Olisitko mieluummin jäänyt syntymättä tähän maailmaan?
Vai oletko kiitollinen olemassa olostasi, etkä olisi halunnut jäädä elämästä paitsi? Kumman valitsisit jos saisit nyt päättää?
Kommentit (38)
Mäkin olisin mielelläni halunnut hävitä uintimatkani siittiöiden kisoissa! Ainut syy mistä olen ylpeä ja haluan olla täällä pitkään on mun lapset !
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:16"]Ei elämällä ole ollut koskaan tarjota minulle muuta kuin surua ja kipua. Miksi olisin halunnut surua ja kipua? Parempi, jos en olisi syntynyt.
[/quote]
Ei tänne tanssimaan oo tultu.
Todellakin toivon etten koskaan olisi syntynyt, niin helpolla olisi päässyt! En todellakaan nauti elämästä, pelkkää työtä, paskaa ja suorittamista, stressiä, paineita ja toisten miellyttämistä. En silti riitä kantti itse oman elämän lopettamiseen, jos ei olisi miestä niin olisin tehnyt sen jo vuosia sitten. Nyt en pysty tehdä sitä hänelle.
Vaikka mun elämä on suht hyvää niin olisin mielummin jäänyt syntymättä. Elämä on rankkaa, vaikeita hetkiä on enemmän kuin hyviä ja tuntuu että joka päivä on taistelu seuraavaan päivään. Eläminen on aika turhaa :D
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:25"]Todellakin toivon etten koskaan olisi syntynyt, niin helpolla olisi päässyt! En todellakaan nauti elämästä, pelkkää työtä, paskaa ja suorittamista, stressiä, paineita ja toisten miellyttämistä. En silti riitä kantti itse oman elämän lopettamiseen, jos ei olisi miestä niin olisin tehnyt sen jo vuosia sitten. Nyt en pysty tehdä sitä hänelle.
[/quote]
Ei se sun raataminen elämän syy ole. Itepä raadat ja stressaat.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:25"]Todellakin toivon etten koskaan olisi syntynyt, niin helpolla olisi päässyt! En todellakaan nauti elämästä, pelkkää työtä, paskaa ja suorittamista, stressiä, paineita ja toisten miellyttämistä. En silti riitä kantti itse oman elämän lopettamiseen, jos ei olisi miestä niin olisin tehnyt sen jo vuosia sitten. Nyt en pysty tehdä sitä hänelle.
[/quote]
Lisäyksenä vielä, melkein toivon itselleni jotain parantumatonta nopeasti tappavaa sairautta, jolle ei voi tehdä mitään. Yksi vaihtoehto on sitten lottovoitto, sen jälkeen voisi tehdä mitä huvittaa, missä huvittaa, ei enää stressiä, suorittamista ja paineita
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:28"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 21:25"]Todellakin toivon etten koskaan olisi syntynyt, niin helpolla olisi päässyt! En todellakaan nauti elämästä, pelkkää työtä, paskaa ja suorittamista, stressiä, paineita ja toisten miellyttämistä. En silti riitä kantti itse oman elämän lopettamiseen, jos ei olisi miestä niin olisin tehnyt sen jo vuosia sitten. Nyt en pysty tehdä sitä hänelle.
[/quote]
Ei se sun raataminen elämän syy ole. Itepä raadat ja stressaat.
[/quote]
No eipä tarvitse raataa ja stressata jos ei eläisi. Mutta kyllä, olen tietoinen tästä. Mutta ei ole vaihtoehtoja, oma moraali ei kestä sossupummiksi heittäytymistä ja muiden ihmisten halveksuntaa sen jälkeen, vaikka se helpottaisi omaa oloani.
En olisi. On hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä, mutta olen ihan tyytyväinen että olen saanut tämän elämän.
Tietenkin. Vaikka elämäni on jatkamisen arvoinen, kenenkään elämä ei ole aloittamisen arvoinen. Ei-olemassaolo on aina parempi vaihtoehto kuin olemassaolo. Jos ei ole olemassa, ei tule kärsittyä, mutta ei myöskään surkuteltua sitä, että jäi elämästä paitsi: eihän ole ketään, joka asiaa voisi surkutella!
Olisin mielummin jäänyt syntymättä.
Tämän vuoksi en tee lapsia, en halua mahdollisesti aloittaa toisen elämänkärsimystä. Onko minulla oikeus päättää uuden elämän aloittamisesta, ei häneltä kysytä haluaako elää. Parempi olla tekemättä.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:52"]
Lastani säälin enemmän; tulevaisuus näyttää kyllä aika lohduttomalta
[/quote]
Samoin, siksi jätinkin omat lapseni tekemättä. Ei ole mikään ilo kasvaa ja aikuistua edellisten sukupolvien jättämässä velkaisessa valtiossa, jossa on huippukorkea verotus, vahva sosialistinen ote joka asiassa, paljon byrokratiaa ja kovat paineet työ- ja yksityiselämässä kun pitää yksityisen sektorin voimin pitää koko virkamieskoneisto hengissä. Sen lisäksi ettei yksityisellä sektorilla toimivalle ja markkinataloutta kannattavalle Suomessa anneta mahdollisuuksia. Toivoa tietysti sopii että tämä uusi porvarihallitus saa pitkän sosialismiputken jälkeen maan taas käännettyä kasvu-uralle. Pitää pistää sitten ne lapset vielä alulle jos tärppää, nelikymppiset nimittäin häämöttävät.
En hurraa ilosta, mutta en olisi silti jättänyt syntymättä. Ensin meni ikuisuus (tai ainakin 5 mrd vuotta) että minua ei ollut, kohta alkaa ikuisuus jolloin minua ei enää ole. Voin ihan uteliaisuuttani olla näiden kahden ajan välissä olemassa esim. 80 vuotta. Ei se paljon hetkauta.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 22:47"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:52"]
Lastani säälin enemmän; tulevaisuus näyttää kyllä aika lohduttomalta
[/quote]
Samoin, siksi jätinkin omat lapseni tekemättä. Ei ole mikään ilo kasvaa ja aikuistua edellisten sukupolvien jättämässä velkaisessa valtiossa, jossa on huippukorkea verotus, vahva sosialistinen ote joka asiassa, paljon byrokratiaa ja kovat paineet työ- ja yksityiselämässä kun pitää yksityisen sektorin voimin pitää koko virkamieskoneisto hengissä. Sen lisäksi ettei yksityisellä sektorilla toimivalle ja markkinataloutta kannattavalle Suomessa anneta mahdollisuuksia. Toivoa tietysti sopii että tämä uusi porvarihallitus saa pitkän sosialismiputken jälkeen maan taas käännettyä kasvu-uralle. Pitää pistää sitten ne lapset vielä alulle jos tärppää, nelikymppiset nimittäin häämöttävät.
[/quote]
Jos luulet, että tulevaisuuden suurimmat ongelmat on verotus ja valtionvelka, olet kyllä aivan vitun kujalla. Tulevaisuuden ihmiset toivoo, että kunpa ongelmat olisikin noin pieniä.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 20:27"]
Vai oletko kiitollinen olemassa olostasi, etkä olisi halunnut jäädä elämästä paitsi? Kumman valitsisit jos saisit nyt päättää?
[/quote]
Viime aikoina olen paljon miettinyt että olenko edes elossa. Tuli sellainen fiilis että olen helvetissä koko ajan ja ehkä jo kuollut. Tosi pelottava ajatus. Eli: syntymättä olisi ehdottomasti mun vastaus.
Olisin jättänyt syntymättä. Tää pallo on perseestä.
Yritän tavoitella valaistumista ihan vaan sen vuoksi ettei enää tartteis tänne syntyä.
Se on vahinko kun kristinuskon myötä olemme aivopestyt siihen, ettei jälleensyntymää ole. Kannattaa tutustua kirjallisuuteen, niin aukeaa silmät ja selviää moni asia. Mitä järkeä elämässä muuten olisi, ellemme olisi täällä kehittymässä ja oppimassa? Ei ole mitään tyhjyyttä tai helvettiä jonne pääsee pakoon elämänsä perseilyjä, kaiken minkä taakseen jättää joutuu kohtaamaan, se on reilua ja järkeen käypää.
Olisin halunnut WW2 mukaan. Vielä on toivoa että venäjä hyökkää.