Miksi riparista on vain hyviä kokemuksia
Oletteko koskaan miettineet tätä? Oma tai lasten kokemus ei todellakaan ollut hyvä, kaverit kertoneet samaa omien lastensa kohdalla.
Kommentit (68)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:34"]Luin otsikon näin: "Mistä ripsarista on vain hyviä kokemuksia."
[/quote]
Vaihdetaan aihe siihen. Lapsi meni juyri tänään leirille. Toivottavasti ihan suht kivaa.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:37"]
Varmasti heillä on huonot kokemukset keitä on kiusattu, henki leirillä on ollut huono, on ollut paljon henk.koht ongelmia, tai liian uskonnonpainotteinen ripari.
[/quote]
Ripari on pelkkää uskontoa.
Käsittämätöntä miksi joillakin on tarve valehdella ja vähätellä rippikoulun uskonnollisuutta.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:37"]
Varmasti heillä on huonot kokemukset keitä on kiusattu, henki leirillä on ollut huono, on ollut paljon henk.koht ongelmia, tai liian uskonnonpainotteinen ripari.
[/quote]
Ripari on pelkkää uskontoa.
Käsittämätöntä miksi joillakin on tarve valehdella ja vähätellä rippikoulun uskonnollisuutta.
[/quote]missäpäin näin? Meillä olivat turmiollisesti riparilla jopa karaokebaarissa ja lauloivat " eesti, eesti kaipaan sinne..."
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 00:03"]Itsellä se oli kyllä elämän parasta aikaa ja on vaikuttanut todella myönteisesti myös myöhemmissä elämänvaiheissa.
[/quote]
Yks viikko oli elämäsi parasta aikaa. Mahtaa olla tylsää muuten?
10 vuotta sitten käyty ripari oli kyllä oikeesti täyttä paskaa. Etukäteen oli kuullut vanhemmilta kavereilta että oli ihan kivaa ja vapaa-aikansa sai viettää niinku parhaaksi näki. Juu ei. Päivien tauot meni ulkoa opetellessa eri rukouksia ja litanioita koska iltaisin pidettiin suullisia kokeita. Ja esimerkiksi musiikkia ei saanut kuunnella kuulokkeista pihalla koska kuulema eristää todellisesta maailmasta ja haittaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tosin ei sitä yhteenkuuluvuutta ainakaan edistänyt sekään että tytöillä ja pojilla piti olla turvavälit kaikissa tilanteissa paitsi ruokajonossa... :D En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Olisin kyllä toivonut että edes jossain vaiheessa vanhempani olisivat edes sivulauseessa maininneet, että ei rippikoulu ole mikään oikean elämän edellytys. Enää en kirkkoon kuulu.
Itse olin riparilla -84 ja oli todella kivaa :)
Leiri kesti 10 päivää ja meno oli sopivan rentoa ja ei liian "jeesusta". Pääsin parhaiden kavereiden kanssa samalle leirille ja muukin porukka oli tosi kivoja.
Tehtiin siskonpeti lattialle ja juteltiin yömyöhään. Tehtiin bussilla joku reissu johonkin "jeesus tapahtumaan". Oli makkaran paistoa, saunomista, uimista, bingistä ja diskoa. Monet tunnit pidettiin rannalla auringossa.
Tosin oikealla asenteella elämästä voi nauttia melkein missä vaan jos ei keskity vain angstaamaan naama norsun vitulla. Minulla ja ystävilläni oli muutenkin oikein ihana murkkuikä ja nuoruus...oi niitä aikoja :)
50 jatkaa...
Tyttö oli riparilla neljä vuotta sitten ja hänellä oli myös oikein kiva ripari ja jäi hyvät muistot.
Hän oli samassa paikassakin (tosin remontoitu nykyaikaiseksi) riparilla kuin minä. Olisi mennyt isoseksikin mutta saikin kesätöitä.
Ne vanhemmat jotka pakottavat lapsensa rippileirille, ovat niitä jotka haluavat kehuskella lapsen suorituksesta. Ei ole enää omassa elämässä mitään saavutettavaa niin se lyödään lasten harteille.
Onneksi omat vanhemmat antoivat valita. Leirin sijasta kävin päivärippikoulun joka oli todella joutavaa ajan haaskausta.
Aivopesuleirihän se on, melkein vastaavia kuin amerikassa Jesus Camp -leirit.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:57"]
Itse olin riparilla -84 ja oli todella kivaa :)
Leiri kesti 10 päivää ja meno oli sopivan rentoa ja ei liian "jeesusta". Pääsin parhaiden kavereiden kanssa samalle leirille ja muukin porukka oli tosi kivoja.
Tehtiin siskonpeti lattialle ja juteltiin yömyöhään. Tehtiin bussilla joku reissu johonkin "jeesus tapahtumaan". Oli makkaran paistoa, saunomista, uimista, bingistä ja diskoa. Monet tunnit pidettiin rannalla auringossa.
Tosin oikealla asenteella elämästä voi nauttia melkein missä vaan jos ei keskity vain angstaamaan naama norsun vitulla. Minulla ja ystävilläni oli muutenkin oikein ihana murkkuikä ja nuoruus...oi niitä aikoja :)
[/quote] Luulen, että noilla norsunvituilla ei ole kavereita ollut silloin. Kuka silloin leiristä ja elämästä nauttiskaan, kun ei ole kenen kanssa pitää hauskaa.
t: sama vuosikerta
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:15"]
Poikani on nyt isosena suunnilleen kymmenennellä leirillä. Hän pitää ripareita lähinnä nuorten viikon mittaisena ohjattuna kesänviettotapana, jossa sitä Jeesusta on aika vähän ja enemmänkin opetellaan olemaan ihmisiksi myös niille leiriläisille, jotka eivät ole ihan sitä, mitä itse on. Hän on kertonut manipuloivista teinipissiksistä, jotka yrittävät pilata kaikkien leirin ja hiljaisista hissukoista, joille on riittänyt, että istutaan hiljaa vierekkäin ja tuijotetaan nuotiota eikä yritetä pakolla "avautua". Enemmän siellä opetellaan ihmisyyttä kuin jeesustelua.
[/quote]
Mitä soopaa :) Uskon tunnustaminen ja vahvistaminen on koko rippikoulun idea, se on pelkkää jeesustelua.
[/quote]
Vai sittenkin kristillisen sanoman omaksumista: miten olla ihmisenä ja elää Jumalan tahdon mukaan. Rippileirillä "päivitetään" kasteen armolahja eli mietitään yhdessä, mitä on kristillisyys tänään, miten se näkyy arjessa. Ne 10 käskyä ovat edelleen aika ajankohtaisia, joten teinille on tervettä pohtia, mitä tarkoittaa käsky "älä varasta". Jos se on sinulle jeesustelua, niin olkoot. Seurakunnan jäsenille se on oman elämän perusteiden pohtimista . Ihmeen monelle nuorelle rippileiri (tai prometheus-leiri) on ensimmäinen kerta, jossa joku aikuinen pysähtyy heidän kanssaan ajattelemaan asioita, jotka omassa mielessä tuottavat tuskaa. Harva omista vanhemmista viitsii keskustella siitä, kattaako käsky "älä tapa" myös eläimet.
Minä kävin rippikouluni pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki olivat tunteneet toisensa päiväkodista asti paitsi minä, joka olin vasta muuttanut ja jatkoin koulun loppuun naapuripaikkakunnalla. En siis tuntenut leiriltä ketään, kaikki muut olivat kavereita keskenään. Inhosin joka hetkeä, mutta kävin leirin kuitenkin urhoollisesti loppuun, että saisin isona kirkkohäät. Aika turhaahan se oli, olen eronnut kirkosta, eikä avopuolisonikaan kuulu kirkkoon, joten ei niitä kirkkohäitä kuitenkaan tuli. Ei siis mitään hyvin muistoja riparista, ei kyllä mitään hirveitä traumojakaan.
Ihastuin omalla riparillani niin paljon että sattui! Oli kesän kuumin viikko ja mieleen ei juuri jäänyt muuta kuin tämä ihastuksen kohde(isonen, surprise..) ja hänen seuraansa tuppautuminen :D Muistan kun mahassa kiersi kun hän kehui minua jossain jutuissa, ja minähän sitten aloin niin tunnolliseksi ja ajattelevaiseksi seurakuntanuoreksi, ettei tosikaan (esitystä mukana joo...) Tämä poika oli sellainen ruskeasilmäinen kikkarapää kympin poika ja seurakuntanuori. :D en varmaan ollut ainut ihastunut. Loppujen lopuksi useampaa kuukautta myöhemmin ihastukseni saikin vastakaikua, mutta jostain syystä oma ihastukseni olikin hiipunut :D Siinäpä minun ripari.
Olis pitäny mennä mielummin protulle!
Olin riparileirillä 2 viikkoa 70-luvun lopussa ja hauskaa oli. Nuoriso-ohjaaja ja pappi olivat yhtenä iltana niin kännissä etteivät meinanneet pystyssä pysyä. Onneksi se ei silloin ollut vielä kukkahattutäti-aikaa.
Kenelläkään ei tullut mieleenkään ilmoittaa jonnekin iltapäivälehteen tai laittaa Youtubeen kuin nykyään olisi tapahtunut.
Jatkoriparilla syksyllä melkein kaikki leiriläiset olivat kännissä, eikä siitäkään sen kummemmin jälkikäteen puhuttu tai kirjoitettu missään.
Minusta oli kamalaa. En tiedä saako tätä sanoa mutta pappi oli mielestäni pelottava. Ihan oikeasti pelkäsin sitä. Lisäksi olin kaikessa ulkopuolinen
Aika kultaa muistot? Itse en kyllä erityisemmin nauttinut riparista
[quote author="Vierailija" time="04.06.2015 klo 15:11"]han oikeasti pelkäsin sitä. Lisäksi olin kaikessa ulkopuolinen
[/quote] ei siis ihme, että oli kamalaa :(
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:06"][quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 09:01"]Miksi ihmeessä te laitatte lapsen jollekin Jeesushumputus leirille?! [/quote] Tämä niin vitusti. Minut pakotettiin, mutta en suostunut nousemaan sängystä ylös ja äiti joutui ilmoittamaan että jätän riparin kesken. Kuvitelkaa tähän mielikuva, jossa minä pidän sängynlaidoista kiinni kaikilla voimillani ja äiti yrittää repiä ylös. T.15v [/quote] Luuseri ilman käytöstapoja ja selkärankaa. Normaali äiti.
[/quote]
Hänellähän oli selkärankaa tehdä oma ratkaisu eikä totella muita ja mennä muiden mukana kuin joku lammas.