea tunteakseen suurta menetystä, tyhjyyttä ja orpoutta. Asiat ja tilanteet ovat eri ihmisillä erilaisia.
[/quote]
Ah, järjen ääni. Siispä juurikin näin.
Tuollainen "et tiedä miltä tuntuu, et oo kokenut"-jutut kuulostaa pakostakin muiden elämän vähättelyltä verrattuna omiin kokemuksiin. Että MINULLA ne pahimmat kokemukset on, MINULLA on ollut vaikeinta elämässä, te muut ette tiedä mitään. Mitä ihmiset tuollaisilla hakee?
Ei ihmisten elämiä voi vertailla noin.
Vanhempani ovat kuolleet mutts minulla on mies ja alle 10 v lapset. Miehen suvusta tavataan anoppi kerran vuodessa. Juhliin kutsun kaverIt. Joulut vaikeita ja työpaikalla myös kuunnella juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole yhtään sukulaista elossa. Vanhempani ovat olleet perheidensä ainokaisia, kuten minäkin. Isovanhempani ja omat vanhempani kuolleet. Tätejä, setiä, sisaruksia, serkkuja yms. minulla ei siis ole koskaan ollutkaan. Tuntuu että kummajainen olen ja monesti olen pala kurkussa kun muut puhuvat sukujuhlistaan. Ikää 40v ja olen kyllä niin kiitollinen omasta perheestäni kuin olla ja voi. Onneksi lapsillani on edes miehen puolelta sukua.
Äiti kuoli sairaskohtaukseen, kun olin 32v. Nyt isällä haimasyöpä, kun olen 36v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:27"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:21"] [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 11:19"]Suku nyt ei ole välttämättä sellainen yhteisö, että siihen tekisi kauheasti mieli kuulua. Minun sukulaiseni ovat ainakin jääneet tosi vieraiksi. Ihan erilaiset elämänarvot ja -tavat kuin minulla. Puoliso ja ystävät ovat sentään itse valittuja. [/quote] Onko sinulla omat vanhemmat ja sisaruksia? Ap [/quote] Vanhempani ovat elossa, ja minulla on yksi sisarus. En siis ole samassa tilanteessa kuin sinä. Muihin sukulaisiini en ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen, kun muutin kotoa opiskelemaan. -8 [/quote] Luulen että minäkään en olisi niin "kateellinen" mieheni kiinteästä suvusta, jos minulla olisi ns. "omia" ihmisiä eli edes yksi vanhemmista tai sisarus. Omat sukulaiseni nyt ovat mitä ovat enkä heitä kaipaakaan. Täti sanoi äitini kuoleman jälkeen että muista että olen aina tätisi ja soitti muutaman kerran kuulumisia, mielenkiinto lopahti siihen. Eikä siinä mitään, hänellä on oma tytär ja omat lapsenlapset. On vaikea selittää tätä orpofiilistä ymmärrettävästi:) ap
[/quote]
Ymmärrän orpofiiliksesi täysin. Olen "jo" 37, mutta siis samanlaisessa tilanteessa. Olin vähän päälle parikymppinen, kun äiti ja sisko kuolivat peräkkäisinä vuosina. Isäni kuoli neljä vuotta sitten. Äidin puolen sukua ei ole oikein koskaan ollutkaan ja isän puolen suku on etäinen. Juuri tuo "omien ihmisten" puute ja kaipuu on usen valtava. Minulla on hyviä ystäviä, jotka olen tuntenut todella pitkään, mutta heillä on kaikilla omat perheet, sisarukset ja vanhemmat tallessa, joten olen silti aina jotenkin se irrallinen, yksinäinen, juureton, orpo...
Täällä yksi.
Äitini kuoli kun olin juuri täyttänyt 30v sairastettuaan 4v ajan ja isäni kanssa en ole pahemmin ollut tekemisissä sen jälk kun 10v täytin. Väkivaltainen alkoholisti josta en muista yhtäkään hyvää tai lämmintä lapsuusmuistoa. Olo on säänn aika orpo ja nyt taas kun Suvivirsi soi ja murkkulapseni saivat todistuksensa niin olisi ollut aika ihanaa soittaa äidille, tai mennä käymään, ja "haljeta ylpeydestä" hänelle.
:´(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi. Isä kuoli kun olin teini-ikäinen ja äiti kun olin 28. Saattohoidin häntä vuoden. Musta tuntuu, että olen vanhentunut paljon ennen aikojani. Esim. saattohoitokokemuksista juttelen lähinnä 50-60 -vuotiaiden naisten kanssa, oman ikäisille aihe on vieras ja kiusallinen. Haluaisin saada olla vielä se "hoidettava", saada tukea ja kannustusta vanhemmiltani. Nyt olen vain se, joka on seuraavana kuolemisvuorossa.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:48"]
Miten lohdullista luettavaa..kipuilen itse "tyhjyyden tunteen" kanssa erityisesti kevätjuhlien, valmistujaisten ja kesän kynnyksellä. Ikävöin omaa rakasta äitiäni todella paljon. Kesälomaa, juhannusta, viikonloppusuunnitelmia on vaikea ajatella, kun ei ole omia rakkaita joiden luokse voisi mennä, kukaan ei odota kesämökillä.
Tuntuu että olen pieni kapsi joka on eksynyt. Molemmat vanhemmat ovat menehtyneet, ainut sisarukseni menehtyi tapaturmassa. Kaikiklla ystävilläni on vanhempi, useammilla molemmat vanhemmat ja sisaruksia.
Työyhteisössä on paljon hetkiä jolloin kyyneleet eivät ole kaukana.. olen ainut "kummajainen" jolla ei ole omia vanhempia eikä ainuttakaan sisarusta. Kahvipöytäkeskusteluissa ei ole paljon juteltavaa, kun kollegoilla on omat läheiset olemassa ja mukana heidän juhlahetkissä näin kevätkesällä.
Valokuvia esitellään iloisena ja esitellään sisarusten laittamia kauniita juhlapöytiä ja vanhempien (ylioppilaan isovanhempien) antamia lahjoja tai pientä pesämunaa elämää varten.
Kyllä se kirpaisee, kun pakosta on elämässä niin yksin. Kuinka ihanaa olisikaan jos oma rakas äitini saapuisi sieltä jostain takaisin ja olisi lapseni ylioppilasjuhlissa mukana (epätoivoinen ajatus, tiedän)! Jouduin tosissaan miettimään keitä ihmisiä kutsun, että saisin lapselleni ihanan juhlapäivän. Juhlaväkea ei ole liiaksi, kun se koostuu ainoastaan ystävistä.
Luulin joskus, että jos saan pitää edes äitini siihen saakka kun olen aikuinen, niin menetys ei olisi niin järkyttävä asia..mutta kyllä se äidin menetys näin aikuisena oli ja on suuri suru. Ehkäpä juuri siksi kun ketään muuta ei enää ole, edes siskoa.
[/quote] Voi... Minulle tuli olo, että tulisin ilomielin lapsesi ylioppilasjuhliin näillä puheilla, oikein lahjan kanssa, vaikka olet minulle ihan vieras. Voin kuvitella, miltä tuo tuntuu.
Itse olen aina asunut isoäitini luona. Omat vanhempani ovat elossa, mutta he voisivat yhtä hyvin olla olematta, koska he eivät ole olleet osa elämääni. Isoäitini on kaikki, mitä minulla on, miestä ja lapsia lukuun ottamatta. Kun hän väistämättä (lähi)tulevaisuudessa menehtyy, niin... Vaikeaa edes ajatella sitä.
Olenko tosiaan ainoa lajissani? Luulisi että muitakin olisi?
Onhan meitä. Olin 13-v, kun äitini kuoli sairauskohtaukseen. Kun olin 30-v, isäni hukkui.
Onko sinulla haikeaa oloa koskaan? [quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 10:58"]Onhan meitä. Olin 13-v, kun äitini kuoli sairauskohtaukseen. Kun olin 30-v, isäni hukkui.
[/quote]
Tunnetko haikeutta koskaan? Minulla on joskus orpo miehen tiiviin suvun sukujuhlissa, heillä on serkut, tädit ja sedät ja sellainen tiivis yhteisö. Kukaan ei edes koskaan kuole :) Tunne menee ohi mutta kirpaisee joskus. Ap
Joo, täällä myös yksi ilman vanhempia ja sisaruksia. Tosin jo lähempänä neljääkymmentä. Eikä ole edes omaa perhettä ja isovanhemmatkin kuolleet. Pidän minäkin itseäni aika ainoana lajissaan.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:40"][quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 12:32"] Mutta sitä ei koskaan tiedä ennen kuin kokee asioita miten toimisi. On ain helppo sanoa etten tekisi niin tai näin. Sitten kun jotain tapahtuu vasta tietää. [/quote] Kyllä minä ainakin tunnen itseni niin hyvin, että tiedän, miten toimisin tässä asiassa. -8 [/quote] Lukaan ei tiedä ennen kuin kokee, se on fakta jonka jokainen aikuinen elämää vähänkin nähnyt tietää.
[/quote]
Sinä et tiedä etkä tunne tilannettani, joten tuollaiset kommentit ovat arvottomia. -8