Tunnetko pariskuntia, joissa mies on halunnut lapsia, mutta nainen ei?

Me. Annoimme nuorena saadun vahingon adoptoitavaksi ja sen jälkeen olemme eläneet kahdestaan hyvin tyytyväisinä. Mies olisi kyllä halunnut yrittää viedä uudestaan vanhemmuutta uuden lapsen myötä mutta itse en enää siihen lähtenyt koska tiedän ettei minulla ole äidinvaistoja. Edelleen olemme yhdessä, pian 18 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet halua yleensä lapsia

Mitä ihmettä 😂 kyllä haluaa ja voisin melkein väittää, että nykyään jopa enemmän, kuin naiset!

Höpö höpö

Mun miesystävä tapailuvaiheessa sanoi, että yhden lapsen haluaisi joskus, mutta nyt ei ole asiasta puhunut yli viiteen vuoteen. Ehkä sanoi sen vain mielikseni, luuli mun naisena haluavan lapsia ja toisaalta ei vielä tuntenut minua kovin hyvin. Nyt tietää, etten olisi hyvää äitimateriaalia ja sen, että en lapsia varmasti halua. Ehkä jonain päivänä vielä jättää minut siitä syystä tai sitten ei.

Ystäväni oli tälläisessä suhteessa. Ero siinä lopulta tuli ja nyt miehellä on jälkikasvua ja kaikki ovat onnellisia.

Meillä minä en halunnut. Mies sanoi harkinneensa kannattaako suhdetta jatkaa. Tulin puoliksi vahingossa raskaaksi (yksi kerta ilman ehkäisyä) ja toinen lapsi tehtiin sitten tarkoituksella, sillä minäkin olin sitä mieltä ettei ole hyvä olla ainoa lapsi.

Useammankin. Kaikki eronneet.

Nykyinen mieheni haluaisi tai halusi lapsia, minulla oli tavatessamme kaksi alle kouluikäistä lasta. Mies 7v nuorempi, sanoin että minun lapseni on tehty. Jos painostukseen menee niin mies on vapaa lähtemään, olen nyt 38.

Vierailija kirjoitti:

Omat 2 suhdettani ovat kaatuneet siihen, että miehet ovatkin yhtäkkiä alkaneet haluamaan lapsia. Nykyisen kanssa suhdetta takana 8 vuotta, ja huonolta alkaa näyttää taas. Ihastelee pikkulapsia telkkarissa ja livenä, puhuu perhe-elämästä positiiviseen sävyyn, jahkailee vasektomian kanssa...

Mistä löytää aidon velamiehen?

Haluatko siis että mies silpoo itseään ja tekee peruuttamattoman ratkaisun kun sinä et halua lapsia?

Tunnen, ovat yhä naimisissa.  Vaimo on halunnut koiria ja lampaita, joita heillä nyt sitten on.

Tunnen. Ovat jo ohittaneet lapsentekoiät. Vaimo erittäin uraorientoitunut, ei siihen lapsi olisi mahtunut. Mies kyllä olisi ollut valmis. Edelleen ovat onnellisesti yhdessä.

Aviomieheni numero 1. En ole koskaan ollut mikään lapsirakas ihminen, toisin kuin hän, joka oli (ja on edelleen) aivan hulluna lapsiin. Puhuimme tästä asiasta lukemattomia kertoja. Joskus kiivastuin hänelle ja sanoin, että ei kiinnosta enää tämä puheenaihe. Siitä seurasi usein mykkäkoulu miehen puolelta. Eräänkin kerran hän oli minulle puhumaton yli kaksi viikkoa. Avioero tuli aikanaan. Nykyään ex-miehelläni on uusi vaimo ja kaksi lasta, 10- ja 8-vuotiaat tytöt. Isän tyttöjä ovat. Olen onnellinen sekä heidän että itsenikin puolesta.

Lapset jäävät lähes aina naisen hoidettavaksi. Nähty on. Siksi vastahakoisen naisen ei pidä ikinä suostua lastenhankintaan. Siinä vain uhraa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-mieheni. En jaksanut hänen taukoamatonta puhetta lastenhankkimisesta. Sanoin hänelle, että me voimme ihan hyvin elää onnellisina ilman lapsiakin, mutta hän masentui tästä aika pahasti. Lopulta ei auttanut muu kuin erota. Olimme naimisissa 8 vuotta.

Se mies ei ikinä saa takaisin niitä kahdeksaa vuotta, jotka hän tuhlasi sinuun.

Ohis, mutta aikuinen ihminen on vastuussa omasta elämästään ja omista päätöksistään. Tähän tulee poikkeus ainoastaan silloin jos on holhouksen alaisena. Joten, voimme vaan todeta että mies ei saa koskaan takaisin yhtään mitään, ja se on hänen itsensä vastuulla rakentaa itselleen sellainen elämä ettei kaduta. Over and out.

Meillä mies haluaisi lapsen ja minä en. Minulla yksi lapsi edellisestä liitosta enkä halua enää lisää lapsia. Miehellä ei ole lapsia ja jos haluaa lapsen niin hän on täysin vapaa tekemään sen jonkun muun kanssa.

En kyllä ymmärrä miksi kukaan mies haluaisi lapsia, kaikki joilla niitä on toki hehkuttaa että on parasta ikinä, silmistä näkee luovutuksen ja epätoivon.

Itse olisin jopa hieman loukkaantunut, jos mies haluaisi kanssani lapsen. Sehän tarkoittaisi, että olisin hänelle vain väline jonkin tavoitteen saavuttamiseksi.

Oma avoliittoni. Minä tein selväksi heti tapailuvaiheessa, etten halua lapsia koskaan kenenkään kanssa, mies ei ole kantaansa asiaan ilmaissut selkeästi koko aikana (10 vuotta). Odotan jonkinlaisella mielenkiinnolla, iskeekö häneen neljänkympinkriisi ja lähtee hakemaan nuorempaa, lapsentekointoista naista muualta.

En ymmärrä, miksi pitää mennä vihille saakka, kun sitten kuitenkin päädytään avioeroon. Miksi ei noista asioista voida puhua jo ennen papin aamenta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies haluaisi, minä en. Olen sanonut että saa hankkia jonkun toisen kanssa tai erota tämän asian vuoksi ihan vapaasti.

Kuulostaa tosi rakkauden täyteiseltä parisuhteelta kaikin puolin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat 2 suhdettani ovat kaatuneet siihen, että miehet ovatkin yhtäkkiä alkaneet haluamaan lapsia. Nykyisen kanssa suhdetta takana 8 vuotta, ja huonolta alkaa näyttää taas. Ihastelee pikkulapsia telkkarissa ja livenä, puhuu perhe-elämästä positiiviseen sävyyn, jahkailee vasektomian kanssa...

Mistä löytää aidon velamiehen?

Haluatko siis että mies silpoo itseään ja tekee peruuttamattoman ratkaisun kun sinä et halua lapsia?

Heh, en, vaan siksi että hän itse ei halua lapsia ja on varma asiasta. Miehet eivät vaan koskaan tunnu olevan; lapsihaaveet putkahtavat aina jostain esiin kun selviää että nainen ei ihan oikeasti halua lapsia.