Keskosvauvan äiti Eevi Teittisen ei kannattaisi nyt murehtia seksin vähyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on 7 ja 3 vuotiaat lapset enkä ole koskaan vaatinut, että miehen olisi tarvinnut lasten kanssa öisin heräillä. Minä olin äitiys"lomalla" ja imetin ja yöheräämiset kuului minulle, mies nousi aamuisin aikaisin töihin että sai leipää pöytään ja sain olla kotona siihen asti, että molemmat oli 2,5v. Ehkä olen sitten äitinä ollut poikkeus, etten vaatinut miestä heräilemään kanssani öisin.

Kun aikanaan itsekin sinne töihin palasit, niin varmaan huomasit, ettei siellä töissä ollut niin raskasta ettei pystyisi paria yöheräämistä hoitamaan. Hienoa että jollain välkkyy vieläkin nämä marttyyrinkruunut. En keulisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Teemun puheissa ole mitään poikkeuksellista, kaikki ei vain viitsi jutella tuollaisia.ei vastasyntynyttä voi rakastaa - illuusiotaan hänestä voi. Kaikki ei elä fantasiamaailmassa.

Se ei ole mitään fantasiaa että moni mies kiintyy lapseensa jo kun lapsi kasvaa puolison kohdussa ja rakastuu tulenpalavasti loppuelämäkseen lapseensa sillä sekunnilla kun näkee lapsensa ensimmäisen kerran. Se on normaalin miehen reaktio.

Meillä ainakin kävi näin. Mies sekosi lopullisesti ru:n jälkeen ja osti mersun, mutta synnärillä hän omi vauvan että hyvä että sain vauvaa imetettyä. Parempi niin, itse arkailin, koska pelotti niin perkeleesti että vauvalle käy jotain. Sekin helpotti aikanaan. 

Saadessani kissanpennun rakastuin siihen heti, kun sain syliini. Sama juttu myöhemmin koiranpennun kanssa. Mietin miten voikin jotain olentoa rakastaa niin. Eri tasolla ja erilaista tietenkin olin kun sain vauvan. Ei edes itse synnyttämäni, mutta kyllä se rakkaus ja kiintymys alkoi heti. Mieheni ei ollut vauvojen kanssa ollut aiemmin, mutta alkoi hoitaa heti ja kiintyi varmaan sen ensimmäisen syötön aikana. Ihan selvää oli, että vauvat itkevät ja tarvitsevat maitonsa yölläkin. En voi ymmärtää tuollaista julkista kitinää. Antaisivat vauvansa jollekkin joka on tasapainossa.

Ero tulee vuoden sisään, sanokaa mun sanoneen.

En lukenut juttua, mutta meillä tehty aikalailla alusta alkaen siten, että minä hoidan yöheräilyt, jotta sitten voin tarvittaessa levätä päivällä isän hoitaessa vauvaa. On tärkeää, että kummatkin saavat levättyä ja en nähnyt mitään järkeä siinä, että kummatkin kärsivät kun minä sen yöimetyksen kuitenkin hoidan. Meillä tämä on toiminut hyvin. Toki, jos mies ei hoitaisi lasta päivällä ja olisi ihan välinpitämätön hoitamista kohtaan, niin tilanne olisi erilainen.

Meille myös kahdenkeskinen aika oli alussa tärkeää ja onneksi mahdollistui vanhempieni vahtiessa vauvaa muutaman tunnin ajan, että pystyimme käymään juurikin vaikka syömässä ulkona. Ensimmäiset kuukaudet olivat niin intensiivisiä vauvan kanssa, että välillä se pieni hengähdystauko tuli todella tarpeeseen. En tiedä sitten, mitä olisin tehnyt, jos vanhempani eivät olisi pystyneet hoitamaan vauvaa.

Ja tuosta seksistä: Itselläni oli aivan järkyttävä p*netus aika pian vauvan tulon jälkeen, osittain koska mies ei uskaltanut viimeisiä kuukausia ennen laskettua aikaa ja osittain, koska kaipasin sitä tunnetta, etten vain olisi pelkästään tyyliin Muumimamma. Seksi on aina ollut minulle tärkeää ja ihan ensimmäisinä kuukausina vauvan kanssa, kun on 24/7 väsynyt ja kaiken uuden edessä, niin kyllä hyvin helposti ajatteli eroa, jos/kun ei mieheltä seksiä sitten syystä tai toisesta saanut - vaikken tietenkään oikeasti halunnut erota. Tämäkin oli vain sellainen jakso ja nyt kun arki rullaa, on parisuhde ja perhe-elämä paremmassa kunnossa kuin koskaan.

Eevillä ja Teemulla voi toki olla asiat täysin toisin ja Teemu voi olla epäkypsä mieslapsi, mutta heitinpä tähän oman kokemukseni vauva-arjen alusta.

”Teemu ei ole luonnostaan kovin hoivaava tai empaattinen, joten olen useasti kokenut olevani aika yksin raskauden kanssa. Tiedän, että hän käy kuitenkin ihan omaa prosessiaan sisäisesti ja olen pyrkinyt hakemaan tukea ystäviltäni ja ammattilaisilta. Heistä on ollut suuri tuki minulle, joten kiitos jokaiselle<3” -Eevi blogissaan

Ymmärrän Eevin huolen. Jos tilanne pitkittyy, niin liitosta voi kadota lopullisesti seksi. Näin kävi meille. Ja kun seksi kuolee, kuolee lopulta koko parisuhde. Kun oltiin vieraannuttu toisistamme liikaa, niin se seksin harrastaminen tuntui ajatuksena kuin veljeänsä olisi pannut. Erohan siitä lopulta (noin 8 kuivan vuoden jälkeen) tuli. Meilläkin muuten oli juuri samalla viikolla syntynyt keskonen.

Vierailija kirjoitti:

”Teemu ei ole luonnostaan kovin hoivaava tai empaattinen, joten olen useasti kokenut olevani aika yksin raskauden kanssa. Tiedän, että hän käy kuitenkin ihan omaa prosessiaan sisäisesti ja olen pyrkinyt hakemaan tukea ystäviltäni ja ammattilaisilta. Heistä on ollut suuri tuki minulle, joten kiitos jokaiselle<3” -Eevi blogissaan

Miksiköhän on hakeutunut työskentelemään lasten parissa lastenkodissa? Eikö jotain sen alan opintoja tee myös?

On siinä Eevillä hommaa, kun joutuu hoitamaan yhtä keskosvauvaa ja yhtä 34 vuotta yliajalle mennyttä.

Tuossa ko. artikkelissa yksi kohta pisti silmään

Kehotukset nauttia vauva-ajasta ovat tuntuneet Eeville epäsopivilta.

– Nauti nyt – mistä? Siitä, että selviydyn päivästä toiseen?

Minäkin sain kuulla noita. Nauti nyt, se on niin lyhyen aikaa pieni. Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus, josta toivuin vasta, kun lapsi oli 2,5-vuotias ja elämä tosiaan oli pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Toiset ihmiset tuoksuttelivat vauvaa, minä en haistanut vauvassa muuta, kuin koska kakka oli vaipassa.

Jotenkin kyseinen mies vaikuttaa silmälasiensa takana olevan aikamoinen tyhjäpää.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja näitä kädettömiä, keskonen keskonen keskonen.... 2200g keskonen ei ole edes mikään pieni, hiukan etuajassa syntynyt, mikä tässä on niin dramaattista.... Ai niin se kun ei nää itsekkäät miniäminät sopeudu mihinkään 🥺 Toi ukko on saanut liikaa osumaa vai mikä ihme on kun tuntuu ettei tajua mistään mitään. Oikein yöhoitaja palkattu näille avuttomille, voi ennustaa ettei toi tule kestämään kun koko ajan ihan kuralla toi tilanne, ei lapsen saaminen voi olla tuollaista paitsi niille jotka elää epänormaalia elämää. Säälin vauvaa, ei saa normaalia perhe-elämää.

Kyllä sillä itse asiassa on iso merkitys, vaikka lapsi olisi ”iso keskonen”. Täysaikaista yleensä onnistuu imettämään hyvin, keskosella voi jäädä haaveeksi.

Meillä v 2011 rv 35 terve keskonen ei koskaan oppinut imetykselle, syynä, että laitoksella eivät antaneet mennä täysimetyksellä vaan hoitajat ruokkivat pullosta. Vauva tottui saamaan maidon helpolla, eikä saanut rinnasta mitään irti - imetysvalmennuksista ja apulaitteista huolimatta. Lisäksi lapsi piti ruokkia tarkkaan 2 h välein. Myös yöllä piti kellon herättää. No siinähän vauva oppi mukavan rytmin koko vauvavuodekseen, ja nukkui max 2 h pätkissä. Äidinmaitoa pumppasin itkien pahimmillaan 8 h päivässä. Jokainen maitoannos piti kirjata. Keskosen rautalääke aiheutti lapselle kovat vatsakivut ja oksennukset - ja koliikin. Allergiakorvikkeella mentiin lopulta. Kyllä siinä oli ainekset uupumiselle, ja sairastuinkin masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

Meille syntyi keskoskaksoset.

Hoidan lapsia, hoidan kotia, samalla käyn päivätöissä päällikkönä pörssiyhtiössä ja rakennutan meille omakotitaloa.

Vaimo pääsee joka viikko spa hoitoihin tai muihin rentoutumismenoihin.

Voitinko jonkun mitalin nyt?

Joutuuko vaimosi olemaan viikolla paljon yksin kaksosten kanssa silloin, kun sinä käyt niissä päällikkötöissä ja rakennat teille taloa? Oletko ajatellut palkkaavasi isoilla tuloillasi siivous- tai lastenhoitoapua?

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni haukkujista tuntee pariskunnan?

Tuskin juuri kukaan, mutta tässä on keskusteltu siitä, mikä kuva heistä välittyy jutun perusteella. Toivon todella, että totuus on toinen!

Vierailija kirjoitti:

Keitä nämä eevit ja teemut ovat? En ole kuullut moisista, niiden lapsista ja muiden seksielämä ei oikein kuulu minulle.

En minäkään noista ollut kuullut, mutta artikkelin mukaan tämä Eevi on joku somevaikuttaja.

Eihän toi Eevikään kypsältä vaikuta, muuten kuin omaan elämäntilanteeseen. Ihan ovat ansainneet toisensa, vauvaparka. Nippa nappa 3 kk:n kohdalla keskoslapsen äidin murahdus, että saa oppia kulkemaan mukana.. kylmää. Mikä siinä on niin vaikeaa opetella elämään hetkessä, ihan vaan tässä ja nyt. Eevi masentunut?

Noin pieni vauva on liian pieni mihinkään hoitoon ja vielä vähemmän yöhoitoon. Ja vielö noin usein! Isä on aivan kauhea, vastuuton mieslapsi. Mutta eipä tuo äitikään ole häävi, jos priorisoi jonkun leffaillan lapsensa edelle.

Kun päättää lisääntyä niin elämä muuttuu ja se muuttuu lopullisesti. Siihen loppuu omat huvitukset ja jatkossa lapsen hyvinvointi tulee asettaa aina etusijalle. Nyt tää pari pitää kiinni jostain vapaista nuoruusvuosistaan lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Säälin lasta kyllä tosi paljon. Hän on niin avutonkin ja jää nyt vaille sitä kokonaisvaltaista rakkautta ja huolenpitoa, jonka ansaitsisi molemmilta vanhemmiltaan.

Tiedän, että on huonoja vanhempia, mutta kyllähän tämä vetää surulliseksi niistä lukea.

Eevi on aina tykännyt matkustella, mm Dubain treenimatkat.

Vierailija kirjoitti:

Parempi, että perheessä on edes yksi, joka jaksaa. Turha molempien valvoa. Jos äiti imettää öisin, isää ei tarvita ollenkaan. Vauvalle on selvempää, kun asiat tehdään tutulla tavalla (jos hyvä), eikä hoitajat vaihdu kesken unien.

Miksi? Ajatteletko, että se joka on saanut nukkua sitten jaksaisi tehdä jotain, kuten hoitaa vauvaa päivisin? Mutta eihän tuo ainakaan hoida. Miksi on hyvä, että se yksi jaksaa, toinen ei senkään vertaa?