Tarvitaanko varhaiskasvatusta ennen esikoulua?

Lapset ovat erilaisia ja hyötyvät eritavoin. Täältä et saa vastausta siihen, kuinka juuri sinun lapsesi hyötyy varhaiskasvatuksesta. Siis missä ja missä suhteessa hän tarvitsee hoivaa, kasvatusta ja opetusta. Myös vanhemman asenteella on merkitystä ja lapsiryhmän jokaisella työntekijällä :)

Päiväkoti on ensimmäin paikka, missä lapsi oppii olemaan osa ryhmää: yksi lapsista. Siellä opitaan millainen itse on suhteessa muihin, ja miten muut suhtautuvat itseen. Voisi sanoa, että osittain itsetunto kehittyy osittain sen palautteen myötä, mitä muut antavat sinulle toimiessassi jotenkin. Tässä mielessä päiväkotia ei voi verrata kotihoitoon. Kotihoidossa seurana ei ole kahtakymmentä muuta lasta, joiden rinnalla määrität itseäsi ja paikkaasi yhteisössä. Kotihoidossa olevat tulevat kohtaamaan tämän sitten peruskouluun mennessään. Varhaiskasvatus on aina ensisijaisesti sosiaalisten taitojen opettamista ja harjaannuttamista; sitä on juurikin yhteisten pelisääntöjen oppiminen, toisten lasten (kuin sisarusten) kanssa leikkiminen ja riitojen selvittely, miten vieras aikuinen puhuu sinulle, ja mitä sinä puhut hänelle takaisin. Monille erityislapsille myös päiväkoti on ainoa paikka, missä voidaan pureutua systemaattisesti ja laaja-alaisesti ongelmiin; ovathan lapset päiväkodissa kuitenkin sen 8h. Toki mitä pienempi lapsi, niin sen tärkeämpää on aina ensisijaisesti hoito, mutta kyllä kokemukseni mukaan jo 4-vuotiaat tarvitsevat ja kaipaavat muutakin kuin hoitoa, silloin kuin ne laitetaan samaan tilaan 20 muun nelivuotiaan kanssa. Monilla on se harhakäsitys että varhaiskasvatuksella tarkoitetaan opetusta jne. Ei se niin mene, varhaiskasvatus on pääsääntöisesti sitä, että joku pystyy pitkän ajan katsomaan lapsen kehitystä ammatilaisen näkökulmasta, ja tämän lisäksi opettaa lapsia toimimaan keskenään. Kotihoito ei ole yhtään huonompi ratkaisu, varsinkin näillä ryhmämäärillä. Mitä pienempi lapsi, niin sen parempi onkin olla kotona. Mutta meidän yhteiskunnassamme ei ole mahdollista että kaikki olisivat kotona, niin eikö se ole hyvä panostaa siihen, mitä lapsille tarjotaan siellä päiväkodissa, jossa ovat parinkymmenen muun lapsen kanssa samassa ryhmässä? Ja esimerkiksi puheen, motoristen, sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen tarkkailuun on järkevää panostaa jo varhaisessa vaiheessa, jotta ei käy niin että menee puolet (tai koko) eskari, ja pahimmillaan ensimmäiset koululuokatkin täysin hukkaan, vaikeuksia em. taidoissa tulkitaan käyttäytymisongelmiksi jne.

Lto

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:13"]

Blaa blaa blaa. Kuullostaa siltä että ne varhaiskasvattaja-lto:t täällä puolustelee paikkojaan. Edelleen, miten se lapsessa näkyy että hän on saanut alle eskari-ikäisenä VARHAISKASVATUSTA yliopiston käyneeltä lto:lta, menestyykö hän paremmin kuin kotihoidettu ystävänsä? Maksaako aikuisena enemmän veroja kuin pph:n hoivissa ollut? Mikä HYÖTY LTO:sta ihan oikeasti on noin pienillä? Mielummin laittaisin nekin liikenevät eurot ryhmäkokojen pienentämiseen.

[/quote]

Tuskin yhdenkään lto:n täytyy puolustella paikkaansa, kun heistä on nyttenkin huutava pula. Meidän pk:ssa ollaan kokoajan opettaja -alimiehityksellä. Tuleva laki ei vaikuta työllisyyteen, vaan työolosuhteisiin. Nykyäänkin jo yliopiston käyneet lto:t menevät muihin hommiin, niin voin kuvitella että tämän jälkeen katoavat kuin pieru saharaan. Kuka haluaa tällä palkalla ja työn arvostuksella tehdä töitä tuollaisissa olosuhteissa? Ei kukaan itseään ja koulutustaan arvostava ihminen. Jos päiväkodin haluaa nähdä vain lastensäilytyspaikkana, niin eihän sitä senkus katsovat. Minun mielestä varhaiskasvtatus päiväkodissa on todella tärkeää n. 4-vuotiaasta ylöspäin. Kaikissa ongelmatapauksissa on ollut selvät merkit jo tässä iässä, ja aikainen puuttuminen on tärkeää. Myös normaalisti kehittyvät lapset ansaitsevat virikkeitä, hyvää yksilöllistä kasvatusta, sosiaalisten taitojen ja yhteiskuntaan opettamista. Suomi on todella jäljessä muuta maailmaa varhaiskasvatuksen saralla, ja ei tällainen arvostuksen puute kyllä sitä paranna.

Ihan oikeasti, pitäkää ne lapsenne poissa näiden "ammattilaisten" käsistä niin kauan kun mahdollista. Juuri kuten edellä kirjoittavat, yhtä tarkkailua ja virheiden etsimistä koko "varhaiskasvatus". Sillä kyttäämisellä löytyy virheitä joka mukulasta ja varsinkin sen vanhemmasta. 

Pitäkää pikkulapsenne kotona, mikään ei korvaa oikeasti välittävää äitiä. Tai vaikka mummoa.

KAIKEN edellä mainitun ehtii taatusti oppia koulussa vähän asiantuntevammassa ohjauksessa. 

Täällä 7 jatkaa...
En toki tarkoittanut etteikö voisi oppia ilman päiväkotia. Myös kotona tai pph:ssa voi olla laadukasta varhaiskasvatusta. VaKa on kuitenkin aina tietoista ja suunniteltua.

Mä ainakin haluun et mun lasten tarharyhmässä on joku töissä joka tietää vähän kehityspsykasta yms eikä pelkkiä lähäreitä. En mä bussikuskiksikaan haluis mopokuskia tai kirurgiksi sairaanhoitajaa. Ei niillä oo kuulemma ees iso ero palkassa että siitä mitään säästöjä syntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Se varhaiskasvatus ei ole vain niitä tuokioita. Se on itsetunnon tukemista, mikäkuvan kehityksen tukemista yms. tätä kaikkea "näkymätöntä" jota vanhemmat eivät näe välttämättä päivän päätteeksi. Mielestäni tuokiot eivät ole se päivän tärkein asia eikä saisikaan olla.

Mielenkiintoista että vanhemmat eivät näe mitään merkitystä sillä, että lto on opiskellut paljon laajemmat opinnot liittyen lapsen kasvuun ja kehitykseen ja siltikään he eivät anna näille painoarvoa. Olisi myös tärkeä huomata, kuinka monissa muissa maissa lapsen koulu alkaa jo ennen viidettä ikävuotta. Miksi heille suodaan opettaja mutta täällä Suomessa se tuntuu niin turhalta. Mielestäni leikin kautta yms oppiminen on paljon mielekkäämpää ja "tehokkaampaa" alle kuusivuotiaille lapsille. Tämähän nyt mahdollistuu Suomessa, mutta sitä ei selvästikään osata arvostaa. 

Naurettavaa että suurin osa näistä varhaiskasvattajista on sellaisia reilusti alle 30 vuotiaita joilla ei edes ole omia lapsia.

Nyt ne sitten on olevinaan niin suuria kasvattajia. 

Lapsen kasvatusta EI voi oppia lukemalla. 

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti on ensimmäin paikka, missä lapsi oppii olemaan osa ryhmää: yksi lapsista. Siellä opitaan millainen itse on suhteessa muihin, ja miten muut suhtautuvat itseen. Voisi sanoa, että osittain itsetunto kehittyy osittain sen palautteen myötä, mitä muut antavat sinulle toimiessassi jotenkin. Tässä mielessä päiväkotia ei voi verrata kotihoitoon. Kotihoidossa seurana ei ole kahtakymmentä muuta lasta, joiden rinnalla määrität itseäsi ja paikkaasi yhteisössä. Kotihoidossa olevat tulevat kohtaamaan tämän sitten peruskouluun mennessään. Varhaiskasvatus on aina ensisijaisesti sosiaalisten taitojen opettamista ja harjaannuttamista; sitä on juurikin yhteisten pelisääntöjen oppiminen, toisten lasten (kuin sisarusten) kanssa leikkiminen ja riitojen selvittely, miten vieras aikuinen puhuu sinulle, ja mitä sinä puhut hänelle takaisin. Monille erityislapsille myös päiväkoti on ainoa paikka, missä voidaan pureutua systemaattisesti ja laaja-alaisesti ongelmiin; ovathan lapset päiväkodissa kuitenkin sen 8h. Toki mitä pienempi lapsi, niin sen tärkeämpää on aina ensisijaisesti hoito, mutta kyllä kokemukseni mukaan jo 4-vuotiaat tarvitsevat ja kaipaavat muutakin kuin hoitoa, silloin kuin ne laitetaan samaan tilaan 20 muun nelivuotiaan kanssa. Monilla on se harhakäsitys että varhaiskasvatuksella tarkoitetaan opetusta jne. Ei se niin mene, varhaiskasvatus on pääsääntöisesti sitä, että joku pystyy pitkän ajan katsomaan lapsen kehitystä ammatilaisen näkökulmasta, ja tämän lisäksi opettaa lapsia toimimaan keskenään. Kotihoito ei ole yhtään huonompi ratkaisu, varsinkin näillä ryhmämäärillä. Mitä pienempi lapsi, niin sen parempi onkin olla kotona. Mutta meidän yhteiskunnassamme ei ole mahdollista että kaikki olisivat kotona, niin eikö se ole hyvä panostaa siihen, mitä lapsille tarjotaan siellä päiväkodissa, jossa ovat parinkymmenen muun lapsen kanssa samassa ryhmässä? Ja esimerkiksi puheen, motoristen, sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen tarkkailuun on järkevää panostaa jo varhaisessa vaiheessa, jotta ei käy niin että menee puolet (tai koko) eskari, ja pahimmillaan ensimmäiset koululuokatkin täysin hukkaan, vaikeuksia em. taidoissa tulkitaan käyttäytymisongelmiksi jne.

Lto

Eli se on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Lapsen EI pidä joutua kilpailemaan huomiosta ja hänen pitää saada olla rauhassa aina kun hän haluaa. 

Suomen koulut on täysin epäonnistuneita juuri sen takia että siellä on se 20-30 ihmistä luokassa. Opettaminen on täysin mahdotonta (kukaan ei voi opettaa 30 oppilasta samaan aikaan). 

Oma lapsi aloitti päiväkodissa kolmevuotiaana, itse aloitin aikoinaan viisivuotiaana. Mielestäni lapsi saisi kyllä ihan saman annin seurakuntien kerhoista ja perhekahviloista, joita ainakin omassa kunnassani vetävät ammattilaiset. Näissä kävimme aiemmin ahkerasti

Mutta lapseni päiväkoti on pieni ja ryhmässä 15 lasta sekä hoitajia yli virallisten vaatimusten. Jos joku hoitaja sairastuu, heti tulee sijainen, joka useimmiten on aina se sama, jo eläköitynyt lto. Eli turvallinen ja tuttu.

Mielestäni alle 6-vuotiaille riittää leikkiminen,

askartelut, satuhetket ja laululeikit ohjelmaksi. Välillä tuntuu, että tuossa pientenkin ryhmässä on vähän liikaa sitä opetusta. Vapaa leikki ikätovereiden kanssa opettaa tuon ikäisiä parhaiten.

Perhepäivähoitajiin kävimme tutustumassa ennen hoitopaikkapäätöstä. En löytänyt sopivaa. Yhden luona esim lähes kaikki lelut oli rikki. Sen aikaa, kun käytiin tutustumassa, niin ei juuri löytynyt ehjää lelua, kun lapsi niitä tutki.

Toisen luona oli tosi kliinistä. Kuluneet huonekalut ja ankea ympäristö, siistiä kyllä, mutta vaikka oli perheen koti, niin ei ollut yhtään kodinomainen - edes omien lasten huone. Ei värejä, ei esillä piirrustuksia tai askarteluita.

Kolmas hoiti lasten ulkoilut pitkillä kävelylenkeillä. Näimme hänet usein ulkoillessamme. Ei vienyt lapsia leikkipuistoon, metsään tai muualle, kävelytti vaan. Ja oli lapsille jotenkin tyly, ei ilkeä, mutta ei kovin empaattinenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti on ensimmäin paikka, missä lapsi oppii olemaan osa ryhmää: yksi lapsista. Siellä opitaan millainen itse on suhteessa muihin, ja miten muut suhtautuvat itseen. Voisi sanoa, että osittain itsetunto kehittyy osittain sen palautteen myötä, mitä muut antavat sinulle toimiessassi jotenkin. Tässä mielessä päiväkotia ei voi verrata kotihoitoon. Kotihoidossa seurana ei ole kahtakymmentä muuta lasta, joiden rinnalla määrität itseäsi ja paikkaasi yhteisössä. Kotihoidossa olevat tulevat kohtaamaan tämän sitten peruskouluun mennessään. Varhaiskasvatus on aina ensisijaisesti sosiaalisten taitojen opettamista ja harjaannuttamista; sitä on juurikin yhteisten pelisääntöjen oppiminen, toisten lasten (kuin sisarusten) kanssa leikkiminen ja riitojen selvittely, miten vieras aikuinen puhuu sinulle, ja mitä sinä puhut hänelle takaisin. Monille erityislapsille myös päiväkoti on ainoa paikka, missä voidaan pureutua systemaattisesti ja laaja-alaisesti ongelmiin; ovathan lapset päiväkodissa kuitenkin sen 8h. Toki mitä pienempi lapsi, niin sen tärkeämpää on aina ensisijaisesti hoito, mutta kyllä kokemukseni mukaan jo 4-vuotiaat tarvitsevat ja kaipaavat muutakin kuin hoitoa, silloin kuin ne laitetaan samaan tilaan 20 muun nelivuotiaan kanssa. Monilla on se harhakäsitys että varhaiskasvatuksella tarkoitetaan opetusta jne. Ei se niin mene, varhaiskasvatus on pääsääntöisesti sitä, että joku pystyy pitkän ajan katsomaan lapsen kehitystä ammatilaisen näkökulmasta, ja tämän lisäksi opettaa lapsia toimimaan keskenään. Kotihoito ei ole yhtään huonompi ratkaisu, varsinkin näillä ryhmämäärillä. Mitä pienempi lapsi, niin sen parempi onkin olla kotona. Mutta meidän yhteiskunnassamme ei ole mahdollista että kaikki olisivat kotona, niin eikö se ole hyvä panostaa siihen, mitä lapsille tarjotaan siellä päiväkodissa, jossa ovat parinkymmenen muun lapsen kanssa samassa ryhmässä? Ja esimerkiksi puheen, motoristen, sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen tarkkailuun on järkevää panostaa jo varhaisessa vaiheessa, jotta ei käy niin että menee puolet (tai koko) eskari, ja pahimmillaan ensimmäiset koululuokatkin täysin hukkaan, vaikeuksia em. taidoissa tulkitaan käyttäytymisongelmiksi jne.

Lto

Eli se on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Lapsen EI pidä joutua kilpailemaan huomiosta ja hänen pitää saada olla rauhassa aina kun hän haluaa. 

Suomen koulut on täysin epäonnistuneita juuri sen takia että siellä on se 20-30 ihmistä luokassa. Opettaminen on täysin mahdotonta (kukaan ei voi opettaa 30 oppilasta samaan aikaan). 

Meidän luokalla oli 32 oppilasta ala-asteella. Ihan hyvin me opittiin.

Äitini kävi supistettua kansakoulua. Opetusta oli kuukausi syksyllä, toinen keväällä ja muulloin lauantaisin. Pääasiassa opiskelu tapahtui kotona, opettaja antoi lauantaisin tehtävät viikon ajaksi. Lisäksi opettaja opetti kolmea luokka-astetta yhtaikaa. Tarvittavat asiat hänkin oppi.

Mielestäni 0-2 -vuotiaiden ryhmä voisi koostua pelkistä lastenhoitajista. Lapset saisivat perushoitoa ja siisteyskasvatusta (syöminen, kuivaksi oppiminen ym.) Olen huomannut, että lastentarhanopettajat eivät pidä erityisemmin lapsia sylissä ja tämä olisi elintärkeää taaperolle. Kolmesta vuodesta eteenpäin voisi alkaa sitten varsinainen varhaiskasvatus. Käsittääkseni näin ollaan toimittu 70-80 -luvuilla.

Kaikki lapset eivät asu kodeissa, joissa on turvalliset ja tasapainoiset vanhemmat. Lapsen kasvua ei osata, tai ei ole kiinnostusta, tukea ja edistää. Siksi päiväkodin varhaiskasvatus on erittäin tärkeää.

Olen päättänyt ryhtyä syksyllä kansalaistottelemattomaksi ja vaadin lapselleni juuri sitä, mitä laissa ja perusteluissa sanotaan. Eli "Varhaiskasvatusympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen lapsen ikä, kehitys ja muut edellytykset huomioon ottaen. Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltava terveellisiä, turvallisia ja asianmukaisia, ja niissä on huomioitava esteettömyys."

Lisäksi haluan perusteellisen selvityksen siitä, miten nämä varhaiskasvatuksen tavoitteet ovat toteutuneet:

1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia;

2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista;

3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset;

4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö;

5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä;

6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa;

7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;

8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;

9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin;

10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Koska jos lapsenei ole saanut yksilöllistä tukea ja saanut vaikuttaa itseään koskeviin asioihin siksi, että hoitajamitoitus on väärä, niin olen valmis tekemään asiasta valituksen AVIin vaikka joka viikko. Kun yhteiskunta edellyttää käytännössä pakollista varhaiskasvatusta, niin yhteiskunta saa luvan tarjota sitä juuri sellaisena kuin laki edellyttää eikä jotain sinnepäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen päättänyt ryhtyä syksyllä kansalaistottelemattomaksi ja vaadin lapselleni juuri sitä, mitä laissa ja perusteluissa sanotaan. Eli "Varhaiskasvatusympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen lapsen ikä, kehitys ja muut edellytykset huomioon ottaen. Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltava terveellisiä, turvallisia ja asianmukaisia, ja niissä on huomioitava esteettömyys."

Lisäksi haluan perusteellisen selvityksen siitä, miten nämä varhaiskasvatuksen tavoitteet ovat toteutuneet:

1) edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia;

2) tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista;

3) toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset;

4) varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö;

5) turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä;

6) antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa;

7) tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;

8) kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;

9) varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin;

10) toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Koska jos lapsenei ole saanut yksilöllistä tukea ja saanut vaikuttaa itseään koskeviin asioihin siksi, että hoitajamitoitus on väärä, niin olen valmis tekemään asiasta valituksen AVIin vaikka joka viikko. Kun yhteiskunta edellyttää käytännössä pakollista varhaiskasvatusta, niin yhteiskunta saa luvan tarjota sitä juuri sellaisena kuin laki edellyttää eikä jotain sinnepäin.

Nimenomaan. Varhaiskasvatus on kauniita sanoja paperilla. Resursseja toteuttamiseen ei ole koska määrärahoja leikataan, henkilökunta on väsynyttä ja ryhmäkoot valtavat. Puhumattakaan integroinnista ja siitä, että avustava henkilökunta (siis koulutetut ryhmä -ja henkilökohtaisetavustajat/ohjaajat) on käytännössä katoamassa.

Itse oon työskennellyt päiväkodissa vuosia, nyt oon kotona omien lasten kanssa. He eivät mene päiväkotiin vaan saavat kasvaa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mä ainakin haluun et mun lasten tarharyhmässä on joku töissä joka tietää vähän kehityspsykasta yms eikä pelkkiä lähäreitä. En mä bussikuskiksikaan haluis mopokuskia tai kirurgiksi sairaanhoitajaa. Ei niillä oo kuulemma ees iso ero palkassa että siitä mitään säästöjä syntyisi.

Koulutetut lastenohjaajat tietävät jotain kehityspsykologiasta. Siitäkin. Aina ei tarvitse olla lto tietääkseen/osatakseen/ymmärtääkseen.