Huusitko sinä synnyttäessäsi?

Luomuna synnytin 5, 2kg vauvan ja kyllä sitä ääntä lähti. Kätilölle vähän pahoittelin murinaani, hän totesi että jokainen joka joutuu luomuna puskemaan tuon kokoisen vauvan ois saattanut huutaa vielä kovemmin. En kerinnyt saada puudutuksia.

Ääni kuuluu synnytykseen, kunhan se ei vie voimia ponnistamisesta.

Se aynnytys vaan käy niin piip kipeää että väistämättä siitä ääntä päästää. Eriasia on jos on kaulasta varpaisiin asti puudutettuna..ehkä.. en tiiä kun ei oo puudutuksia annettu. :)

Olin varautunut siihen että olisin itse pelsebuubi synnyttäessäni, mutta en avautumistuskissani pitänyt mitään ääntä ja ponnistamisen aikana ähisin ja ähkin. En olisi pystynyt huutamaan, kiljumaan tms sillä voimani olisi karannut. En siis tietoisesti ollut hiljaa. ainoastaan kun loppuvartalo plumpsahti ulos, pääsi suustani tahaton määkäisy. Ja oli avotarjonta, käsi poskella ja eppariin ja imukuppiin jouduttiin turvautumaan, kun yksi sitä kyselee. Synnytys kesti 32h, ponnistus 20min

No en todellakaan huutanut, miksi ihmeessä? Molemmat synnytykset ihan luomuna, ei pahoja kipuja, hieman ähinää kyllä. Monet naiset liioittelee kipujaan vaikka ottavat jopa lääkityksiä siihen, aika naurettavaa. Puhun nyt normaaleista synnytyksistä. En tajua mitä iloa on pelotella tulevia synnyttäjiä ihme kauhujutuilla, ehkä jotkut yrittävät päteä sillä.

En huutanut, mutta ponnistusvaiheessa pääsi kyllä muutama aika äänekäs kirosana ;)

Ihan turha kuvitella ettei synnytys muka satu jos ei huuda. Kyllä minä luulin kuolemaani siihen tuskaan mutta mitä se huutaminen siinä olisi auttanut? Tiesin että se ei auta mitään jos minä heittäydyn ulisemaan avuttomasti, homma oli hoidettava ja mielummin keskityin hengittämiseen kuin kuluttamaan turhaan voimiani huutamiseen. Hengittämällä kestin sen tuskan jotenkin tajuissani, jos olisin sen sotkenut huutamalla olisin ollut hukassa. 

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:34"]Kyllä huusin.
Jotain se kätilö piipitti lopettamaan, mutta miksi ihmeessä???
Eikä haitannut viereisestä huoneista kuuluvat huudot. Miksi kaikki pitäisi olla niin "siveää"?
[/quote]
Ei siinä siveydestä ole kyse vaan keskittymisestä! Jos keskittyminen menee huutamiseen niin itse synnytys kärsii

Minua sattui supistukset kovasti, ynisin ja vaikeroin. Ponnistaessa karjuin kyllä aina ponnistuksen lopussa. Vähän kuin tenniksen pelaajat lyönnin jälkeen. Kätilö ensin kielsi mutta sanoi sitten että tuohan on hyvä. En siis kivusta vaan fyysisestä ponnistuksesta. Ponnistusvaihe ei varmasti ollut kivuliain mahdollinen vaikka ilman lääkkeitä ja oksitosiinin kanssa ponnistin. Kipuun reagoin hiljenemällä.

En huutanu.Lääkkeettömiä synnytyksiä takana kaksi.
Kyllä teki mieli ennemmin keskittyä sietämään se kipu kun alkaa paniikissa kiljumaan kun se ois vaan pahentanu olloo.
Mamma22

Kerran huusin kun vauva oli ihan tulossa ulos. Vissiin repesin sillon kun yhtäkkiä sattu sellaset 5sekuntia ihan pirusti sillon huusin, itsekin yllätyin, kai se kontrolli katoaa kun oikeen paljon sattuu.

Mä en käsitä, miten kukaan pystyy siinä tilanteessa huutamaan? En ole huutanut kummassakaan synnytyksessäni. Ekassa supistukset ilman kivunlievitystä sattui niin kovasti, että en olisi todellakaan voinut huutaa kun hyvä, että henkeä sai kun yli minuutin supistuksissa oli alle minuutti väliä. Toisessa meni epiduraalipieleen ja tunsin kaiken kun ponnistin, enkä silti olisi pystynyt huutamaan.

Mä olen synnytysten jälkeen nähnyt asian niin, että jos pystyy vielä huutamaan niin ei satu paljon. Siinä vaiheessa sattuu kun huutamisen kyky lähtee, näin omalla kohdallani. Ja molemmilla kerroilla muuten kun olen ollut synnyttämässä on ollut kättärissä salit täynnä, koskaan ei ole kuulunut kenenkään huutoa. 

Ensimmäisessä en huutanut, oli hyvin rauhallinen tilanne vaikka aukesin kolmen päivän käynnistelyn jälkeen aivan yhtäkkiä kolmesta sormesta täyteen mittaan ja alle 10min ponnistusvaihe päättyi imukuppiavusteiseen syntymään. Eli periaatteessa aika raju loppu mutta onneksi olin saanut puudutteita huonosta edistymisestä huolimatta, kivut oli ennen puudutuksia aivan eri luokkaa kuin toisessa synnytyksessä.

Toisessa sitten huusin kuin syötävä, anteeksi jos joku kuuli ja hermostui entisestään! Myös tällä kertaa loppu oli nopea. Sairaalaan mennessä olin 6cm auki ja kahden tunnin jälkeen puhkaistiin kalvot kun ei edistystä tapahtunut. Tästä meni tunti kun lapsi oli maailmassa. Juuri ennen ponnistusvaihetta kivut oli sitä luokkaa että päätin pyytää jotain kivunlievitystä, arvelivat sitten että epiduraali ehditään vielä laittaa. Lääkäri kysyi että "alkaako vaikuttaa?" Vastasin että "ei" ja seuraavalla supistuksella tuli aivan valtava ponnistamisen tarve ja tuntui että kaikki tulee väkisin ulos. Menin aivan paniikkiin, epiduraalikaan ei ehtinyt vaikuttaa. Ponnistusvaihe kesti 10min ja huusin ja pyörin sängyssä kuin syötävä, oikeasti kiruin keuhkoni pihalle. Kätilö huusi että "KUUNTELE! AVAA JALAT!" ja jotenkin siinä välillä sitten aina kykenin pysähtymään ja ponnistamaan vaikka sattui niin perkeleesti, sitten taas sama pyörintä ja huuto jatkui. Ponnistusvaihe oli onneksi taas alle 10min ja lapsi oli sitten muutamalla työnnöllä maailmassa. Mieheni oli myöhästynyt edellisestä synnytyksestä 15min (piti yöksi mennä kotiin) joten tämä oli ensimmäinen synnytys jonka näki. Kuiskas jälkikäteen että käy laittamassa piuhat poikki :D Mua jäi harmittamaan vaan se saakelin epiduraali, sen tökkiminen sattui (vrt. edellisessä symmytyksessä en edes muista että olisin tuntenut sitä kun tärisin niin kipuhorkassa kun sitä laitettiin) ja sitten se oli vielä täysin turha! Lääkäri vaan nauroi että"kävi perinteiset" :D

No mutta aika kultaa muistot, ollaan me ainakin kolmannesta vielä puhuttu kun tulee sopiva tilanne. Ja ihan hyvällä muistelen synnytyksiä, hyvinhän ne kuitenkin meni :)

Avotarjonta täälläkin. Epiduraalin vaikutus loppui juuri ennen ponnistusvaihetta ja tunsin supistuskivut, ne samat kivut jotka oli ollut ensimmäisestä supistuksesta lähtien koko ajan yhtä kivuliaita kuin nämä viimeiset supistukset. Kun kestää supistuskipuja voimakkaimillaan alusta loppuun, ei siinä itkulta ja huudolta välty. Ja se vähättelevä asenne kipuun, ah kun ne supistuskäyrät näyttää siltä ettei voi kuin juuri ja juuri tuntua ja kun et saa kun jonkun perkeleen lämpöpussin ja sanotaan "jokainen kokee kivun omalla tavallaan, toiset ovat vain herkempiä..." Mutta ei siinä vielä mitään, voisiko mennä vielä huonommin? Kyllä, päädyttiin ponnistusvaiheessa hätäsektioon.

Niin ja mä olen myös sellainen ujo ja hillitty, kun mentiin sairaalaan niin kätilö ei oikein edes uskonut että olen synnyttämässä. Mies sanoi sille että "toi on just tollanen ettei se kehtaa näyttää vaikka siihen sattuu". Lopussa kätilö sanoi että "nythän tää alkaa näyttää synnyttämiseltä" :D Siinä tilanteessa ei ehkä naurattanut mutta oli kyllä mukava henkilökunta, ei mitään seipäännielleitä :) -96

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 21:16"]Mä en käsitä, miten kukaan pystyy siinä tilanteessa huutamaan? En ole huutanut kummassakaan synnytyksessäni. Ekassa supistukset ilman kivunlievitystä sattui niin kovasti, että en olisi todellakaan voinut huutaa kun hyvä, että henkeä sai kun yli minuutin supistuksissa oli alle minuutti väliä. Toisessa meni epiduraalipieleen ja tunsin kaiken kun ponnistin, enkä silti olisi pystynyt huutamaan.

Mä olen synnytysten jälkeen nähnyt asian niin, että jos pystyy vielä huutamaan niin ei satu paljon. Siinä vaiheessa sattuu kun huutamisen kyky lähtee, näin omalla kohdallani. Ja molemmilla kerroilla muuten kun olen ollut synnyttämässä on ollut kättärissä salit täynnä, koskaan ei ole kuulunut kenenkään huutoa. 
[/quote]

Joillakin se on primitiivinen reaktio synnytyksessä. Ei liity välttämättä kipuun tai kivuttomuuteen.

Kyllä se niin on, että jos tuntuu että pitää huutaa niin sitte huutaa. Yks ystävätär sanoi että oli sanonut kätilölle joka oli kieltänyt huutamasta, että saman minä maksan kuin muutkin, ja huudan jos haluan. :)

Voi kun opettaisivat neuvolassa ihan tosissaan hengitystekniikoita synnyttämiseen. Enkä tarkoita sitä elokuvapuuskutusta, vaan ihan että mahdollisimman rauhallinen ja syvä hengitys sekä keskittyminen rentona pysymiseen todellakin auttaa ihan hitosti synnytyksessä. Tästä pitäisi ihan oikeasti puhua paljon paljon enemmän. Koska se huutaminen ihan oikeasti syö voimia ja vie paniikkiin, josta voi olla tosi vaikea saada enää itseään koottua. Tietysti samahan se on millaisella ujelluksella se lapsi syntyy. 

En huutanu.

Jotkut kun puhui tuosta kivusta ja sen siedosta niin mulle totesi kätilö synnytyksen jälkeen, että varmasti ois ilman kivunlievitystä onnistunut synnytys, jos ei olisi jouduttu antamaan oksitosiinia. Olin vähän katkera, koska myöhemmin selvisi, että oksitosiinia alettiin antaa vähän liian helposti (n. 30min kalvojen puhkasusta ja omia supistuksia oli alkanut tulemaan) ja olisin halunnut synnyttää mahdollisimman luomusti. 

Kestin ilman kivunlievitystä siihen asti, että supistukset tuli n. 1,5min välein. Lopulta sain synnytyksessä kuitenkin ilokaasua ja epiduraalin. :/

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:12"]Tyhmä kysymys, mutta eihän siinä itse synnytyksen aikana joudu olemaan samassa tilassa muiden kanssa? Voihan v¤%/%¤&/ kun menisi järki jos itse joutuisi kivuissaan kuuntelemaan jonkun mamman rääkymistä.
[/quote]

Jouduin odottamaan aika kauan osastolla (kolmen hengen huoneessa) ennen saliin pääsyä koska kaikki salit oli TÄYNÄ!! Olin jo niin paljon auki että saliin oli jo kiire, mutta eipä siinä auttanut kuin odottaa ja pyydellä huonekavereilta anteeksi supistusten välillä. Ja en huutanut mutta varmasti vaikeroin ja ähisin ja puhisin...Terveisiä vaan!

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:44"]Tosi noloa kun ämmät karjuu synnyttäessään.. Pakko vaihtaa aina kanavaa kun tulee näitä synnytysohjelmia joissa huudetaan kuin sikaa tapettais.. Myötähäpeä on liian suuri.
Itse en huutanut ja mitä enemmän sattui niin sitä hiljaisempi olinkin. Ponnistusvaiheessa keskitin kaiken energian ponnistuksiin ja jos olisin samalla huutanut niin eihän siitä olisi mitään tullut. Kätilö jälkeenpäin kehui että olin todella hyvä synnyttäjä.
[/quote]

Kyllä kuule minuakin kätilö kehui hyväksi ja luontevaksi synnyttäjäksi vaikka karjuin keuhkot pihalle :D -96