Huusitko sinä synnyttäessäsi?

Esikoista synnyttäessäni kätilö sanoi jo ennen ponnistuslupaa, että kun pitää ponnistaa, älä huuda vaan keskitä energia ponnistamiseen.

Toista synnyttäessäni kyllä kirosin ja huusin ai vittua. Synnytys kesti 20 min josta ponnistusaika oli 3 min. Eikä kipulääkkeitä. Ei siksi ettenkö olisi halunnut, vaan siksi etten saanut. 

Huusin aivan helvetisti. Minulla synnytys käynnistettiin. Monta tuntia lapsi yritti ulos mutta en auenut kuin kolme senttiä. Epiduraalia en saanut, kun odotettiin, että avaudun enemmän. Kohdun repeäminen oli viimeinen pisara, kiljuin niin, että varmaan kuului sairaalan toiseen päähän. Lopulta minut nukutettiin, ah autuas sitä tajunnan menetystä. Sitten olinkin taju kankaalla kolme päivää.

Ensimmäisessä en huutanut, vaikeroin ja vikisin vain. Sain epiduraalin, synnytys kesti 17h.
Toisessa huusin alusta loppuun kuin elävältä kahtia revitty. Kesti 1,5h ja en kerennyt saada mitään kivunlievitystä.

Itse sain epiduraalin kyllä mutta taisin kyllä kiroilla ja jopa varmaan karjaistakin synnytyksen aikana. Ei ole tarkoja muistikuvia asiasta mutta mies kyllä sanoi että merimiehelläkin on kauniinpi kielenkäyttö kuin minulla oli silloin.

Mulla on 4 lasta, ja oon synnyttänyt 3 niistä, sillee sivistyneesti hiljaa. Kuopusta pihalle ponnistaessa huusin yllättäen: ÄITII. Vieläkin nolottaa. Eipä mun sekakäyttäjä äidistä paljon olis apua siihen tuskaan ollut. 

En. Kun tarpeeks sattuu ei pysty edes huutamaan. Toisekseen se huutaminen vie energiaa ja voimaa ponnistamiselta. Ihan turhaa.

Minä murisin avautumisvaiheessa matalaa murinaa ja ponnistaessa keskitin voimani ponnistamiseen, en huutamiseen.
Kaksi lasta, synnytyksen 13h ja 6h, ponnistukset 20 min ja 10 min.

Nuo hulluna huutavat Ruotsissa on mamuja.

Silvotut pillut ja rääkymiskulttuuri yhdessä saavat aikaan melutason, joka on kuulolle vaarallinen.

Ähinää ja puhinaa, muttei huutoa.. Kuka hemmetti siellä nyt karjumaan alkaa... Niin kuusi synnyttänyt..

En tajua miten kenelläkään on voimaa huutaa. Itse sain oksitosiinintipan, jotka aiheutti niin hirveät tauttomat supistukset, että oikeasti vain ajattelin että en kestä tätä kipua ja kuolen. En saanut edes happea kunnolla, en pystynyt hengittämään ilokaasua kunnolla kun en pystynyt hengittämään syvään. Vaikersin ja vikisin kunnes epiduraali autuaasti helpotti.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:28"]

Ähinää ja puhinaa, muttei huutoa.. Kuka hemmetti siellä nyt karjumaan alkaa... Niin kuusi synnyttänyt..

[/quote] Niin, on se vaan jännä juttu että ihmiset reagoivat eri tavalla kipuun. Ja kaikki jotka tekevät toisin kuin sinä on kyllä mahdottoman outoa!

Repeäminen aiheutti korvia vihlovan kiljaisun, mutta muuten en muista miten paljon huusin. Kätilö kehui hyväksi synnyttäjäksi, joten en kai kovin pahasti kiljunut.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:28"]

Ähinää ja puhinaa, muttei huutoa.. Kuka hemmetti siellä nyt karjumaan alkaa... Niin kuusi synnyttänyt..

[/quote]

Montako avonaista tarjontaa olet kokenut? Minä kaksi. Kaksi lasta.

Kirkaisin kun alapäätä alettiin tikkaamaan ilman puudutusta. Se kuulemma unohtui. Eikä sanottu että nyt tikataan. Muuten en huutanut.

Minulla oli ilokaasu käytössä(se teki minusta höhlän). Kuulostelin naapuri salin mylvintää ja kysyin kätilöltä että mitä ihmettä siellä tapahtuu. "Samoissa hommissa ollaan kuin täällä, ehkä jo ponnistetaan".

Kyllä huusin.
Jotain se kätilö piipitti lopettamaan, mutta miksi ihmeessä???
Eikä haitannut viereisestä huoneista kuuluvat huudot. Miksi kaikki pitäisi olla niin "siveää"?

En, kun keskityin ponnistamiseen.

[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 14:34"]Kyllä huusin.
Jotain se kätilö piipitti lopettamaan, mutta miksi ihmeessä???
Eikä haitannut viereisestä huoneista kuuluvat huudot. Miksi kaikki pitäisi olla niin "siveää"?
[/quote]
mun kätilöt ennemmin sanoi vaan että huuda vaan jos se auttaa. Tosi ponnistusvaiheessa kehotti käyttämään energian ennemmin ponnistamiseen, muttei kieltänyt huutamista. Ja naapurista kuului myös kovaa ääntä :D

Huusin. En kai ihan kamalasti, mutta sattuihan se. Synnytin pelkän ilokaasun voimin.

140 vielä.

Olen tavallisesti puhelias ja eläväinen. Synnytyksessä olin todella tyyni ja hiljainen. Ihminen voi toimia todella erilailla kovan kivun edessä. Minulla ei ainakaan ole tarvetta tai oikeuttakaan lähteä arvostelemaan jos joku huutaa tai toinen ei.

Vähän huusin kun vauva oli jo ihan tulossa ulos, mutta lapsivedet ei menny. Kätilö sanoi rauhallisesti että älä huuda, ettei vauva saikähdä, puhkaistaan kalvot että hän pääsee syntymään. Olin sitte hiljaa loppuajan.