Huusitko sinä synnyttäessäsi?

Ekassa synnytyksessä oli jotenkin paniikki ja huusin kyllä. Ponnistaminen oli hankalaa, en osannut keskittyä ja olin valvonut kaksi yötä... toisessa synnytyksessä taas tuntui että homma on hallussa ja kivusta huolimatta osasin keskittyä, hengitin ja totesin, että huutamiseen menee turhaa energiaa. Vaikka valvonut olin silloinkin. Se pelko laittoi huutamaan, ei kipu... ja kun tiesin missä mennään, ei tehnyt mieli huutaa. Ilman kivunlievitystä kumpikin meni, koska kumpaankaan ei ehtinyt sitä saada.

Huusin, vaikka ennakkoon olin päättänyt olla huutamatta. Aina supistusten huippukohdissa ääni vain vyöryi -halusin tai en. Kipu oli järkyttävä!!! Lääkitystä en saanut, vaikka halusin. Ponnistusvaiheessa en huutanut, vaan keskityin ponnistamaan ja hengittämään.

Joo, minua myös on kielletty huutamasta Kätilöopistolla. Ensimmäisellä kerralla tottelin ja synnytys kesti ja kesti, kun yritin jollakin tavalla kontrolloidusti puskea lapsen maailmaan. Toisella kerralla huusin ja päästin ärräpäitä ja kas, ponnistusvaihe kesti 2 minuuttia. Mies sanoi jälkeenpäin, että kätilö oli kovasti moittinut mesoamisesta ja kiroilusta. Minä en näitä moitteita omaan kuplaani kuullut, kun olin jo etukäteen päättänyt, että tämä lapsi tulee vauhdilla, enkä jää pöydälle kitumaan.

Olen kyllä monesti jälkeenpäin ajatellut lähettää palautetta moisesta jeesustelusta. Arkisin olen hyvin hillitty, enkä kiroile. Mutta isäni sanoin: silloin saa kirota, kun sattuu.

Ei tarvinnut huutaa. Oli niin helppoa. Senkus makaat silmät auki. Sektio.

En huutanut, mutta murisin hampaat irvessä. Murisen myös, jos vedän itseni ihan äärirajoille urheilusuorituksen kanssa. Muut puhisevat silloin ja jotkut kannustavat itseään tyyliin "jaksaa jaksaa!", minä murisen.

Mies otti pari askelta taaksepäin synnytyksen aikana, kun oli kovimmat kivut ja kuulemma murisin ja tuijotin niiin häijysti miestä, että pelkäsi minun hyökkäävän siitä sängystä kurkkuun kiinni :'D Minä 165cm/50kg pieni nainen, joka en koskaan ole käynyt väkivaltaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:45"]

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:41"][quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:39"] En huutanut ,miksi huutaa? Ei se kipu ole niin kova. Enemmän korvien välissä tuo. Itse 4.5kg luomuna synnyttänyt... Vähä mammat itsehillintää ja rotia. [/quote]   Oliko avonainen tarjonta? [/quote] Välilihan leikkaus ettei tule repeämiä,sitten tikit kauniisti. Ja nyt alapää kun nuorella tytöllä;)

[/quote]

Niin, mutta kysyin, oliko avonainen tarjonta? Ei tainnut olla. Jos joskus pääset kokeilemaan, voit saada selville senkin, miksi synnytyksessä saattaa päästä joku huudahduskin.

[/quote]

no voe hyvän tähden on ON jollakin muullakin kuin sinulla ollut avonainen tarjonta, kahdesti, ei kipulääkkeitä, ei huutoa. Siinä sulle nyt vastaus, toivottavasti helpotti. Kolmas olikin normaalitarjonnassa ja sujahtikin ulos kuin pikkuinen hylje. 

En huutanut. En oikeastaan tiedä miksi, ei vaan tehnyt mieli huutaa.

Supistuksen tullessa olin ihan hiljaa, hoin päässäni vittusaatanaa ja rummutin jaloilla sänkyä. Sattui ihan jumalattomasti.

Ponnistaessa vaan ponnistin, ihan hiljaa. Ponnistusten välissä saatoin pyytää vettä tai parahtaa, että ei se nyt vaan tuu. Mutta en huutanut enkä kehdannut edes kirota ääneen. Jotenkin olin ihan omassa maailmassa.

Ja mikä hassuinta, huudahdin ääneen kun kaiken jälkeen jotain teippejä revittiin selästä selkärangan ympäriltä. Siinä tuli eka huudahdus ja "ai, sattuu helvetin paljon!!!!" ja kätilö nauroi, että sä synnytit just, kai sä yhdet teipit kestät... :D jotenkin siinä olin jo palannut normaalimaailmaan!

No minua sattui niin paljon etten pystynyt huutamaan enkä edes apua pyytämään. Avautumisvaihe oli kätilön mukaan räjähdysmäinen ja sen kyllä huomasi. Saatanalliset kivut, keskityin lähinnä hengissä pysymiseen. Näin molemmissa synnytyksissä, mies onneksi näki tilanteen ja painoi hälytysnappia. Ja en ole kipuherkkä, mutta tämä oli ihan saatanallista tuskaa (ei kivunlievityksiä, räjähdysmäinen avautuminen, lapsi jäi kiinni, imukuppi, eppari jne). Kun sattuu liikaa, menee shokkiin eikä pysty enää huutamaan. Eli olkaa kiitollisia jos huutamaan pystyitte :)