Köyhät. Mitä muistoja teillä on lapsuudesta?

Mulla oli ihana lapsuus. Asuttiin maalla, ja puuhailtiin ulkona kaikennäköistä. Tehtiin retkiä kävellen ja pyörillä (jotka oli sukulaisten vanhoja :)) Tehtiin ruokaa siitä mitä oli. Kasvatettiin itse paljon kasviksia ja syötiinkin enimmäkseen kasvisruokaa. Osittain tietysti sen takia, että liha maksoi ja matka kotiin kaupasta oli pitkä. Proteiinia saatiin lähinnä maidosta, jota juotiin paljon. Joka ikinen aamu söimme puuroa. Meillä leivottiin usein, mutta lähinnä leipää. Joskus isä otti meidät kirkonkylälle mukaan ja joskus käytiin traktorilla kaupungissa. Vaatteita ostettiin harvoin. Yleensä pidin sisareni vanhoja. En lapsena ajatellut meidän olevan köyhiä. Enkä usko, että suurin osa kavereistani olisi ollut juurikaan rikkaampia.

90-luvun lamassa isäni yritys meni nurin ja jäljelle jäi hirveät velat. Äitini joutui vielä hieman myöhemmin työttömäksi omasta työstään. Kaikki perheen rahat menivät velkojen maksuun, ja vanhempani olivat liian ylpeitä menemään sossuun, joten rahat olivat todella tiukilla.

Saatoimme syödä pari viikkoa putkeen pelkkää puuroa tai keitettyjä perunoita, koska ei ollut varaa muuhun. Onneksi sentään koulussa sai lämmintä ruokaa, ja yksi lapsuuteni kohokohtia oli se, kun yhtenä jouluna joululahjaksi suklaalevyn!