Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnetko pariskuntia, joissa mies on halunnut lapsia, mutta nainen ei?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehet halua yleensä lapsia
Mitä ihmettä 😂 kyllä haluaa ja voisin melkein väittää, että nykyään jopa enemmän, kuin naiset!
Höpö höpö
Ei ole mitään höpöhöpöä. Enemmän tunnen naisia, jotka eivät lapsia halua, kuin miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppohan miesten on haluta, kun joku muu tekee kaiken työn kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Me. Annoimme nuorena saadun vahingon adoptoitavaksi ja sen jälkeen olemme eläneet kahdestaan hyvin tyytyväisinä. Mies olisi kyllä halunnut yrittää viedä uudestaan vanhemmuutta uuden lapsen myötä mutta itse en enää siihen lähtenyt koska tiedän ettei minulla ole äidinvaistoja. Edelleen olemme yhdessä, pian 18 vuotta.
Hei, ollaan samiksii. Itse synnytyin vammaisen vauvan ja annoin sen adoptioon. Ei sitä tiettykään kukaan halunnut joten laitoksessa se elää. Missähän se kehäri nykyään mahtaakaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Aviomieheni numero 1. En ole koskaan ollut mikään lapsirakas ihminen, toisin kuin hän, joka oli (ja on edelleen) aivan hulluna lapsiin. Puhuimme tästä asiasta lukemattomia kertoja. Joskus kiivastuin hänelle ja sanoin, että ei kiinnosta enää tämä puheenaihe. Siitä seurasi usein mykkäkoulu miehen puolelta. Eräänkin kerran hän oli minulle puhumaton yli kaksi viikkoa. Avioero tuli aikanaan. Nykyään ex-miehelläni on uusi vaimo ja kaksi lasta, 10- ja 8-vuotiaat tytöt. Isän tyttöjä ovat. Olen onnellinen sekä heidän että itsenikin puolesta.
Tunsitko turvattomuutta mykkäkoulun aikana?
Vierailija kirjoitti:
Helppohan miesten on haluta, kun joku muu tekee kaiken työn kuitenkin.
Jep ja sitten kun ei enää olekaan kivaa leikkiä perhettä niin voi vaan nostaa kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma parisuhde on tällainen.
Mies on aina halunnut perheen, itse en ole tavoitellut sitä ja varoitin alussa, että en voi taata että tulen sitä koskaan haluamaan.
Tulin raskaaksi huolellisesta ehkäisystä huolimatta kohtuullisen pian. Kun tilanne oli käsissä, ei minustakaan enää tuntunut oikealta miettiä keskeytystä. Lapsi oli kuitenkin haluttu, ja tiesin jo yhteisen elämän perusteella että mies pystyy ottamaan lapsesta vastuuta. Minun lapsettomuusajatukseni oli kuitenkin perustunut aika pitkälti siihen mikä äidin rooli perheessä ja työelämässä perinteisesti ja lapsuudenperheessäni on ollut.
Kyllä meillä on vapautta ja vastuuta nyt yritetty jakaakin ja jossain määrin onnistuttu, mutta kyllä äitiin ja isään edelleen kohdistuu ihan erilaisia odotuksia. Silti tässä parisuhteessa on ollut aika selvää, että isä ei voi vapaamatkustaa lasten suhteen. Silti kaikki poikkeuksetta kuvittelevat, että minä olen se joka vauvakuumeessani olen pakottanut mieheni isäksi. Hänelle tarjotaan ulkopuolelta paljon enemmän tilaisuuksia päästä ottamaan tauko perhe-elämästä.
En kadu lapsia, ovat rakkainta maailmassa. Myös läheisimpiä ihmisiä kaikista. Olisin kyllä voinut elää onnellisena myös lapsettomana, mutta en enää voi kuvitella että lapsiani ei lainkaan olisi.
Tunnen kohta keski-ikäisen pariskunnan, jossa mies halusi perheen kun taas nainen halusi luoda uraa eikä olla kotona. Sopivat, että mies hoitaa lapset, jos niitä hankitaan. Heillä on nyt kaksi lähes aikuista lasta ja äiti on hyvässä virassa. Isällä on oma pikkuyritys, jolla menee mukavasti. Onhan sitä kummasteltu, etenkin silloin reilu kymmenisen vuotta sitten, mutta mielestäni kukin hoitaa perheensä kuten parhaiten sopii. Heillä isä on se, joka vie lapset harrastuksiin ja järjestelee lapsien päivittäisiä asioita enemman, ja äiti on enemmän töissä. Molemmat ovat silti rakastavia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Ero tuli. Nainen päästi ns. miehen menemään ja perustamaan uuden perheen, johon syntyi sittemmin kolme lasta. Ja hän on ollut todella hieno isä lapsilleen: erittäin läsnäoleva ja välittävä.
Äidinvaistot eivät sitten naisella koskaan heränneet.
Hassua, ettei kukaan puhu koskaan isänvaistoista.
Kaikki naiset eivät vaan ole samanlaisia, niin kuin ei kaikki miehetkään.
Eikö tää koko ketju koske just tuota isänvaistoa?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen kohta keski-ikäisen pariskunnan, jossa mies halusi perheen kun taas nainen halusi luoda uraa eikä olla kotona. Sopivat, että mies hoitaa lapset, jos niitä hankitaan. Heillä on nyt kaksi lähes aikuista lasta ja äiti on hyvässä virassa. Isällä on oma pikkuyritys, jolla menee mukavasti. Onhan sitä kummasteltu, etenkin silloin reilu kymmenisen vuotta sitten, mutta mielestäni kukin hoitaa perheensä kuten parhaiten sopii. Heillä isä on se, joka vie lapset harrastuksiin ja järjestelee lapsien päivittäisiä asioita enemman, ja äiti on enemmän töissä. Molemmat ovat silti rakastavia vanhempia.
Joo nii varmaan! Ihminen joka ei uhraudu tekemään jälkikasvunsa eteen asioita, ei ole "rakastava vanhempi". Oli mitä sukupuolta tahansa. Siinä se tosirakkaus mitataan, teoissa.
T. Uraperheen puoliso, jossa ei koskaan kumpikaan vanhempi ole laittanut työtään ykköseksi elämässä. Molemmat silti hyvässä asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma parisuhde on tällainen.
Mies on aina halunnut perheen, itse en ole tavoitellut sitä ja varoitin alussa, että en voi taata että tulen sitä koskaan haluamaan.
Tulin raskaaksi huolellisesta ehkäisystä huolimatta kohtuullisen pian. Kun tilanne oli käsissä, ei minustakaan enää tuntunut oikealta miettiä keskeytystä. Lapsi oli kuitenkin haluttu, ja tiesin jo yhteisen elämän perusteella että mies pystyy ottamaan lapsesta vastuuta. Minun lapsettomuusajatukseni oli kuitenkin perustunut aika pitkälti siihen mikä äidin rooli perheessä ja työelämässä perinteisesti ja lapsuudenperheessäni on ollut.
Kyllä meillä on vapautta ja vastuuta nyt yritetty jakaakin ja jossain määrin onnistuttu, mutta kyllä äitiin ja isään edelleen kohdistuu ihan erilaisia odotuksia. Silti tässä parisuhteessa on ollut aika selvää, että isä ei voi vapaamatkustaa lasten suhteen. Silti kaikki poikkeuksetta kuvittelevat, että minä olen se joka vauvakuumeessani olen pakottanut mieheni isäksi. Hänelle tarjotaan ulkopuolelta paljon enemmän tilaisuuksia päästä ottamaan tauko perhe-elämästä.
En kadu lapsia, ovat rakkainta maailmassa. Myös läheisimpiä ihmisiä kaikista. Olisin kyllä voinut elää onnellisena myös lapsettomana, mutta en enää voi kuvitella että lapsiani ei lainkaan olisi.
Ai nyt niitä vahinkoja onkin enemmän kuin yksi.
”Tunnetko pariskuntia, joissa mies on halunnut lapsia, mutta nainen ei?”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Tunnetko pariskuntia, joissa mies on halunnut lapsia, mutta nainen ei?”
Useimmiten ovat eronneet miehen paljastuttua pedofiiliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaisi, minä en. Olen sanonut että saa hankkia jonkun toisen kanssa tai erota tämän asian vuoksi ihan vapaasti.
Kuulostaa tosi rakkauden täyteiseltä parisuhteelta kaikin puolin...
No mikäpä tässä sinua närästää?
Minä en aio olla mikään lisimislaitos enkä todellakaan hoida yhtään lasta. Elämässä on tarpeeksi kiirettä, vastuuta ja tekemistä muutenkin. Mutta en aio myöskään estää miestä hankkimasta lasta, jos se hänen unelmansa on. Eikö se nimenomaan ole rakkautta?
17 onnellista vuotta takana.
Ei. Ei voi olla oikeasti kovin onnellisia noi vuodet, jos olette näin erimielisiä näin merkittävästä asiasta. Sinä ehkä olet onnellinen. Sehän sua vain kiinnostaa. En mä pystyis itse olee onnellinen, jos kieltäisin puolisolta jotain noin suurta.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne tällaisia pariskuntia.
Ainoastaan tunnen sellaisia, joissa lapsia on hankittu joko vain naisen tai sitten molempien toiveesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosivat noin 15 vuoden avioliiton jälkeen. Mies löysi työpaikaltaan nuoremman naisen, jonka kanssa perusti perheen ja sai kaksi lasta.
Tämä lapsen hankkimista vastustanut ex-aviovaimo katui päätöstään myöhemmin erittäin rankasti, mutta silloin oli jo iän puolesta liian myöhäistä.
Miehen tekemä kommentti selvästi
En ole mies, vaan nainen ikää +50v.
Tämä ex-pariskunta on samaa ikäluokkaa ja heidän erostaan on kulunut jo liki 20 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat 2 suhdettani ovat kaatuneet siihen, että miehet ovatkin yhtäkkiä alkaneet haluamaan lapsia. Nykyisen kanssa suhdetta takana 8 vuotta, ja huonolta alkaa näyttää taas. Ihastelee pikkulapsia telkkarissa ja livenä, puhuu perhe-elämästä positiiviseen sävyyn, jahkailee vasektomian kanssa...
Mistä löytää aidon velamiehen?
Haluatko siis että mies silpoo itseään ja tekee peruuttamattoman ratkaisun kun sinä et halua lapsia?
Monta kertaa pahemmin se synnytys silpoo naisen, mutta silti mies olettaa naisen siihen suostuvan, kun mieheen iskee vauvakuume. Lasten saanti on myös peruuttamaton ratkaisu
Me.
Olen sanonut, että ovi on auki, eli saa lähteä, jos muuttuu kynnyskysymykseksi. Kipuilee ajoittain. Minä en taivu – en voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaisi, minä en. Olen sanonut että saa hankkia jonkun toisen kanssa tai erota tämän asian vuoksi ihan vapaasti.
Kuulostaa tosi rakkauden täyteiseltä parisuhteelta kaikin puolin...
No mikäpä tässä sinua närästää?
Minä en aio olla mikään lisimislaitos enkä todellakaan hoida yhtään lasta. Elämässä on tarpeeksi kiirettä, vastuuta ja tekemistä muutenkin. Mutta en aio myöskään estää miestä hankkimasta lasta, jos se hänen unelmansa on. Eikö se nimenomaan ole rakkautta?
17 onnellista vuotta takana.
Ei. Ei voi olla oikeasti kovin onnellisia noi vuodet, jos olette näin erimielisiä näin merkittävästä asiasta. Sinä ehkä olet onnellinen. Sehän sua vain kiinnostaa. En mä pystyis itse olee onnellinen, jos kieltäisin puolisolta jotain noin suurta.
Ohis
Ettekö osaa lukea? Kukaan ei ole kieltänyt puolisolta mitään!
Niin ikään ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma parisuhde on tällainen.
Mies on aina halunnut perheen, itse en ole tavoitellut sitä ja varoitin alussa, että en voi taata että tulen sitä koskaan haluamaan.
Tulin raskaaksi huolellisesta ehkäisystä huolimatta kohtuullisen pian. Kun tilanne oli käsissä, ei minustakaan enää tuntunut oikealta miettiä keskeytystä. Lapsi oli kuitenkin haluttu, ja tiesin jo yhteisen elämän perusteella että mies pystyy ottamaan lapsesta vastuuta. Minun lapsettomuusajatukseni oli kuitenkin perustunut aika pitkälti siihen mikä äidin rooli perheessä ja työelämässä perinteisesti ja lapsuudenperheessäni on ollut.
Kyllä meillä on vapautta ja vastuuta nyt yritetty jakaakin ja jossain määrin onnistuttu, mutta kyllä äitiin ja isään edelleen kohdistuu ihan erilaisia odotuksia. Silti tässä parisuhteessa on ollut aika selvää, että isä ei voi vapaamatkustaa lasten suhteen. Silti kaikki poikkeuksetta kuvittelevat, että minä olen se joka vauvakuumeessani olen pakottanut mieheni isäksi. Hänelle tarjotaan ulkopuolelta paljon enemmän tilaisuuksia päästä ottamaan tauko perhe-elämästä.
En kadu lapsia, ovat rakkainta maailmassa. Myös läheisimpiä ihmisiä kaikista. Olisin kyllä voinut elää onnellisena myös lapsettomana, mutta en enää voi kuvitella että lapsiani ei lainkaan olisi.
Ai nyt niitä vahinkoja onkin enemmän kuin yksi.
Mikähän sinunkin päätäsi viiraa?
Toinen lapsi ei ollut vahinko. Jos nyt haluat oikein yksityiskohtia tietää, niin myös mainitsemani ensimmäinen vahinkoraskaus meni kesken. Tapahtuneesta koitunut suru oli minulle henkilökohtaisesti selvä merkki siitä, että olisin henkisesti ollut valmis siihen mitä oli tapahtumassa. Menetin elämänhaluni joksikin aikaa ja kaipasin kesken mennyttä lasta. Joten meillä ei asu vahinkoja. Mutta ei myöskään olisi lapsia ilman miehen halua saada niitä.
Minulle on kyllä aina ollut omalla kohdalla myös selvää, että joko elän ilman lapsia tai sitten useamman kanssa, jos saan useamman. Toinen lapsi muuttaa elämää huomattavasti vähemmän kuin ensimmäinen.
Ihan jäätävä asenne muuten sinulla, kutsua ihmisiä vahingoiksi. Ihan kuin keskiajalla.
Alue: Aihe vapaa
No mikäpä tässä sinua närästää?
Minä en aio olla mikään lisimislaitos enkä todellakaan hoida yhtään lasta. Elämässä on tarpeeksi kiirettä, vastuuta ja tekemistä muutenkin. Mutta en aio myöskään estää miestä hankkimasta lasta, jos se hänen unelmansa on. Eikö se nimenomaan ole rakkautta?
17 onnellista vuotta takana.