Tykkäätkö Frank Sinatrasta?
Kommentit (15)
My way on loistava, muuten en juurikaan kuuntele
Jostain olen kuullut, että Sinatra oli ensimmäinen laulaja, joka aiheutti hysteriaa naisissa. Eli jo paljon ennen Elvistä ja Beatlesia.
New York, New Yoooork. Kyllä. Menneen maailman glamouria. Lauleskelen näitä joskus yksin vähän liioitellen. Valtava vetovoima ollut aikoinaan tässä miehessä. Pyörikö tuo myös gangsteripiireissä vai oliko jokin julkisuustemppu? Noh, harvalla nykyään kuitenkaan on se jokin, mikä tähteyteen tarvitaan.
Strangers in the Night, Somethin' Stupid... Kyllä! Nimenomaan tuota "menneen maailman glamouria".
No vaikea olla tykkäämättä, kyllä hän niin betoniin valettu musiikkivirtuoosi oli/on.
En erityisemmin tykkää musastaan, mutta henkilönä mielenkiintoinen. New Yorkin kovista italiaskortteleista viihdemaailman huipulle. Lapsuuden kaverit mafian jätkiä. Frank osasi pitää turpansa kiinni ja osoitti lojaliteettia lapsuuden frendeille, josta häntä arvostettiin "piireissä".
Vierailija kirjoitti:
New York, New Yoooork. Kyllä. Menneen maailman glamouria. Lauleskelen näitä joskus yksin vähän liioitellen. Valtava vetovoima ollut aikoinaan tässä miehessä. Pyörikö tuo myös gangsteripiireissä vai oliko jokin julkisuustemppu? Noh, harvalla nykyään kuitenkaan on se jokin, mikä tähteyteen tarvitaan.
Sinatra tunsi mafian tyyppejä jos lapsuudestaan ja piti suhteet loppuun saakka. Mafia jeesaili jos sopimusten kanssa tuli ongelmia ja Frank osoitti kunnioitusta. Kummisetä-kirjan laulaja Johnny Fontane on Sinatran esikuva.
Ei ole sattumaa että Sopranos-sarjassa Bada Bingin takahuonetta koristi Sinatran mug shot 30-luvulta.
Mahtava mies! Tykkään!
Joskus kun on kysytty että minne haluaisin tehdä aikamatkan niin ottaisin lipun 60-luvulle, Frankin konserttiin ja mielellään takahuoneeseen.
Kelpo kappaleita. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän kuitenkin pehmeemmistä äänistä, kuten Nat King Cole.
Antasin pimperoo Frankille ja Frank vetäis heppi tanassa aamuun asti!
Juu, enimmäkseen kuuntelen 40-luvun lopun 50-luvun lopun Capitol-ajan levytyksiä, hyllystä löytyy 21 CD:n boksi joka kattaa koko tuon periodin. Tämä on sitä musiikkia joka nuorempana ei ois voinut vähempää kiinnostaa mutta keski-ikäistyessä alkoi arvostamaan croonerien kuninkaan fraseerausta ja erittäin hienoja isojen orkestereiden sovituksia jotka on taltioitu sen ajan parhaimmissa studioissa parhaiden ammattilaisten toimesta. Vanhan teknologian friikkinä sellaisetkin pienet detaljit kuin se miltä se Sinatrankin ainoana kelpuuttama legendaarinen Neumann U-47 mikrofoni nyt sitten kuulostaa on helppo noilta Capitol-levytyksiltä tsekata.
Vierailija kirjoitti:
En erityisemmin tykkää musastaan, mutta henkilönä mielenkiintoinen. New Yorkin kovista italiaskortteleista viihdemaailman huipulle. Lapsuuden kaverit mafian jätkiä. Frank osasi pitää turpansa kiinni ja osoitti lojaliteettia lapsuuden frendeille, josta häntä arvostettiin "piireissä".
Frank joutui 40-luvulla ongelmiin häikäilemättömän ja ikäväluontoisen levy-yhtiömogulin kanssa. Hän halusi pitää Frankin väkisin listoillaan orjapalkalla eikä vapauttanut sopimuksesta, vaikka Frank oli valmis myönnytyksiin. Frank yritti neuvotella, mutta vastauksena tuli vain aggressiivista karjumista ja ylimielistä asennetta. Pari päivää tämän jälkeen levy-yhtiömoguli saikin sitten italialaisia vieraita ja vapautti Sinatran yhdellä dollarilla orjasopimuksestaan. Jutut kertovat, että levy-yhtiön mogulille pistettiin ase ohimolle ja ilmoitettiin, että vapauttavaan sopimukseen ilmestyy joko tämän nimi tai aivot, valinta on herran. Valitsi allekirjoituksen.
Niin kuin Frank, meitsi goes My Way!