Lue keskustelun säännöt.
Ei oman alan työkokemusta, peli menetetty?
04.06.2015 |
Olen melkein kolmekymppinen ja olen tehnyt vain hanttihommia. Olen maisteri, mutten ole päivääkään tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. Tuntuu, että valmistumisen jälkeen olen jäänyt loukkuun: hanttihommia en enää saa koska olen "ylikoulutettu" (vaikka motivaatiota löytyisi!) ja ns. oman alan töihin olen ihan liian kokematon.
Opinnot venyivät ja kävin niiden aikana läpi masennuksen ja muutenkin rankkoja jaksoja. Tuntuu kohtuuttomalta, että vaikka nyt voin hyvin ja koen itseni ihan yhteiskuntakelpoiseksi, en enää kelpaa minnekään. Tulenko koskaan kelpaamaan? Mies puhuu tulevaisuudestamme aina että sitten KUN olen töissä, voidaan tehdä sitä ja tätä, hankkia asunto ja lapsia jne. mutta itse pelkään etten työllisty koskaan. Päälle päin vaikutan arjessa varmaan positiiviselta ja luottavaiselta omiin mahdollisuuksiini, mutta valitettavasti en sitä ole.
Kommentit (24)
Minulla on täsmälleen sama tilanne kuin sinullakin. Olen yrittänyt töihin vaikka mitä reittejä pitkin ja hyödyntää opiskelukavereideni kauttakin tulevia vinkkejä jne, mutta kun en vain kelpaa. Jäin jo yliopiston harjoittelu- ja kesätyöhauissa niihin hanttihommiin ja etäisesti alaani sivuaviin tehtäviin, enkä ole keksinyt, että miten sieltä pääsisi eteenpäin. Samoista paikoista kilpailevat ne, jotka pääsivät niihin hyviin harjoittelupaikkoihin ja joilla ei ole cv:ssä sairastelun takia aukkoja ja venyneitä opintoja. Oma pääaineeni olisi periaatteessa ihan hyvin työllistävä ja vastaavalla koulutuksella on ihmisiä mielenkiintoisissa työtehtävissä, mutta en vain ymmärrä, että mitä reittejä pitkin he näihin tehtäviin ovat päässeet. Itse en ole saanut jalkaa ovenrakoon millään keinolla.
Olen tullut itse siihen johtopäätökseen, että ellei ihmettä tapahdu, niin haen ensi keväänä opiskelemaan. Sekin on vähän ikävä, kun minulla ei ole lahjoja millekään nykytutkintoani paremmin työllistävälle alalle, mutta tällaista kai tämä elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 23:01"]
Etkö työllisty sosiaalialalle? Eikö siellä ole työvoimapulaa ollut?
[/quote]
Olen hakenut mm. Kelan, sosiaalitoimistojen ym. työpaikkoja, mutta niihin tuntuu riittävän opistotason/amk-tutkinto (+suhteet) enkä pääse edes haastatteluihin. Sosiaalialaa en siis ole opiskellut, eikä ole suoraa ammatillista pätevyyttä alan hommiin. Olen kyllä harkinnut opintojen täydentämistä sosiaalityöllä, mutta toisaalta työ on henkisesti kuormittavaa ja oman historian takia mietin, miten hyvin jaksaisin tehdä sitä.
-ap
Olin vähän samanlaisessa tilanteessa vähän aikaa sitten, eri ala tosin, ja siinä ehti melkoisesti tilannetta miettimään ja toisten mielipiteitä kyselemään. Aika moni yrityselämän puolelle onnellisesti päässyt ihminen sanoi silloin että jos työtä ei puolen vuoden työttömyyden sisään ala kuulua, siis ihan mitä tahansa, ala opiskella. Ei tarvitse olla kokonainen tutkinto, yksittäiset kurssitkin riittävät, kunhan pystyt fiksusti perustelemaan niiden hyödyllisyyden työtä hakiessa ja niistä saa jonkun järkevän paperin käteen. Ja ne mielellään muodostaisivat jonkun toisiaan tukevan kokonaisuuden. Toinen vinkki oli että vuoden päästä ala miettimään kouluttautumista uudelle alalle, sillä ikävä kyllä moni työnantaja ottaa mieluummin ihmisen joka on äskettäin ollut töissä verrattuna pitkään kotona olleeseen:(.
Aika karultahan tuo kuulostaa, itsekin siitä aikanaan järkytyin, mutta kun seuraa tuttuja pätkillä pyörimässä, huomaa että parhaiten pärjäävät juuri ne jotka sen pätkän aikanakin jaksavat aina jotain opiskella. He onnistuvat jotenkin aina muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen saamaan uuden määräaikaisuuden jostain, ja osalla on lopulta onnistanut niin paljon että heidät on vakinaistettu. Huonoimmin tuntuu valitettavasti käyneen niille jotka ovat olleet useamman vuoden lasten kanssa kotona ja eivät ole mitään opintoja siinä välissä tehneet, heistä monet ovat myöhemmin vaihtaneet alaa.
Maisterin paperit tuntuvat toisinaan avaavan joitakin ovia uusille paikoille, mutta samalla toisaalla sulkemaan ovia enemmältikin...
No kyllä se vähän siltä näyttää nykymaailmassa, valitettavasti. Olen hieman vanhempi ja maisteri minäkin. Lopulta päädyin/pääsin tutun suosituksella ihan eri alan töihin. Nykyään opiskelemaan pääsy on sekin hankalaa. Aikuispuolelle olisi mahdollista päästä, mutta sinne on hakijoita pilvin pimein. Lohdutukseksi voin sanoa, että olen nykyisin ihan tyytyväinen elämääni ja siihen, että työ ei ole henkisesti kuormittavaa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän arvostaa vapaa-aikaa.Älä missään nimessä tuhlaa aikaasi murehtimiseen.