Lue keskustelun säännöt.
Kuolemasta haaveilu
01.06.2015 |
Sairastin hyvin nuoresta lähtien (yläasteelta) jonkun asteista masennusta. Lukion aikoihin alkoi kunnollinen alamäki joka kesti muutaman vuoden. Masennukseeni liittyi itsetuhoisia ajatuksia ja itsetuhoista käyttäytymistä. En ikinä varsinaisesti halunnut oikeasti kuolla, pikemminkin helpottaa omaa tuskaani ja romantisoin kuoleman. Ajattelin sen tuovan rauhan ja levon. Masennukseeni sain apua pitkäaikaisesta terapiasta joka päättyi viime vuonna.
Nyt elämässäni on ollut jo parin vuoden asiat todella hyvin. On pitkäaikainen erittäin ihana ja luotettava poikaystävä, opiskelupaikka ja muita positiivisia juttuja. Kaikista näistä hyvistä asioista huolimatta huomaan pienemmänkin vastoinkäymisen tullessa ajattelevani, että mitä jos vaan tappaisin itseni? Ei tarvitsisi jaksaa tätä kaikkea.. stressiä, koulua, paineita. Minua myös pelottaa vanheneminen. Tavallaan haluaisin kuolla nyt, ennenkuin vanhana. Vaikka siis todellakaan en halua oikeasti kuolla.
Mikä minua vaivaa? Miksi haluan paeta kaikkea kuolemaan?
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Kaiken ollessa hyvin, haluaisi silti kuolla. Ettei "jaksa" elää?
Kommentit (2)
Mulla kanssa kuolemasta usein ajatuksia, lähinnä mietin myös vanhempieni kuolemaa. Ovat yli 70-vuotiaita. Mutta mietin kanssa omaa kuolemaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi ettei kukaan ole tullut kommentoimaan tähän, mutta kun nyt satuin lukemaan tämän viestin ja tunnen samoin niin kirjoitan muutaman oman ajatuksen, jos joku muu vaikka jonain päivänä saa tästä itselleen vähän lohtua tai vertaistukea.
Huomaan itse nykyään romantisoivani ja miettiväni aika-ajoin kuolemaa. En halua siis kuolla, lopettaa elämääni tai elämistä enkä myöskään tuoda sitä tuskaa läheisilleni että kuolisin, mutta usein vain haluaisin mennä kokonaan Off-tilaan. Off-tilalla tarkoitan sitä ettei tarvisi ajatella, tehdä tai olla mitään. Tämä on sinänsä omituinen ajatus ja toive minulta, koska elämässäni kaikki on enemmän kuin hyvin. Olen terve, asunto löytyy, ystäviä, perhe, ihana parisuhde, ikää ei ole niin paljoa etteikö elämässä ehtisi vielä tehdä ja nähdä vaikka mitä, mutta silti välillä kaikki tuntuu niin kuormittavalta että haaveilen siitä etten enää olisi olemassa.
Tuskinpa montaa ihmistä on kuka tätä tunnetta ja ajatusta ymmärtäisi, miksi kukaan kenellä on kaikki hyvin haluaisi lakata täällä maan päällä kulkemasta varsinkin kun nauttii elämästä?
Jaa-a. Ehkä tämä on jotain lievää masennusta tai kroonista väsymystä. Ja nimenomaan henkistä väsymystä, ei fyysistä. Tuntuu että on jatkuvasti levoton olo ja hirveä lista keskeneräisiä asioita tekemättä. Jos saan ne kaikki tehtyä niin seuraavaksi valtaa olo että en tee tarpeeksi ja haalin tekemistä lisää, koska haluan kehittyä urallani ja vapaa-ajan projekteissa. Ehkä tosiasiassa kaipaisin vain pitkää lomaa, lupaa olla tekemättä yhtään mitään vaikka seuraavaan 3kk ajan, niin tämä kuoleman romantisointi helpottaisi. Se ei vain ole mahdollista jos haluan että on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä.