Sopiiko saksanpaimenkoira ensimmäiseksi koiraksi perheeseen?

Koira pitäisi opettaa käskyihin ja kouluttaa aikas hyvin, kuitenkin koiraystävällisesti että on kivaa. Ja lapsi kouluttaa myös koiran oikeaan käsittelyyn. Jos lapsella /nuorella on kiltti luonne mutta päättäväinen, niin se on parempi kuin rasavilli joka meluaa, koiralla herkät korvat. Teininä voi tulla huutoaika.

Muuten kyllä, mutta rodun sairauksista kannattaa lukea ilman vaaleanpunaisia laseja.

Ei sovi. Se vaatii reippaasti ulkoilua joka päivä, päättäväisyyttä ja koulutusta. Unohtakaa heti ettei sitten vuoden päästä ulista, kun tuli niin haasteita ja elämän tilannekin on haaste. Koira ei ole mikään kiertopalkinto.

Jos aikaa ja mielenkiintoa kouluttaa niin sopii hyvin. Kiltti, älykäs ja tottelevainen rotu.

No sehän riippuu ihan ihmisestä. Jollekin ei sovi kymmenenneksikään koiraksi, jollekin sopii ensimmäiseksikin. Riippuu ihan siitä, millaista elämää on tarkoitus tarjota, mitä odottaa koiralta, mitä on valmis tekemään sen eteen, miten osaa kouluttaa ja sosiaalistaa jne. Miksi te juuri saksanpaimenkoiran haluatte? Jos kysytte vauvapalstalta tuollaista kysymystä, niin vaikuttaa ettei tunne ko. koirarotua ollenkaan.

Saksanpaimenkoiralla on todella voimakas palveluvietti! Se voi hyvin vain jos se pääsee viettinsä mukaisesti "hommiin". Eli koiran kanssa pitää harrastaa ja tehdä. Sillä ei ole niin väliä _mitä_ te päätätte tehdä koiralle opettaa, tärkeää on se, että koira kokee että saa olla "tekemässä töitä". Eli siis koiralle opetetaan jotain, sitä pyydetään tekemään sitä, ja sitä palkitaan ja kehutaan kun työ onnistuu. Voi olla ihan mitä vaan: temppuja, tavaroiden tai ihmisten etsimistä, koiraharrastuksia, whatever. Kunhan koiralta päivittäin ainakin hetken vaaditaan näitä asioita, ja osoitetaan kehuilla ja palkinnolla että koira hoiti homman hyvin. Sen voi vaikka yhdistää tavallisiin lenkkeihin: jos koiralle vaikka opettaa etsimään risuja tai käpyjä jotka omistaja on piilottanut, voi lenkillä poiketa lähimetsässä/puistossa ja tehdä piilotusharjoituksia sen vartin verran.

Jos palveluvietin olemassaolon taas laiminlyö, on seurauksena koira joka alkaa kehittämään omaa tekemistä, varsinkin yksin jäädessä, ja kotiin palatessa omistajaa sitten odottaa jos jonkinlainen sotku kun koira on taas keksinyt jotain uutta jäynää. Myös muu häiriökäyttäytyminen on mahdollista, esim ylisuojelevaisuus joka manifestoituu aggressiivisuutena muita ihmisiä kohtaan tms. Eli siis varma tapa pilata sakemanni on jättää järjestämättä sille "työtä".

Lenkkejä se toki kaipaa, kuten kaikki koirat, mutta mikään määrä lenkkeilyä ei korvaa tuota aivotoiminnan puutetta. Jos taas koira saa tarpeeksi henkistä stimulaatiota, se kyllä pärjää varsinkin arkisin ihan "normaaleilla" lenkeillä.

Sakemanni on myös helppo kouluttaa. Vahva palveluvietti takaa sen, että koira todella yrittää oppia ja keskittyy oppimaan. Tästä syystä onkin tärkeä ymmärtää että pehmeät keinot ovat parhaat. Jos tietyt terrierirodut saattavatkin vaatia hieman päättäväisempää otetta, ei saksanpaimenkoira sellaista samalla tavalla tarvitse. Se kyllä oppii ja tottelee ihan omasta halustaan.

Karvanlähtöaikaan siitä sitten lähtee melkoisesti karvaa...

Saksanpaimenkoira on myös korostetusti yhden ihmisen koira. Sen antaminen vaikkapa hoitoon on aina lähtökohtaisesti hieman hankalaa, kun se kiintyy omaan perheeseensä niin voimakkaasti. Se tyypillisesti ikävöi omistajiinsa kovasti ollessaan hoidossa.

Ei sovi.

Riippuu perheestä. Pelkät perheenjäsenten iät tai sukupuolet eivät vaikuta asiaan. 

Riippuu paljon olet valmis panostamaan aikaa. Suurin osa ihmisistä ei jaksa panostaa koiraansa pskan vertaa, joten kannattaa todella tarkkaan harkita. On myös aika todennäköistä, ettei kasvattaja myy ensikertalaiselle.

Lapsuudenperheessäni oli saksanpaimenkoira ensimmäisenä koirana. Meillä ei koskaan ollut mitään ongelmia, koira oli todella kiltti, jälkeenpäin ajatellen sitä ei varmaan koulutettu tarpeeksi tai annettu ylempänä mainittua aivojumppaa, vaikka liikuntaa se saikin ihan suositellut määrät. Vanhetessa lonkat oli huonot, mutta muuten koira näytti viihtyvän ihan normiperheessä jossa koira ei ollut mitenkään "pääosassa". Varmasti itse tosin toimisin monella tapaa eri lailla kuin vanhempani, mutta 2000-luvun alussa kulttuuri koirien ympärillä taisi vielä olla aika erilainen kuin nykyään.

Jos ei ole mitään kokemusta koirista, niin en suosittele! Itselläni on tällä hetkellä ensimmäinen koiranpentu rodusta, jota ei suositella ensimmäiseksi koiraksi. Mutta minulla on kuitenkin koko elämäni ajalta kokemuksia koirista, niin en koe tätä mitenkään haastavana. Mutta jos en olisi "ikinä koiraa nähnytkään", niin olisin varmasti pulassa!

Kaverini, jolla ei ole mitään kokemusta koirista ja suunnittelee koiran ottamista. Kun kerron hänelle meidän arjesta, hän on hieman yllättynyt. Yritänkin antaa hänelle realistisen kuvan koiran kanssa elämisestä, ettei tule sitten yllätyksenä.

Sopivuudesta en tiedä, mutta älä ainakaan osta sellaista köyryksi lyyhyperäksi jalostettua koiran irvikuvaa.

Paria sellaista nään päivittäisillä lenkeilläni ja sääliksi käy, eihän ne pysty edes kunnolla kävelemään kun ikää tulee muutama vuosi.

Jos ton rodun haluat, niin osta käyttökoira linjalta. Ne on vielä terveen koiran näköisiä.. Piilovaivoista en niiden osalta tiedä

Kyllä sopii, oikein hyvinkin. Pitää vain muistaa, että ellei halua kotitottelevaisuutta enempää panostaa kouluttamiseen, pentu pitää valita sellaisista sukulinjoista, jotka eivät ole niin vietikkäitä. Sellainenkin pitää tietysti opettaa tavoille jo kokonsakin takia, mutta se ei hypi seinille, vaikka ei jatkuvasti pääsisikään tekemään hommia. Käyttölinjainen spk taas on yksi koiramaailman Ferrareista, sopii vain sellaiselle ihmiselle, joka haluaa sitoutua ja oppia kouluttamaan koiraansa. Oletko sellainen, sen tiedät itse parhaiten.

Suosittelen tutustumaan rotuyhdistyksen sivuilla olevan pentulistan kasvattajiin. Älä osta tori.fi:stä.

Ovat maailman parhaita koiria, jos saavat osaavan ja rakastavan omistajan, jota saavat palvella ja kunnioittaa. Niin älykkäitä ja upeita koiria ovat. Helposti turhautuvat, jos eivät saa tarpeeksi aivojumppaa ja sitten tulee niitä ongelmia... Ja iso, voimakas koira ongelmakäytöksellä on paha juttu!

Paremmin sopii Kaukasian paimenkoira tai dogo argentino. Nämä koirarodut sopivat hyvin lapsiperheeseen joissa pieniä vauvoja ja taaperoita. Lapset voivat olla koirien kanssa hyvin samassa tilassa eikä vanhempien tarvitse katsoa lasten perään.

Minulla on ollut sakemanni. Sitä ennen ei ollut ns isoa (vaikka spk on virallisesti keskikokoinen, mutta puhekielessä iso) koiraa mulla ollut. Sanoisin että käy perheeseen, ja helpommin jos ei ole ihan pieniä lapsia.  Spk on semmoinen, että teidän tarvitsee todella olla koiraihmisiä, koska saku on koirien koira. Tulee kuraa, tulee turkkia, tulee jyystämisiä, tulee hau hau, ja aikalailla sata lasissa on meininkiä silloin, kun meininki päällä. :D 

Spk on vaativa rotu, yksilöissä eroja, mutta ylipäätään. Korkeaenerginen, dominantti rotu, on viettejä pinnassa. Saalisvietti, suojelu/vahtivietti. Ihmisen tulee mielestäni olla urheilullinen, sakulle ei riitä pieni 20 min/30 min maisemakävely vaan kunnon metsälenkkiä, kävelyä, aktivaatiota jne. Joka päivä urheilullisuutta, se ei oikeasti luonnu kaikilta. Olen huomannut että maaseudun ihmiset pääsevät helpommalla, jos on iso piha ja lääniä. 

Sitten on tärkeää ymmärtää, että jos ei koskaan ole ollut koiraa ja vieläpä raisumman rodun koiraa, siis millä on oikeasti viettiä pinnassa, niin 1 vuosi ei mene idyllin mukaan ja oikeastaan vasta 2 vuoden jälkeen alkaa sakuilla olla vähän kypsempää järkeä päässä. Sakut tykkäävät käyttää suutaan, ei kannata tehdä äkillisiä johtopäätöksiä kun sakupentu hyökkii kinttuihin kiinni ja vetää kuin viidakon tiikeri, kärsivällisyydellä ja kasvatuksella vaan eteenpäin. Mutta just tämä, että jos on 1. koira ja vielä sakemanni, niin ette saa olla säikkyvää laatua ja teillä tulisi olla kirjoista ainakin selvillä peruskoirahommaa, lisäksi sitoutumisen asti hyvä, ei odotusta täydellisestä idyllistä. 

Spk:ssa on rajuutta. Osaavat olla myös kiltisti, mutta rajuutta ei pidä säikkyä tai tosiaan heittää hanskoja tiskiin  ja antaa koiraa 1 vuoden aikana pois, ellei sitten ole aivan liikaa osaamisen ja ajan kanssa. 

Miksi ei sopisi? Oppivainen aktiivinen palveluskoira. Itse en varmaankaan jaksaisi niin aktiivista koiraa mutta suurin osa nista on ihan seurakoirina ja lenkkikavereina. Jos tykkää touhuta koiran kanssa eikä oleta että se on tyytyväinen siihen 5km lenkkiin päivässä ja loppuajan makaa sohvalla, niin mainio eka koira. :) Terveyttä tässä ei nyt kysytty mutta toki saa olla tarkkana mistä pennun ostaa, onneksi on vielä terveitäkin sakemanneja.