Lue keskustelun säännöt.
Kuulutko alkoholistisukuun?
29.01.2022 |
Itse kuulun ja se näkyy krapuloiden vähäisyydessä ja kyvyssä juoda monta päivää putkeen. Olen vakituisessa työssä ja en juo arkisin pl perjantaina töiden jälkeen. Paljon on tullut toilailtua elämän aikana, mutta aina olen mäihällä päässyt kuin koira veräjästä.
Kommentit (26)
Edesmennyt äitini oli alkoholisti loppuun asti.
Minä kävin parikymppisenä baareissa viikonloppuisin, mutta kun ikää tuli niin arvot menivät uusiksi.
En käytä alkoholia enkä polta. Rahaa säästyy sinne sukanvarteen 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suvuissa, isän ja äidin puolilta, ei ole yhtään alkoholistia. Mä tykkään kuitenkin kupitella, enkä kärsi edes krapuloista. En saa edes päänsärkyä, vaikka olisin juonut itseni sammuksiin.
Olen ainoa alkholisti suvussani.Minäkin olen raitistunut jo yli 30 vuotta sitten.
Kyllä. Töissä koko aikuisiän ja juon pe-la.
En kai? Mistä sen sais tietää. Mummo joskus kyllä sanoi, että puolet suvusta on kaappijuoppoja, mitä ikinä tuo tarkoittaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edesmennyt äitini oli alkoholisti loppuun asti.
Minä kävin parikymppisenä baareissa viikonloppuisin, mutta kun ikää tuli niin arvot menivät uusiksi.En käytä alkoholia enkä polta. Rahaa säästyy sinne sukanvarteen 😊
Itse dokaan kesäisin frendien kans biitseillä ja puistoissa. Ei siihen mene ku 30-50e per ryyppypäivä. Ihan koko päivä.
Kyllä. Isäni ja äitin kuolivat ennenaikaisesti alkoholismin aiheuttamiin sairauksiin. Nainen 47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän tissutella niin hissukseen, ettei siitä kuuluisi mitään naapureille saati sitten sukulaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritän tissutella niin hissukseen, ettei siitä kuuluisi mitään naapureille saati sitten sukulaisille.
Sama ha luulen että koko suku tekee samoin.
Oikein pontikan keittäjä sukua isän ja äidin puolelta varmaan ainakin joka toinen alkoholistia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuulu. Alkoholistigeeni puuttuu täysin. Yksi tädin mies oli alkkis koko suuresta suvusta ja yhdellä serkulla ongelmia. Nuorempana join muiden mukana. Enää ei tee mieli.
Kyllä kummaltakin puolelta. Kumpikin kuolivat alkoholiin liittyen. Äiti suoraan, isä kaukaisemmin. Hyvin maistuu itsellenikin. Itse vain hankin korkeakoulutuksen ja hyvä palkkaisen työn. Näin ollen näytön ulospäin kunnon ihmiseltä varsinkin kun en yleensä sekoile kylillä. Omien seinien sisällä olen kuitenkin ihan sama renttu alkoholisti kuin aiemmatkin sukupolveni. Ei se ole muuttunut mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kuulu. Alkoholistigeeni puuttuu täysin. Yksi tädin mies oli alkkis koko suuresta suvusta ja yhdellä serkulla ongelmia. Nuorempana join muiden mukana. Enää ei tee mieli.
Tiesithän, että sukuun naitu ei ole sukulainen?
Kyllä kuulun ja sellainen olen itsekin. Vähän vituttaa, mutta toisaalta on kännissä kivaakin.
Kyllä kuulun ja itsekin olen alkoholisti. Raittiina nyt reilun vuoden.
Ja siis olen 37v nainen.
Isoisä, täti, setä, veli, tytär, poika. Omat vanhemmat lähinnä raittiita/kohtuukäyttäjiä. Samoin itse ja puoliso. Puolison äiti myös, joten omilla lapsillamme siis kahdesta suvusta tausta.... Vähän huolestuttaa. Sen kyllä kenelle se viina toimii. Se on vähän "miksi ei joisi" kuin "miksi joisi" jossain tietyssä tilanteessa.
Korkkasin vauvapalstan otsikoiden innoittamana viskipullon. Tai olihan se jo korkattu, mutta kaadoin paukun ja jatkan lueskelua ja hymähtelyä.
Kyllä, isäni suvun puolesta. Isäni, veljeni, yksi sisaristani on alkoholisti. Ja serkuista, tädeistä ja sedistä en viitsi edes puhua. Isoäiti (joka eli yli 100-vuotiaaksi) kuljetti sorbuspulloa käsilaukussaan.
Olen aina tiedostanut alkkarigeenini ja tarkkaillut itseäni ja juomistani, koska en halunnut samaan jamaan kuin tätini (puolihra kiertopalkinto juopporemmissä). Nuorena vedin rajujakin kännejä, ei juuri krapulaa, ja eikun menoksi uusiin pirskeisiin. Kestin myös viinaa yllättävän paljon. Eli kaikki klassiset vaaranmerkit oli pelissä.
Mutta ei ole tullut minusta alkkaria. Vielä ainakaan. Olen nyt 60-vuotias, silloin tällöin juon olusia ruuan kanssa tai saunan päälle. Viinaa en ole juonut vuosiin. Voin ottaa jos tarjotaan. Mitään hinkua juoda mulla ei ole. Sama oli muuten tupakan kanssa. Poltin nuorempana ja sitten yhtenä päivänä vain lopetin tupakan oston. Siitä on parikymmentä vuotta nyt. Voin edelleenkin poltella silloin tällöin sikarin tai tupakan, jos joku tarjoaa. Mutta ei tee erityisesti mieli. Ehkä sitten kun seuraavan kerran juon vaikka viski- tai konjakkilasillisen, niin sitten siihen kylken pikkusikari.
Kevyitä huumeita kokeilin nuorempana ja hauskaa oli, mutta tajusin heti, että ne ne vasta petollisia ovat minunkaltaiselleni, joten jätin melko pian niillä leikkimisen. Monta on niistä nuoruuden punk- ja rockpiireistä mennyt nimenomaan huumeiden takia.
Erityisesti isän puolelta kyllä. Olen itsekin jonkin tasoinen alkoholisti, vaikken juokaan päivittäin. Putket kyllä onnistuu ja usein niitä tulee juotua silloin kun rahaa on. Nuorena oli kauheat fyysiset krapulat, nykyään lähinnä vain henkiset.