Mies ei taaskaan ottanut mua mukaan kauppaan
Hän vetoaa siihen, että siihen menee liikaa aikaa, jos tulen mukaan, mutta hän itse haluaa kuitenkin mennä kauppaan ja lähti juuri äsken taas ajelemaan autolla. Olen aina ihan superonnellinen, jos pääsen mukaan ihmisten ilmoille, mutta mies vain haluaa, että olen kaikki päivät kotona. En ymmärrä, sillä hän ei tiettävästi edes ole mustasukkainen, eikä meillä ole pariin vuoteen edes ollut seksiäkään yms., joten ei pelkää menettävänsä minua, jos itsetuntoni nousisi siitä, että pääsisin ihmisten ilmoille. Mä en vain käsitä. Välillä saan "armopalan" ja hän päästää mut kauppaan autolla ja olen aina aivan huippuonnellinen koko loppupäivän. Yleensä pääsen pari kertaa kuukaudessa kaupoille autolla hänen kyydissään, mutta muuten saan elellä toivossa ja odotella, jos mies heltyisi.
Yleensä hän jopa lupaa, että pääsisin viikonloppuna kauppaan, mutta hän useimmiten peruu lupauksensa, kuten tänäänkin. Odotin koko viikon kotona viikonloppua kuin kuuta nousevaa, että sitten pääsen kauppaan. Jaksoin siis koko paskan viikon sen takia, että viikonloppuna pääsisin ulos liikkumaan, mutta taas hän perui lupauksensa. Mies vetoaa mukavuudenhaluunsa (ei jaksa sitä, jos katselen tuotteita tai haluan katsella jotain minua kiinnostavaa), mutta silti hän itse käy yksin kaupoilla lähes päivittäin. Mä joudun tyytymään nettikauppoihin. Mies haluaa, että teen vain kotitöitä ja oon sisällä kaikki päivät. Lähiympäristöön pääsen ulkoilemaan kävellen, mutta ei sitäkään jaksa, kun ei ole kuin noi lähimetsiköt tässä.
Sama juttu toistuu, kun mennään joskus anoppilaan (jonne en edes haluaisi mennä). Joudun sielläkin olemaan pääosin sisällä tai pihapiirissa, kun mies menee itse autoilemaan päivittäin. Yritän ruinata mukaanpääsyä, mutta hän harvemmin heltyy sielläkään. Miksi mies käyttäytyy noin vai onko se vain ns. "naisen osa"? Olen tosi katkera, kun en pääse mihinkään. :(
Kommentit (40)
Nyt on kyllä pullat niin huonosti uunissa, että av-mammakäsikirjastani ei löydy yhtään mitään.
Jos olisin uskovainen, niin nyt rukoilisin että tämä on provo!
No niin, äsken mies sitten soitti ja kertoi (kehuskellen?), että oli juuri ajellut ja käynyt ostoksilla juuri niissä kaupoissa, joihin olisin halunnut mennä mukaan. Ja hän monesti shoppailee kalliilla kaikkea roinaa ja vaatii ostoksista sitten 50%. Niihin mun vähät rahani ja säästöni sitten menevät suurelta osin. :( Kun mun mies on vielä noita 50/50-miehiä taloudenpidossa, vaikka hänellä on about 6000 eur / kk nettotulot ja mulla vain noin 560 eur / kk + vähäiset säästöt. Tämä ei ole provo, vaan totisinta totta ja olen uppoamassa entistäkin syvemmälle tähän ahdinkoon, kun en enää kehtaa kertoa näistä edes vanhemmilleni tai parhaalle ystävällenikään. Tosin se eron mahdollisuus on sitten syksyllä onneksi. Heti kun pääsen töihin, niin asemani taas normalisoituu. Pääsen tästä näkymättömästä vankilasta pois. Voisinhan mä nytkin vain lähteä (ei mies mua pakota fyysisesti täällä olemaan), mutta mihin mä täältä menisin melkein rahattomana ja asunnottomana? :(
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:50"]No niin, äsken mies sitten soitti ja kertoi (kehuskellen?), että oli juuri ajellut ja käynyt ostoksilla juuri niissä kaupoissa, joihin olisin halunnut mennä mukaan. Ja hän monesti shoppailee kalliilla kaikkea roinaa ja vaatii ostoksista sitten 50%. Niihin mun vähät rahani ja säästöni sitten menevät suurelta osin. :( Kun mun mies on vielä noita 50/50-miehiä taloudenpidossa, vaikka hänellä on about 6000 eur / kk nettotulot ja mulla vain noin 560 eur / kk + vähäiset säästöt. Tämä ei ole provo, vaan totisinta totta ja olen uppoamassa entistäkin syvemmälle tähän ahdinkoon, kun en enää kehtaa kertoa näistä edes vanhemmilleni tai parhaalle ystävällenikään. Tosin se eron mahdollisuus on sitten syksyllä onneksi. Heti kun pääsen töihin, niin asemani taas normalisoituu. Pääsen tästä näkymättömästä vankilasta pois. Voisinhan mä nytkin vain lähteä (ei mies mua pakota fyysisesti täällä olemaan), mutta mihin mä täältä menisin melkein rahattomana ja asunnottomana? :(
[/quote]
Olisit keksinyt edes vähän uskottavamman provon
Turvakoti. Perustelut: Henkistä väkivaltaa!!!
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:52"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 17:50"]No niin, äsken mies sitten soitti ja kertoi (kehuskellen?), että oli juuri ajellut ja käynyt ostoksilla juuri niissä kaupoissa, joihin olisin halunnut mennä mukaan. Ja hän monesti shoppailee kalliilla kaikkea roinaa ja vaatii ostoksista sitten 50%. Niihin mun vähät rahani ja säästöni sitten menevät suurelta osin. :( Kun mun mies on vielä noita 50/50-miehiä taloudenpidossa, vaikka hänellä on about 6000 eur / kk nettotulot ja mulla vain noin 560 eur / kk + vähäiset säästöt. Tämä ei ole provo, vaan totisinta totta ja olen uppoamassa entistäkin syvemmälle tähän ahdinkoon, kun en enää kehtaa kertoa näistä edes vanhemmilleni tai parhaalle ystävällenikään. Tosin se eron mahdollisuus on sitten syksyllä onneksi. Heti kun pääsen töihin, niin asemani taas normalisoituu. Pääsen tästä näkymättömästä vankilasta pois. Voisinhan mä nytkin vain lähteä (ei mies mua pakota fyysisesti täällä olemaan), mutta mihin mä täältä menisin melkein rahattomana ja asunnottomana? :(
[/quote]
Olisit keksinyt edes vähän uskottavamman provon
[/quote]
Niinpä. Ei tommosia olekaan ja jos olisikin, niin kuka tuollaiseen alistuu? Ei kukaan.
Häpeä, pelko, syyllisyyden, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunne kertovat väkivallasta siinä missä mustelmatkin.
- Väkivalta on kuin lonkero, joka kietoutuu arkeen. Haukkumasanat on helppo tunnistaa, mutta kontrollointia ja eristämistä voi olla vaikeampi nimetä väkivallaksi, väkivaltatyön suunnittelija Leena Marila-Penttinen Ensi- ja turvakotien liitosta kuvailee.
Riitoja voi olla hyvässäkin suhteessa, mutta henkilökohtaisuuksiin meneminen on satuttavaa käytöstä. Mitätöinti, haukkuminen, nöyryyttäminen tai muulla tavoin alistaminen, eristäminen, uhkailu ja pelottelu ovat kaikki henkistä väkivaltaa, joka vaikuttaa uhrin identiteettiin, Marila-Penttinen listaa.
Sosiaalinen eristäminen ystävistä ja sukulaisista tai heidän mustamaalaamisensa vaikuttaa myös uhrin käsitykseen itsestä. Marila-Penttinen kuvaa kontrollointia väkivallaksi, jota voi olla vaikea tunnistaa.
-Kontrollointi tulee osaksi elämää. Toinen esimerkiksi määrää, milloin tulee olla kotona, miten siellä pitää olla, miten asioita tulee tehdä. Usein ihminen alkaa huomaamattaan kehittää selviytymiskeinoja: tehdä asioita mahdollisimman varoen, jotta toinen ei suuttuisi.
Henkinen väkivalta satuttaa siinä missä lyöminenkin, ja suhteeseen ujuttauduttuaan vääristynyt vallankäyttö harvoin loppuu itsestään.
Provo tai ei, mutta ei ole terveiden ihmisten tarina tuo...
Se ei kuulu vittujakaan sun mielelle menetkö sä autokouluun vai et. Jos aikuinen ihminen haluaa mennä autokouluun niin se menee.
Emmä muuta sano kuin, että kumpikaan teistä ei käy täysillä. Hankkikaa apua, molemmat.
Siis mitä ihmettä? Onko sun mies joku arabi? Asutko jossain korvessa, että et voi mennä vaikka bussilla kaupoille tai taksilla?
Ei vittu... AP pitäisi viedä kaupan sijaan hoitoon.
Toivottavasti tämä on provo! Ellei niin lähde heti, olet miehesi vankina.
Miten sä vieläkin tulet tänne valittamaan vaikka olet toimintaohjeet saanut? Kuinka kauan menee ennen kuin sun kuppisi valuu yli ja tajuat että ainoa keino on lähteä, ei se mies muutu. Sun kaltaisias ihmisiä olen tavannu useita. Neuvot eivät auta ennen kuin tapahtuu jotain mikä muuttaa tilanteen kokonaan. LÄhdön estäviä tekosyitä kyllä on ja usein ne tekosyyt ovat pelkoa. Pelkoa siitä ettei kelpaa enää muille. Jos et lähde niin pilaat elämäsi. Oikeasti. Jos on oikea halu, keinot löytyy.
Sä voit kuule ihan omalla oikeudella erota miehestä lupaa kysymättä. Olet täysi-ikäinen, lopeta parkuminen ja toimi! Nyt nainen se järki käteen ja lopeta tekosyiden listaaminen.
ei, et tule syksyllä pääsemään lähtemään. joku tekosyy tulee joka tapauksessa estämään. Juuri nyt on oikea aika lähteä ja vaatia se omaisuuden jako erossa..
Mä en edes tajua mihin tarvit mitään lupaa. Jos haluat mennä sukulaisiin niin lähdet. Jos sulla on rahaa hankkia kortti niin hankit. Aivan sairasta. Lähde menemään!