Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmisiä, jotka ovat "tahallaan" työttömiä?
30.01.2022 |
Siis ilman mitään sairauksia tms. Itse tunnen yhden naisen, jolle ei tunnu kelpaavan mikään työpaikka ja tekee silloin tällöin vain jotain määräaikaisia pätkiä ja nollatuntitöitä. On kuitenkin ns. normaali ihminen ja käynyt koulujakin.
Kommentit (934)
Itse myönnän olevani paljon työtön, yleensä haluaisin töihin ja olisi mielenkiintoa olla yhteiskuntaa, mutta SPD dysfasia on rapauttanut mahdollisuuksia niin paljon. Lukiokin takana mutta amk ja yliopisto hipoo vaikeustasossa jo yli 100%.
Viimeksikin kävin epätoivoisesti avustajakoulutus haadtattelussa ja lupasin rokotukset heti käytäntöön jos olisin hyväksytty. Sanottiin 'pulaa toki on mutta dysfasiasi pistää epäilemään'.
Joskus sitä itkee päivät ja toivoo että olisi syntynyt uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutaman ja yksi olen minä itse. Tarvin lukion jälkeen aikaa kerätä voimia (kiusaamisen vaikutukset) ja muutenkaan en olisi kestänyt töissä silloin. Asuin kotona tuolloin. Vuosia meni ihan kuin ohi ja en edes hakenut mitään tukia. Nyt vuosia myöhemmin saan ehkä viimein ammatin. Minulla ei ole työkokemusta oikeastaan lainkaan. Muutamia harjoitteluja. Ymmärrän sen, että monesta olen varmaan ihan epäonnistunut. Samalla elin vuosia ilman tuki rahaa ja en niitä edes hakenut. Varmaan kymmeniä tuhansia jäi tukia hakematta monen vuoden ajalta. En olisi toivonut elämäni menevän näin, mutta vuosia sitten en olisi ollut kovin hyvin töissä pärjäävä ja samalla en tiedä kuka minut olisi edes ottanut. Ei mitään tuttuja ei suhteita ja samalla myönnän sen kuinka arka olin ja kaikin tavoin rohkeus puuttui. Edelleenkään en ole mikään hyvä vaihtoehto ja työllistyminen voi olla lähes mahdotonta. Syytä minussakin paljon. Jäin junasta silloin täysin. Ehkä joku tuttu olisi auttanut työllistymisessä ja olisi ollut helpompaa pärjätä. Tarkoitan vaan, että olisin saanut rohkeutta sitä kautta. Olin ja olen vieläkin liian heikko työelämään ja en oikein pärjää. Heikolla tarkoitan sitä, että olen liian ujo, arka, hiljainen ja väsyn nopeasti. Samalla työkokemus puuttuu. Häpeän kirjoittaa tätä ja elämäni ei näytä hyvältä. Minulle on ollut myös aina vaikeaa edes hakea niitä tukia ja olen jättänyt paljon hakematta. Nyt pitäisi saada ammatti ja jotenkin muuttaa suuntaa. Samalla ikävästi tuntuu, ettei minusta ole siihen. Vanhemmille kiitos, että ovat auttaneet. Muuten en tiedä missä olisin. En sillä tavalla haluaisi olla työtön ja olisi mukavaa kuulua johonkin ja olla osa yhteiskuntaa, mutta en vaan enää oikein tiedä pääsenkö siihen kiinni. Nyt vuosien jälkeen olen jäljessä kaikesta. Häpeän kirjoittaa tätä.
Voi ei 😔 olen niin surullinen puolestasi. Onneksi vanhempasi ovat auttaneet. Olisiko aihetta tutkia, ettei tuon väsymyksen taustalla ole mikään fyysinen sairaus? Esim. sokerit heittelee tai kilpirauhasen vajaatoiminta? Pystyisitkö aloittamaan vaikka siitä, että varaat lääkäriajan, ja pyydät nämä em. Testit?
Nyt korona-aikana on vaikea päästä mihinkään yhteisöön mukaan, niin tavallaan tämä 2v on ollut hyvin poikkeuksellista aikaa, vaikea päästä työelämän alkuun eikä ne opiskelutkaan kaikilta edisty. Joten et ehkä erotu huonolla tavalla sieltä hakijoista, vaikka ei olisi työkokemusta.
Tunnistan kyllä tuon ongelman, että alkuun on vaikea päästä, kun ei ole suhteita.
En tiedä lohduttaako yhtään, mutta minulle sanottiin nuorena, että olen liian ujo ja hiljainen (vanhemmat, opettajat, TET- paikan ohjaajat). Että ei minusta tule mitään, en sovi asiakaspalveluun tms. No kuitenkin ihan tsägällä sain ekan osa-aikaisen työpaikan, ja siellä ja sen jälkeen olen saanut vain hyvää palautetta, vaikka olen ihan sama ihminen kuin ennenkin.
Minua auttoi henkisesti myös muutto pois lapsuuden kotipaikkakunnalta, niin ne muistot ei ole koko ajan silmillä.
No sen verran harjoittelin, ihan peilin edessä, että osasin sellaisen asiakaspalvelijahymyn. Nyt en enää ole aspana, vaan työssä jossa ei haittaa olla ujo ja hiljainen. Välissä toki kouluttauduin.
Älä suotta häpeä, voi kun voisin auttaa sinua jotenkin❤
Kiitos viestistä. Minulta ollaan kyllä katsottu kilppari arvot ja muita testejä tehty. Lähinnä uskon väsymyksen taustalla olevan varsinkin talvisin huonosti nukkuminen ja minulla unettomuutta paljon. Se sitten heijastuu päiviinkin. Siihen ei nopeaa ratkaisua ole ja toivon kaiken taas parantuvan kevään tultua ja valon lisääntyessä. Joskus olen lääkkeitä kokeillut, mutta ei mitään suurta apua. Melatoniini käytössä.
Siinä olet oikeassa, että korona aika on vähentänyt yhteisöllisyyttä yms. Tosin itse en edes muista, koska olisin kuulunut yhteisöön. Ystäviä ei ole lapsuuden jälkeen ollut. Nuorena muutto muualle ja kiusaamista. Se jatkui pitkään ja jäin yksin. Sen jälkeen lähdin kyllä toisen vanhempani matkassa muualle asumaan, kun ei olisi voinut enää sinne paikkakunnalle jäädä. Silti se muutto ei auttanut minua esim opiskelujen tai työn kannalta. Paikkakunta ei tarjonnut mitään vaihtoehtoja, vaikka asuin siellä todellakin mieluummin kuin siellä missä kiusattiin. Keskityin vaan keräämään voimia ja saamaan jotain iloa taas elämääni. Samalla tosin jäin taas muista jälkeen.
Kaiken tämän jälkeen kiusaaminen on jättänyt jälkensä ja en enää oikein osaa olla muiden kanssa. Samalla taidat pitää minua aika nuorena, mutta olen myös vähän liian "vanha" ollakseni ilman työkokemusta. En ole aina ollut näin arka ja hiljainen, mutta olen tavallaan muuttunut vuosien aikana ja kokenut paljon pahaa. Syytän silti paljon itseäni jos en pärjää niin kuin joku muu.
Minulla ei siis ole suhteita tai esim sukulaiset hyvin etäisiä. Samalla en tunne täältä missä asun ketään. Siinä on vaikeaa rakentaa mitään jos jo pelkkä harjoittelupaikan saanti vaikeaa opintoihin liittyen ja jouduin nekin keskeyttämään tähän liittyen. Toiveena saada ne kuitenkin myöhemmin loppuun.
En aina ajatellut kaiken menevän näin, mutta näin se kuitenkin meni. Vanhemmille kiitos, että ovat esim rahallisesti auttaneet, mutta hekään eivät koskaan ole ymmärtäneet kiusaamisen vaikutuksia ja sitä mitä olen kokenut. Se välillä satuttaa ja eivät sillä tavalla ymmärrä jos jännitän jotain tai koen yksinäisyyttä niin paljon. Olisi helpompaa jos olisivat ns kartalla missä mennään ja saisin tukea. Nyt ne vaikeat asiat lakaistaan piiloon ja niistä ei puhuta. Tietysti jokainen saa itse järjestää elämänsä ja on vastuussa. Itselle olisi varmasti ollut paras ehkä jo vuosia sitten pääsyä johonkin hyvään työyhteisöön ja saada sitä kautta hyviä kokemuksia.
Tiedän myös muutamia muita joilla vähän vaikeaa myös. Tosin heillä suku auttaa ja pääsevät aina välillä töihin vaikka olisivat arkoja ja muuten "heikkoja". Eivät siis välttämättä muuten työllistyisi. Samalla joillakin varallisuutta muuten (maatilat, metsää yms) eli heille työssäkäynti ei ole ihan välttämätöntä. Minulla ei ole mitään sellaista turvaa kuitenkaan. Sori pitkä viesti ja vaikeaa selittää kaikkea. Uskon silti menneisyyden kokemusten, elämäntilanteen sekä oman itseni vaikuttaneen kaikkeen ja siksi elämä mennyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jotkut ajattelevat minun huvikseni olevan työttömänä. Totuus on, että mä olen 15-20 päivää kuusta niin pahoissa kivuissa migreenin vuoksi, että haudon itsemurhaa. Vuosia testattu eri lääkityksiä ja kaikki on turhaa. Pakolla saan hoidettua lapset ja kodin.
Oletko jo kokeillut parasta lääkettä eli taíkasieniä. Ne ovat erinomainen lääke Hortonin syndroomaankin. Vahva suositus taìkasienille.
Tunnen eläkeputkessa olevan kaupan alalla (osastovastaava) uransa tehneen ukon. Ei enää jaksa tehdä töitä, kun tuet tulee korotettuna ja odottelee eläkkeelle pääsyä. Ihan fiksu tyyppi, ei tosin mitenkään sosiaalinen. Olisikohan työ alkanut olla liian kuormittavaa?
Tunsin myös lapsiperheen, missä pyöräyttivät lapsia sen 3 v välein, että äidin ei tarvitse mennä töihin. Isä oli omasta valinnastaan työtön. Työttömyys yms. tuet meni uusiin puhelimiin, pelaamiseen ja uusiin renkaisiin, kun vanhat paloi kilpa-ajoissa. Lemmikkejäkin hommasivat välillä, ne hävisivät parin kuukauden välein kun ei niistä jaksettu pitää huolta. Nykyään molemmat ovat hoitoalalla, mikä on melko huvittavaa, ottaen huomioon etteivät osaa huolehtia edes omasta perheestään. Lapsikiintiö ilmeisesti vihdoin tuli täyteen 6. lapsen jälkeen. Kuulostavat surkuhupaisilta sketsihahmoilta, mutta tämä on totista totta.
En siis tuomitse tässä työttömiä, enkä suurperheitä. Tämä isukki on vain kertonut toistuvasti, että rahan takia niitä lapsia tehtiin. Melkoinen Einstein siis kyseessä. Tämä sankari vaihtoi lennosta naista ja nykyään ex-rouva on yksinhuoltaja. Ukko katosi kuin pieru Saharaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen montakin naista joiden mielestä ei tarvitse käydä töissä kun se ei ole kivaa ja on niin rankkaa
Eikö ole sitten ihan hyvä, että antavat työpaikat niille, jotka haluavat käydä töissä? Kaikille kun ei kuitenkaan riitä töitä.
Ei siinä ole mitään hyvää kun jättäytyy veromaksajien elätettäväksi eikä kanna vastuuta omasta elämästä. Jos ihmiset pakotettaisiin töihin täällä suomessa saattaisi verotuskin laskea
Eiköhän jokainen ole niitä veroja maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työn tekeminen on yliarvostettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen.
Henkilöllä ei ole mitään esteitä miksi voisi mennä töihin.
Töihin meno onkin kiinni vain siitä, että ei kuulema kykene joka aamu heräämään viiden tai kuuden aikoihin, jotta pääsisi seitsemäksi tai kahdeksaksi töihin, ja olemaan siellä 6-8 tuntia päivässä.
Laiska kun on, ja kun kaiken saa aina niin helpolla ilman että tarvitsee minkään eteen nähdä vaivaa, jotta arvostaisi saatuja asioita paremmin.Eikö se ole este ettei pysty heräämään?
Itse kärsin samasta vaivasta. Se on vaikean sairauden aiheuttamaa oire, eikä se poistu vaikka millaisella otteella ottaisi itseä niskasta kiinni.
Päällepäin se tietenkin näyttää laiskuudelta, ja laiskuudeksi sen lääkärikin mielellään tulkitsevat sairaudesta huolimatta. Vielä kylmemmän kohtelun saavat ne kenellä ei ole diagnoosia. Eikä se diagnoosin saaminen ole helppoa. Minullakin kesti 6 vuotta vaikka sairaus näkyy laboratoriotesteissä ja magneettikuvissa.
Vituttaa tuommoiset arvostelijat.
Minä tein vuoden verran aikaista aamua ja herätys oli 4.15. Koko tuon vuoden ajan halusin lähinnä kuolla, kun olin niin väsynyt, välillä meinasin nukahtaa rattiin jne. Mutta ilmeisesti tuokin on vain tekosyy ja turhaa kitinää.
Ilmeisesti suurempi osa ihmisistä on aamuvirkkuja. Tällaiset eivät voi ymmärtää mitä on jatkuva kertyvä univaje, väärään vuorokausirytmiin pakotetuilla. Vapaa aika menee nukkuessa korvausunia, jotta kykenee edes jotenkin töihin. Ongelmiahan tästä tulee laaja-alaisesti elämässä. Pelkän yötyön tai iltapainotteisen työn mahdollisuuksia on melko vähän. Empatiaa voisi opettaa niin, että aamuihmisiä estettäisiin nukkumasta ja pakotettaisiin tarkkuutta vaativiin töihin klo 3 asti aamuyöllä.
Ei edes suurempi osa. Iltavirkut ovat enemmistö, vaikka yhteiskunta aamuvirkkujen ehdoilla pyöriikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän tunnen heitä ketkä hakevat jatkuvasti töitä. Välillä on joku pätkä jossain, tai jotain tunti siellä toinen täällä pikkuhommia, ja sitten pitää taas hakea. Tämä on todellisuutta tuhansille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jotkut ajattelevat minun huvikseni olevan työttömänä. Totuus on, että mä olen 15-20 päivää kuusta niin pahoissa kivuissa migreenin vuoksi, että haudon itsemurhaa. Vuosia testattu eri lääkityksiä ja kaikki on turhaa. Pakolla saan hoidettua lapset ja kodin.
Oletko jo kokeillut parasta lääkettä eli taíkasieniä. Ne ovat erinomainen lääke Hortonin syndroomaankin. Vahva suositus taìkasienille.
Mä kuulin näistä hiljattain itsekin. En minä tiedä mistä tuollaisia saa ja uskaltaisiko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tavallaan tällainen. En tietenkään lapsena halunnut työttömäksi enkä vieläkään voi sanoa sitä varsinaisesti haluavani. Haluan vain olla rauhassa. Kuolemaa tavallaan toivon mutta luultavasti en edes yritä päättää päiviäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jotkut ajattelevat minun huvikseni olevan työttömänä. Totuus on, että mä olen 15-20 päivää kuusta niin pahoissa kivuissa migreenin vuoksi, että haudon itsemurhaa. Vuosia testattu eri lääkityksiä ja kaikki on turhaa. Pakolla saan hoidettua lapset ja kodin.
Oletko jo kokeillut parasta lääkettä eli taíkasieniä. Ne ovat erinomainen lääke Hortonin syndroomaankin. Vahva suositus taìkasienille.
Mä kuulin näistä hiljattain itsekin. En minä tiedä mistä tuollaisia saa ja uskaltaisiko?
Uskaltaa pelotta. Olen käyttänyt viitisentoista kertaa, tosin käytin päihtymismielessä. Tunnen myös kymmeniä muita niitä käyttäneitä. Yhdeltä kaverilta jäi taíkasienten myötä jokasyksyiset migreenikohtaukset kokonaan väliin. Ja on jäänyt jatkossakin.
Osaava löytää syksyisin luonnosta, mutta helppoa niiden löytäminen ei ole. Monilla veteraaneilla on pitkäaikaiset ja salaiset sienipaikkansa.
Netistä voi tilata itiöitä ja kasvattaa itse. Se ehkä olisi helpoin keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole sitten ihan hyvä, että antavat työpaikat niille, jotka haluavat käydä töissä? Kaikille kun ei kuitenkaan riitä töitä.
Älä taas aloita. Monella alalla on työvoimapula!
Kaikki eivät sovi kaikkiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen. Ikää jo 60+ ja pärjäisin kyllä pääomatuloillakin, mutta nostan ansiosidonnaiset niin kauan kun niitä riittää. Tarpeeksi olen työuran aikana veroja maksellut, joten kiva vähän jotakin saadakin.
Töistä jäin pois kun työn mielekkyys katosi avokonttoriin siirtymisen ja muiden työntekoa hankaloittavien muutosten vuoksi.
Jos olet avokonttoritason töitä tehnyt, niin tuskin olet eläissäsi niin paljon valtiolle veroja maksanut, että saamapuolella olisit. Niitä on nimittäin hämmästyttävän vähän Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen montakin naista joiden mielestä ei tarvitse käydä töissä kun se ei ole kivaa ja on niin rankkaa
Eikö ole sitten ihan hyvä, että antavat työpaikat niille, jotka haluavat käydä töissä? Kaikille kun ei kuitenkaan riitä töitä.
Ei siinä ole mitään hyvää kun jättäytyy veromaksajien elätettäväksi eikä kanna vastuuta omasta elämästä. Jos ihmiset pakotettaisiin töihin täällä suomessa saattaisi verotuskin laskea
Eiköhän jokainen ole niitä veroja maksanut.
Hyvin harva niin paljon, että elämänsä lopussa olisi vielä saamapuolella.
Voisiko ylläpito pistää tämän työttömien parjaamisketjun poistettavaksi.
En usko, että työttömissä on yhtäkään tahallaan työttömänä haluavaa yksilöä.
Ja jos onkin, niin jooooooooooooo työttömyyskorvaus ei kuitenkaan ole sama kuin normaalityöstä maksettava palkkatulo.
Ja harva tieten tahtoen haluaa elää ilman omaa hankkimaansa toimeentuloaan, jos ja kun on siihen pystyvä ja terve niin keholtaan kuin mieleltäänkin.
Mutta joidenkin työttömien on pakko alistua te-toimiston asiakkaiksi, kun heitä ei vaivoistaan huolimatta armahdeta työkyvyttömyyseläkkeelle oli sitä koulutustaustaa vaikka millä mitalla, ja osalla jopa työkokemustakin. Osalla on tietysti pohjakoulutus jo huonolla tolalla ollut jo alunperinkin ja ei vastaa nykyajan vaatimuksia työpaikan saamiseksi. Nykyään ei enää tarvita mitään yksinkertaisen työn tekijöitä esim. lapiomiehiä, vaan kaivinkoneen kuljettajia. Ja kaikkien pitäisi osata jenkkien kieltäkin ihan rivityöntekijästä lähtien puhumattakaan tietokoneen eri ohjelmien hallinta pitäisi olla ihan jokaisella ihmisellä; ja kun sekään ei ole ihan kaikilla hallinnassa.
Tunnen yhden. Mukava kuunnella hänen juttujaan!
"Älkää pakottako / tarjotko minulle töitä!!!"
Hyvä kertoja.
(Olen itse töissä, eikä hänen juttunsa minua haittaa!)
Valmistuin entisen ystäväni kanssa samana päivänä kesäkuussa 2007. Tuon jälkeen minä olen ollut samassa duunissa nonstoppina ja hän ei ole tehnyt päivääkään töitä. Jossain harjoitteluissa käynyt ja nekin aina lopettanut kun ei ole "huvittanut käydä" (luulee ilmeisesti että mua huvittaa nousta joka aamu kuudelta ja raahautua töihin)... En ymmärrä. Nykyään en enää usko että tulee koskaan edes menemään töihin kun 15 vuotta tottunut että rahaa tulee tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kyllä, n. 40-vuotias ihminen, ei minkäänlaista työhistoriaa ja jopa keulii sillä miten on menestyksekkäästi vältellyt töitä koko ikänsä. Valittelee vielä kun etuudet ovat kuulemma liian pienet. Kehotin olemaan edes vähän kiitollinen asemastaan, koska monessa muussa maassa asuisit kadulla jos et halua/pysty elättämään itseäsi. Nyt on kuitenkin katto päänpäällä, ruokaa ja tupakkaakin on varaa poltella. Toki tällaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on aina näitä, jotka käyttää systeemiä hyväkseen ja veronmaksajat joutuu sen kustantamaan.
Systeemiä käyttävät hyväkseen jotkut tahallaan työttömät, mutta niin myös raharikkaat esim.luomalla lakeja, joilla voi pienentää verojen maksuaan. Myös yhteiskunnan verorahoista maksetaan asumistuet, jotka valuvat suoraan asuntosijoittajien -ja firmojen syliin.
Totta tämäkin. Asumistukijärjestelmä on ihan susi, esim muualta suomesta ei kannata muuttaa helsinkiin pienipalkkaiseen työhön, koska vuokrat ovat karannet kohtuuttomiksi. Myös helsingin kaupungin kämpät pitäisi tyhjentää pitkäaikaistyöttömistä ja ottaa tilalle työssäkäyviä. Työtön voi asua jossain syrjäisemmässäkin. Voisi työnteko alkaa maistua kun postiluukusta kolahtaisi kirje, jossa annettaisiin vaikka 6kk aikaa työllistyä tai ...vastikkeellinen.
Helsingissä vuokra-asuntoja on tyhjillään yli 4000.
Muslimien pumppaus on taas tänne tulossa.
Minä otin lopputilin enkä halua enää töihin. Elelen asumistuen ja säästöjeni/sijoituksieni varassa.