Lue keskustelun säännöt.
Työmaailmassa: hiljainen ja ei-hauska ihminen on arvoton!
28.01.2022 |
Tuntuu, että jos ei ole itse jatkuvasti suuna päänä kertomassa ”hauskoja” juttuja ja heittämässä läppää JOKA asiasta, sinut tuomitaan tylsäksi ja vakavaksi, näin ollen työyhteisön silmissä lähes arvottomaksi. Jotkut vain kälättävät omaa asiaansa ja jotain lastensa sairaushistoriaa ja allergioita ihan kysymättäkin ja eivät koskaan vastavuoroisesti kysy muilta mitään, jauhavat vaan omia juttujaan ja olettavat että muut jaksavat kuunnella ja kommentoida niitä. Olen selvästikin introvertti kun väsyn jo pelkästään näiden tarinoiden kuuntelemista jatkuvalla syötöllä.
Itselläni ei myöskään ole sellaista taitoa, että osaisin veistellä jonkun hauskan vitsin tai heiton aina tilanteen ollessa päällä. En ole mikään supliikki seuramies/-nainen, vaan väsyn muiden jatkuvasta puhetulvasta ja oletuksesta siitä että kaikilla pitäisi olla koko ajan hirveän hauskaa! Missä vaiheessa työpaikasta on tullut joku sirkus jossa pitäisi jatkuvasti hauskuuttaa muita.
Tauot käytän mieluummin syömiseen ja omille kavereille whatsappissa vastailuun kuin tyhjänpäiväiseen jutusteluun ja väsyneeseen läpänheittoon. Rehellisesti sanottuna ei aina jaksa edes kiinnosta mitä jonkun extrovertin päläpälän lapsi tai lemmikki oli nyt taas viime viikonloppuna tehnyt. Jos on jo kymmenen kertaa kommentoinut meneillään olevaa tarinaa, joka lähestyy pituudeltaan jotain uuden testamentin evankeliumia, ja juttu vaan jatkuu ja jatkuu eikä toinen tajua antaa ruokarauhaa, niin välillä tekisi mieli vain sanoa että sori mutta ei kiinnosta.
Mutta siitähän vasta riemu repäisi ja toiset pääsisivät taas päivittelemään miten joku on vaan tosikko tai epäkohtelias eikä pidä yllä tiimihenkeä. Kerran pomo mainitsikin ”vitsillä” miten en pidä itsestäni hirveästi meteliä ja muut olivat tätä ihmetelleet.
Onneksi meitä on pari jotka eivät jaksa turhanpäiväistä jauhamista ja voidaan syödä rauhassa, jos satutaan näiden kanssa samaan aikaan tauolle.
Tuntuu vaan, että hiljaisena ja muiden jatkuvasta puhetulvasta väsyneenä ihmisenä ei ole muiden silmissä minkään arvoinen. En kuitenkaan ole ammatiltani mikään satusetä tai standupkoomikko jonka pitäisi jatkuvasti hauskuuttaa toisia, vaan kyllä se fokus on siinä, että saa omat hommat hoidetuksi.
Joskus olen sivusilmällä katsonut muita työpaikkoja mutta joka paikkaan vaaditaan jotain sirkustirehtöörin taitoja ja videohakemuksia ja ennen näkemätöntä lavakarismaa vaikka itse työ olisi jossain hikisessä kopperossa puhelimeen vastaamista.
Kommentit (23)
Onneksi on etätöissä niin ei tarvitse tuollaista katsella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisissa paikoissa nämä hissukat työskentelee kun ympärillä on vaan sairaalloisuuteen asti ekstroverttejä jotka painostavat mukaan kälätykseen? Mun kokemuksen mukaan me hissukat ollaan se näkymätön ryhmä, jonka läheisyyteen hakeutuvat muut työntekijät ihan tyytyväisenä kun tietävät ettei tarvitse turhia juoruilla.
Mä olen töissä yhdessä asiakaspalvelufirmassa ja meillä on muutama tyyppi joilta ei meinaa joskus saada suunvuoroa taukkarissa. Koko ajan suu käy ja jos on hetken hiljaisuus niin keksitään tikusta asiaa.
Älyttömän raskasta!
Itse jos on puhunut asiakkaiden kanssa pari tuntia putkeen niin tekisi mieli vaan viettää tauot jossain hiljaisessa kopissa omassa rauhassa ja palautua siitä.
Toisilla on kyllä outo tarve puhua kaikki asiansa työkavereille. Itsekin tiedän ihan liikaa jonkun randomin lapsen asioista jotka eivät mielestäni välttämättä edes kuulu työpaikalle.
Ymmärrän, mitä tarkoitat. Ja ymmärrän, että tekstistäsi tulee helposti mielikuva, että kärttyinen introvertti se vaan luulee voivansa määrittää, mistä saa puhua ja mistä ei.
Mutta asia on oikeasti aika sairaalla tolalla. Ei riitä, että olet työasioissasi yhteistyökykyinen ja äänessä. Ei riitä, että rakastat tilannekomiikkaa ja työpaikkahuumoria. Ei riitä, että jonkun kanssa ehkä synkkaa syvemmälläkin tasolla. Mutta kun sä et koskaan kerro sun mummon kuulumisia työn lomassa!! Outo!
Mä en ole koskaan kieltänyt ketään puhumasta lämpimikseen enkä ole koskaan kieltänyt mitään puheenaihetta, mutta vastavuoroisesti toivon vähän ymmärrystä. Mulla ei ole mielipidettä, mitkä lasten sukset on parhaat (perheetön), enkä tunne naapurin Tiinan veljeä Japea ottaakseni kantaa hänen avioliitto-ongelmiinsa. Se ei tee minusta vielä toivottoman epäsosiaalista.
Eipä se vaadi kuin 1-2 dominoivaa, vähä-älyistä kälättäjää niin todella raskaaksi menee. Sosiaaliset taidothan tuollaisilla on 0. Ikävintä on jos pomo on samanlainen. Etätyö on ollut mun pelastus burnoutilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä arvottomia ovat ei saikuttajat ja määräaikaiset!!!
Ei mitään arvostusta työnantajalta.
Joo, onneksi nyt ollaan etätöissä. Riepoo työyhteisössä muutama KOKO AJAN puhuva ja tauot vaan venyy ja venyy, kun pitää juoruilla ja hölistä... Sama jatkuu vielä työpisteelläkin siinä työn lomassa. Se joka tauko toistuva huutonauru on ihan jäätävää eikä asiat ole edes oikeasti niin hauskoja. Etäpalavereissa ovat valittaneet, kun kotona on niin tylsää työskennellä yksin ja olisi kiva taas päästä kohta toimistolle ja oikein yrittävät, että pomo käskisi kaikki toimistolle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, onneksi nyt ollaan etätöissä. Riepoo työyhteisössä muutama KOKO AJAN puhuva ja tauot vaan venyy ja venyy, kun pitää juoruilla ja hölistä... Sama jatkuu vielä työpisteelläkin siinä työn lomassa. Se joka tauko toistuva huutonauru on ihan jäätävää eikä asiat ole edes oikeasti niin hauskoja. Etäpalavereissa ovat valittaneet, kun kotona on niin tylsää työskennellä yksin ja olisi kiva taas päästä kohta toimistolle ja oikein yrittävät, että pomo käskisi kaikki toimistolle...
Niin ja niissä etäpalavereissakin huutonauretaan ja välillä olen joutunut ihan mykistämään, kun korvat hajoaa siihen ulvomiseen. Joskus esimieskin vähän hörähti, että ei kannattaisi siihen mikkiin suoraan kiljua...
Meillä on kaikilla töitä niin paljon, ettei kerkiä paljoa juoruilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleekohan se keskustelevuus ja huumori esiin kaikissa ympäristöissä. Mitä jos muut ovatkin tosikoita, jotka ovat hiljaa, vielä iltapäivälläkin.
Ammatinvalintakysymys ap.
t. IT-alalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina voi valita keskittyä siihen työhönsä eikä siihen, mitä muut tekevät. Ei mulla ole ollut vaikeuksia olla uskottava, ilmoitin jo työhaastattelussa olevani asia- enkä ihmiskeskeinen. Meitäkin tarvitaan, en ole kokenut arvottomuutta.
Monet työpaikkailmoituksetkin alkavat nykyään sanoilla: oletko ulospäin suuntautunut ekstrovertti?
Ja sitten jotain litaniaa siitä miten mahtava super hauska yhteisö olemme ja sinusta tulee osa sitä ja olet kuin parkettien partaveitsi sosiaalisissa tilanteissa.
Tässähän rajataan selvästi jo kaikki vähänkään hiljaisemmat ja ujot pois. Ja nämä työt eivät edes ole mitään myyntiä vaan ihan jotain perus konttorihommia.
Milloin työmarkkinat muuttuivat niin että vain äänekkäimmät pärjäävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko alkuunkaan että siellä sun työpaikalla KAIKKI kälättää ja on äänessä. Vaikutat todella vihaiselta ja kärttyiseltä sekä haukut näköjään muut jotka toimii eritavalla kuin sinä. Ja miten sä arvottomuutta koet? Onko joku sanonut jotakin sen suuntaista että työsi, tai itse ihmisenä et olisi arvokas? Mä luulen että sua nyt vaan ärsyttää suunnattomasti muiden puheliaisuus ja vedät ihan itse kaikenmoisia johtopäätöksiä mitä susta ollaan mieltä.
Eikä sillä, ymmärrän että meteli ärsyttää, minäkin sosiaalisena ihmisenä väsyn aika nopeeta hirveeseen metakkaan, naurunremakkaan ja puhetulvaan. En vaan kestä ja alkaa ärsyttämään. Mutta en minä siitä raivoa, lähden pois kahvipöydästä jos oikein alkaa ottaa hermostoon.
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintakysymys ap.
t. IT-alalla
Hetki sitten oli joku "IT-alan myyttien" murtamisesta tehty artikkeli, otsikko oli jotain tyyliin "IT-ala ei ole enää pelkkiä inteovertteja ja oluthanoja työpaikalla".
Juttu oli kai tarkoitettu positiiviseksi, mutta aattelin vaan, että *** sekin meni sitte...
Osaava ihminen ei tarvitse läpändeerosta tai säkenöivää persoonallisuutta saadakseen sanomansa perille tai olemaan vaikuttava. Mieleen tulee matkan varrelta parikin ihmistä, jotka eivät puhelleet turhia, mutta silloin kun sen suunsa avasivat niin salillinen ihmisiä kuunteli hiljaa, toimaria myöden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintakysymys ap.
t. IT-alalla
Hetki sitten oli joku "IT-alan myyttien" murtamisesta tehty artikkeli, otsikko oli jotain tyyliin "IT-ala ei ole enää pelkkiä inteovertteja ja oluthanoja työpaikalla".
Juttu oli kai tarkoitettu positiiviseksi, mutta aattelin vaan, että *** sekin meni sitte...
Ei ole mihinkään mennyt. Jotkut nuorten "menestyjien" perustamat pöhinä-startupit voi olla tuollaisia, mutta kyllä isoissa firmoissa valtaosa on edelleen introverttejä nörttejä eikä kukaan odota että pitäisi olla erilainen. Aspergerit ja autistitkin pärjää erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Monet työpaikkailmoituksetkin alkavat nykyään sanoilla: oletko ulospäin suuntautunut ekstrovertti?
Ja sitten jotain litaniaa siitä miten mahtava super hauska yhteisö olemme ja sinusta tulee osa sitä ja olet kuin parkettien partaveitsi sosiaalisissa tilanteissa.
Tässähän rajataan selvästi jo kaikki vähänkään hiljaisemmat ja ujot pois. Ja nämä työt eivät edes ole mitään myyntiä vaan ihan jotain perus konttorihommia.
Milloin työmarkkinat muuttuivat niin että vain äänekkäimmät pärjäävät?
Ja vieläpä; mistä lähtien pomot ovat halunneet maksaa silkasta peen puhumisesta työajalla. En ymmärrä. Näitä kun on ihan pomojakin, jotka arvioivat, sovitko työyhteisöön tältä osin vai et. Mm. minua sanoi hiljaiseksi mutta työnsä hoitavaksi. Wtf, no ole tyytyväinen, että hoidan työni. Hauskuuttaakko olisi herraa pitänyt.
Vierailija kirjoitti:
Monet työpaikkailmoituksetkin alkavat nykyään sanoilla: oletko ulospäin suuntautunut ekstrovertti?
Ja sitten jotain litaniaa siitä miten mahtava super hauska yhteisö olemme ja sinusta tulee osa sitä ja olet kuin parkettien partaveitsi sosiaalisissa tilanteissa.
Tässähän rajataan selvästi jo kaikki vähänkään hiljaisemmat ja ujot pois. Ja nämä työt eivät edes ole mitään myyntiä vaan ihan jotain perus konttorihommia.
Milloin työmarkkinat muuttuivat niin että vain äänekkäimmät pärjäävät?
Surkeimpia (usein provikkapalkka)duuneja mainostellaan tällaisilla ilmoituksilla.
Hmm? Olen koodari enkä koskaan ole kokenut moista painetta. Ei meillä töissä ihmset puhu juuri muusta kuin työasioista, eikä kukaan sellaista ainakaan odota. Meitä introvertteja on paljon, jotka ei käydä tauolla tai lounaallakaan muiden kanssa vaan ihan itseksemme, eikä kukaan tykkää pahaa.