Tyytymättömien ihmisten kanssa toiminen ahdistaa

Kuolleita ei saa eläviksi.

Mutta kuollut on kuollut. Sinun täytyy silti jatkaa elämääsi, sinä ET ole kuollut.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:53"]

Mutta kuollut on kuollut. Sinun täytyy silti jatkaa elämääsi, sinä ET ole kuollut.

[/quote]

Elämällä vaan ei ole mitään tarjottavaa tai merkitystä ilman näitä kuolleita ihmisiä.

Hmmm.

Ap, tyytymättömyydelle on aina jokin syy. Kukaan ei synny tyytymättömänä. On perseestä, jos esim. työpaikan huono johtaminen ja organisointi projisoidaan yksilöiden irrationaaliseksi vastarinnaksi ja tyytymättömyydeksi sen sijaan, että etsitään tyytymättömyyden syyt ja KORJATAAN ne.

Toisin sanoen tyytymättömyys on tarpeellinen ja hyödyllinen ominaisuus silloin, kun se tuo esille epäkohdat.

Mutta toki, on olemassa näitä mielensäpahoittajia, joille lasi on ikuisesti puolityhjä. Jotka näkevät kaikessa VAIN ne epäkohdat ja virheet. En onneksi henkilökohtaisesti tunne ketään, joka olisi aina tuollainen - huonoja päiviä saa olla ja onkin jokaisella terveellä ihmisellä, joka ei ole ottanut henkilökohtaiseksi roolikseen ylläpitää "positiivista mielialaa yllä" hinnalla millä hyvänsä.

Mistä tulenkin siihen, että toinen ääripää on aivan yhtä ärsyttävä ja raskas. Siis sellainen kiltin tytön roolin omaksunut ihminen, joka ehkä jo kotonaan on - negatiivisen valtataistelun keskellä - opetellut Liennyttäjän ja Ilmapiirin sulostuttajan roolin. Se on hänelle henkisesti raskas pidemmän päälle, mutta myös inhottavaa sivullisille, koska tuollainen yltiöpositiivinen ihminen mitätöi toisten tunteet!

Eli joo, molemmat ääripäät ovat kurjia. Normaali-ihmisellä on hyviä ja huonoja hetkiä. Ihmisen kuuluukin olla ajoittain tyytymätön, mutta myös ilahtua, riehaantua ja olla onnellinen. 

Olen varmaan viimeisen puoli vuotta ollut se jolla on koko ajan kuppi nurin. Pakotettu tekemään muiden sanelemia asioita, jotka aiheuttavat ihan hirveästi painetta ja stressiä, eikä eteenpäin pääse, jollei niitä suorita. Sen jälkeen vielä epäreilu, perusteeton arvostelu. Ei ollut kiva ja muut ympärillä saivat kyllä kuulla asiasta. Anteeksi heille. Mielestäni olen kuitenkin yleensä positiivisella meiningillä elävä ja alkoi jo itseäkin harmittaa kökkö asenne. Homma on ohi ja silti sen miettiminen saa harmituksen takaisin päälle :/

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 12:49"]

Voi kunpa kaikki voisivat olla perustyytyväisiä! Onnellisuus, tyytyväisyys ja positiivisuus tarttuu, kuten tarttuu myös ahdistus, tyytymättömyys ja negatiivisuus. Kumpaa sinä levität? Ja jos ahdistusta, niin miksi? Mikset ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on?

[/quote]

En ole kiitollinen aiksi, että olen enemmän katkera. Minulla olisi ollut kaikki hyvän elämän edellytykset, mutta äitini loukkasi minua niin, etten ole toipunut siitä vieläkään, vaan olen kuten sanoin, ahdistunut, arka, pelokas ja katkera. Ei silloin elämä ole elämisen arvoista. Olen itsekin tehnyt paljon virheitä, kiitos sen, ettei kukaan ohjannut minua oikeaan, vaan minusta väännettiin ilkeä, kun en hyväksynyt loukkaamistani, jota äitini piti hyvänä kasvatuksena. 

Minä oikeastaan vaan nautin, kun muillekin aiheutuu paha mieli milloin mistäkin, ovatpahan yhtä onnettomia kuin minäkin ainakin hetken ajan, kun eivät minun katkeruuttani kuitenkaan ymmärrä, vaan sanovat sitä minun omaksi viakseni. No, onko teidän vika, kun mielenne pahoittuu, onko? Miten iloisia olisitte elettyänne sellaisen loukkajan kanssa 20 vuotta, ni!

Mä olen ainakin tyytymätön koska mulla ei ole mitään mistä olla ylpeä/tyytyväinen. Ja vaikka kuinka yritän korjata elämääni niin aina epäonnistun. Olen luovuttanut.

Mun ympärillä ainakin oli ekat 30 vuotta vain ihmisiä, joita ei kiinnostanut ajatella, miltä minusta tuntuu. En minäkään ole sitten välittänyt opetella ajattelemaan, miltä muista tuntuu, vaikka kyllä tiedän, että takuulla pahalle, mutta en mä siitä välitä. Vain onnelliset ja iloiset ihmiset, joita ei minun murheellisuuteni haittaa ovat kiinnostavia ja kivoja, muiden tunteista ja olosta viis. Tai siis onnellisillekin syötän samaa kalkkia, mutta vain he eivät niele sitä. Siis he, joiden onni on oikeaa, koeteltua onnea. Samaa haluan tavoitella itsekin, että vaikka joku oliskin katkera, niin se ei muserra minua tai sureta. 

On kivaa olla välinpitämätön, niin eipähän ainakaan toisten murheet hetkauta. Ensin on selvitettävä omani läpi.

7