Lue keskustelun säännöt.
isäni häpeää uravalintaani
03.06.2015 |
Eli hain juuri lukiopohjalta sairaanhoitajaksi, ja pidemmän tähtäimen ammatti on psykoterapeutti. Kun yo-juhlissa sukulaiset yms kysyi, että mihin hain niin kerroin reippaasti että Helsinkiin sairaanhoitajaksi. Kyllä isä piti aina huolen että jostain kulisseista pomppasi puheeseen kiireesti kertomaan, että senhän takia vain, että haluan psykoterapeutiksi. Muisti myös mainita että nykyäänhän se on yliopiston puolella. Huoh. Tiesin, että isä ei ole tyytyväinen valintaani, mutta pitääkö se tehdä selväksi myös vieraille...
Kommentit (41)
Mitä vikaa sairaanhoitajissa on? Vaimoni on sellainen. Kunnioitettavaa joukkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:25"]
Mun vanhemmat katkaisivat välit minuun, kun valitsin väärän ammatin.
[/quote]
Näitä tarinoita riittää, tällaista on jo monissa pikkulapsiperheissä. Tässä näkyy se kuinka itsekkäitä iso osa vanhemmista oikeasti on. Lapsi on oman itsensä jatke, jolla ei saa olla omia mielipiteitä.
Jos kerran haluat psykoterapeutiksi, miksi et opiskele EDES psykologiksi? Siis sh on melkein sama kuin perushoitaja. Oletko ap jotenkin tyhmä? Tiesitkö, että lääkärikin voi kouluttautua psykoterapeutiksi. Ja on sentään vähän eri asia kuin sh-psykoterapeutti!
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 21:41"]
Hei ap, lue tämä! Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava, työskentelen terveysalan opettajana. Oma isäni on erikoislääkäri. Hänelle ja äidilleni oli valtava häpeän aihe, kun hain hoitotyön opintoihin. Sitä vähäteltiin, lytättiin, naureskeltiin ja arvosteltiin. Minua ja hoitajan ammattia kohtaan heitettiin ala-arvoisia juttuja, milloin mitäkin hoitsuttelua ja lääkärin pikkuapulaisena olemista. Valmistuin ammattiin ja sain melko pian todella hyvän työpaikan, haastavan työn, jossa pärjäsin hyvin. Ongelmaksi, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna, muodostui se, että vanhempani olivat iskostaneet minuun oman vähättelevän asenteensa koko ammattikuntamme kohtaan. En siis arvostanut itsekään omaa ammattiani vaan lähdin opiskelemaan lisää. Vasta hoitotieteen opintojen aikana kasvoin oikeasti ammatistani ja ammattikunnastani ylpeäksi sairaanhoitajaksi. Ymmärsin kuinka väärässä vanhempani olivatkaan olleet. Lääkäri-isäni arvostaa minua nykyään uuden koulutukseni myötä, mutta äidille olen edelleen pohjasakkaa.
Rakas ap, älä välitä isästäsi! Tee asiat hyvin ja huolella, ole ylpeä siitä, mitä olet ja mitä haluat elämässäsi tehdä! Ja toisin kuin monet luulevat, eipä ole mikään läpihuutojuttu edes päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi!
[/quote]
sinun "tohtorin"tutkintosi ei vastaa tasoltaan edes lääketieteen kandidaatin tutkintoa. Koko hoitotiede keksittiin, jotta hoitajat saisivat lisää arvostusta ja enemmän hienoja virkoja. Mikään oikea tieteenala hoitotiede ei ole.
Et sähköä tule mihinkään psykoterapeuttikoulutukseen pääsemään pelkällä sh:n tutkinnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 21:06"]No jos olisi rahkeet riittäny pidemmällekkin, niin miksi tyytyä per*eenpesemiseen ja tippojen laittamiseen?
[/quote]
Itse olen psyk. sh, enkä pese pe**eitä tai laittele tippoja. Itse työskentelen mielenterveystoimistossa ja pidän työstäni todella paljon.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 21:06"]No jos olisi rahkeet riittäny pidemmällekkin, niin miksi tyytyä per*eenpesemiseen ja tippojen laittamiseen? [/quote] Itse olen psyk. sh, enkä pese pe**eitä tai laittele tippoja. Itse työskentelen mielenterveystoimistossa ja pidän työstäni todella paljon.
[/quote]
oikeasti, mä säälin sua. Et sitten paremmasta tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 21:41"]
Hei ap, lue tämä! Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava, työskentelen terveysalan opettajana. Oma isäni on erikoislääkäri. Hänelle ja äidilleni oli valtava häpeän aihe, kun hain hoitotyön opintoihin. Sitä vähäteltiin, lytättiin, naureskeltiin ja arvosteltiin. Minua ja hoitajan ammattia kohtaan heitettiin ala-arvoisia juttuja, milloin mitäkin hoitsuttelua ja lääkärin pikkuapulaisena olemista. Valmistuin ammattiin ja sain melko pian todella hyvän työpaikan, haastavan työn, jossa pärjäsin hyvin. Ongelmaksi, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna, muodostui se, että vanhempani olivat iskostaneet minuun oman vähättelevän asenteensa koko ammattikuntamme kohtaan. En siis arvostanut itsekään omaa ammattiani vaan lähdin opiskelemaan lisää. Vasta hoitotieteen opintojen aikana kasvoin oikeasti ammatistani ja ammattikunnastani ylpeäksi sairaanhoitajaksi. Ymmärsin kuinka väärässä vanhempani olivatkaan olleet. Lääkäri-isäni arvostaa minua nykyään uuden koulutukseni myötä, mutta äidille olen edelleen pohjasakkaa.
Rakas ap, älä välitä isästäsi! Tee asiat hyvin ja huolella, ole ylpeä siitä, mitä olet ja mitä haluat elämässäsi tehdä! Ja toisin kuin monet luulevat, eipä ole mikään läpihuutojuttu edes päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi!
[/quote]
sinun "tohtorin"tutkintosi ei vastaa tasoltaan edes lääketieteen kandidaatin tutkintoa. Koko hoitotiede keksittiin, jotta hoitajat saisivat lisää arvostusta ja enemmän hienoja virkoja. Mikään oikea tieteenala hoitotiede ei ole.
[/quote]
Hahah, kiitos hyvistä nauruista! En viitsi edes aloittaa asiavirheiden korjaamista, koska niitä mahtuu kolmeen lauseeseesi käsittämättömän paljon! :D
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 21:41"]
Hei ap, lue tämä! Olen psykiatrinen sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava, työskentelen terveysalan opettajana. Oma isäni on erikoislääkäri. Hänelle ja äidilleni oli valtava häpeän aihe, kun hain hoitotyön opintoihin. Sitä vähäteltiin, lytättiin, naureskeltiin ja arvosteltiin. Minua ja hoitajan ammattia kohtaan heitettiin ala-arvoisia juttuja, milloin mitäkin hoitsuttelua ja lääkärin pikkuapulaisena olemista. Valmistuin ammattiin ja sain melko pian todella hyvän työpaikan, haastavan työn, jossa pärjäsin hyvin. Ongelmaksi, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna, muodostui se, että vanhempani olivat iskostaneet minuun oman vähättelevän asenteensa koko ammattikuntamme kohtaan. En siis arvostanut itsekään omaa ammattiani vaan lähdin opiskelemaan lisää. Vasta hoitotieteen opintojen aikana kasvoin oikeasti ammatistani ja ammattikunnastani ylpeäksi sairaanhoitajaksi. Ymmärsin kuinka väärässä vanhempani olivatkaan olleet. Lääkäri-isäni arvostaa minua nykyään uuden koulutukseni myötä, mutta äidille olen edelleen pohjasakkaa.
Rakas ap, älä välitä isästäsi! Tee asiat hyvin ja huolella, ole ylpeä siitä, mitä olet ja mitä haluat elämässäsi tehdä! Ja toisin kuin monet luulevat, eipä ole mikään läpihuutojuttu edes päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi!
[/quote]
sinun "tohtorin"tutkintosi ei vastaa tasoltaan edes lääketieteen kandidaatin tutkintoa. Koko hoitotiede keksittiin, jotta hoitajat saisivat lisää arvostusta ja enemmän hienoja virkoja. Mikään oikea tieteenala hoitotiede ei ole.
[/quote]
Hahah, kiitos hyvistä nauruista! En viitsi edes aloittaa asiavirheiden korjaamista, koska niitä mahtuu kolmeen lauseeseesi käsittämättömän paljon! :D
[/quote]
Kiellä vain totuus, höpöhöpötieteiden tohtori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkittävä osa psykoterapeuteista on sairaanhoitajataustaisia. Terveydenhuoltoa ja sen koulutusta tuntemattomilla ihmisillä istuu todella syvässä harhakäsitys siitä, että psykiatrit ja psykologit hoitavat mielenterveyspotilaita. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa.
Pätevimmät psykoterapeutit ovat pohjakoulutukseltaan lääkäreitä ja psykologeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 23:03"]
Pätevimmät psykoterapeutit ovat pohjakoulutukseltaan lääkäreitä ja psykologeja.
[/quote]
Miten tämä pätevyys määritellään ja mitataan? Linkkaatko validin tutkimuksen aiheesta?
Ap on provo. En mitenkään usko, että fiksun lääkäriperheen lapsesta tulisi joku hoitsu. Ellei ap ole adoptoitu jostakin wt-perheestä, se saattaisi selittää heikon älykkyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen, että psykoterapoit itseäsi jo nyt.
Huoh.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:55"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 21:06"]No jos olisi rahkeet riittäny pidemmällekkin, niin miksi tyytyä per*eenpesemiseen ja tippojen laittamiseen? [/quote] Itse olen psyk. sh, enkä pese pe**eitä tai laittele tippoja. Itse työskentelen mielenterveystoimistossa ja pidän työstäni todella paljon.
[/quote]
oikeasti, mä säälin sua. Et sitten paremmasta tiedä.
[/quote]
Älä suotta tuhlaa sääliäsi minuun! Olen tyyyväinen ammattiini ja uskon, että ap:kin tulee olemaan :)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 23:01"]
Merkittävä osa psykoterapeuteista on sairaanhoitajataustaisia. Terveydenhuoltoa ja sen koulutusta tuntemattomilla ihmisillä istuu todella syvässä harhakäsitys siitä, että psykiatrit ja psykologit hoitavat mielenterveyspotilaita. Tämä ei todellakaan pidä paikkansa.
[/quote]
Kolmannes psykoterapeuteista on psykologitaustaisia ja neljännes sairaanhoitajataustaisia, eli erittäin merkittävä osa on sairaanhoitajia. Lääkäreitä vain 16 %. Lähde: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26519/Selosteita74.pdf?sequence=2
Meillä oli aikoinaan toisinpäin. Minä häpesin kertoa että opiskelen sairaanhoitajaksi, kun taas minun äitini oli siitä valtavan ylpeä. Jaksaa aina korostaa sitä, että arvostaa sitä ammattia todella paljon. Hän on itsekin sairaanhoitaja mutta nykyään lääkebisneksessä johtotehtävissä. Sanonvaan että olisinpa mäkin.
Minä taas olen isäni mielestä liian hiano, kun opiskelen yliopistossa ranskaa ja englantia opettajalinjalla. Isäni on puuseppä ja äitini insinööri, veli kokki ja sisko sairaanhoitaja. Ois kuulemma munkin pitänyt mennä amikseen eikä alkaa akateemiseksi.
Ei voi olla totta. Ei voi olla totta. Arvostan sairaanhoitajatyttäreni ammattia! Hän on avannut silmäni koulutuksen vaativuudelle, harjoittelukaksot ovat tavoitteineen haastavia. Tyttäreni on tosin leikkurissa töissä, ei siis psykiatrisella puolella. En koskaan hävennyt hänen ammatinvalintaansa, huolissani olen vain huonosta palkasta.
Matemaattisesti erittäin lahjakkaasta tyttärestäni olen ylpeä, ja olen ylpeä hänen ammatistaan! Itse olen dippainssiäiti.
Mun vanhemmat katkaisivat välit minuun, kun valitsin väärän ammatin.