Työmaailmassa: hiljainen ja ei-hauska ihminen on arvoton!
Tuntuu, että jos ei ole itse jatkuvasti suuna päänä kertomassa ”hauskoja” juttuja ja heittämässä läppää JOKA asiasta, sinut tuomitaan tylsäksi ja vakavaksi, näin ollen työyhteisön silmissä lähes arvottomaksi. Jotkut vain kälättävät omaa asiaansa ja jotain lastensa sairaushistoriaa ja allergioita ihan kysymättäkin ja eivät koskaan vastavuoroisesti kysy muilta mitään, jauhavat vaan omia juttujaan ja olettavat että muut jaksavat kuunnella ja kommentoida niitä. Olen selvästikin introvertti kun väsyn jo pelkästään näiden tarinoiden kuuntelemista jatkuvalla syötöllä.
Itselläni ei myöskään ole sellaista taitoa, että osaisin veistellä jonkun hauskan vitsin tai heiton aina tilanteen ollessa päällä. En ole mikään supliikki seuramies/-nainen, vaan väsyn muiden jatkuvasta puhetulvasta ja oletuksesta siitä että kaikilla pitäisi olla koko ajan hirveän hauskaa! Missä vaiheessa työpaikasta on tullut joku sirkus jossa pitäisi jatkuvasti hauskuuttaa muita.
Tauot käytän mieluummin syömiseen ja omille kavereille whatsappissa vastailuun kuin tyhjänpäiväiseen jutusteluun ja väsyneeseen läpänheittoon. Rehellisesti sanottuna ei aina jaksa edes kiinnosta mitä jonkun extrovertin päläpälän lapsi tai lemmikki oli nyt taas viime viikonloppuna tehnyt. Jos on jo kymmenen kertaa kommentoinut meneillään olevaa tarinaa, joka lähestyy pituudeltaan jotain uuden testamentin evankeliumia, ja juttu vaan jatkuu ja jatkuu eikä toinen tajua antaa ruokarauhaa, niin välillä tekisi mieli vain sanoa että sori mutta ei kiinnosta.
Mutta siitähän vasta riemu repäisi ja toiset pääsisivät taas päivittelemään miten joku on vaan tosikko tai epäkohtelias eikä pidä yllä tiimihenkeä. Kerran pomo mainitsikin ”vitsillä” miten en pidä itsestäni hirveästi meteliä ja muut olivat tätä ihmetelleet.
Onneksi meitä on pari jotka eivät jaksa turhanpäiväistä jauhamista ja voidaan syödä rauhassa, jos satutaan näiden kanssa samaan aikaan tauolle.
Tuntuu vaan, että hiljaisena ja muiden jatkuvasta puhetulvasta väsyneenä ihmisenä ei ole muiden silmissä minkään arvoinen. En kuitenkaan ole ammatiltani mikään satusetä tai standupkoomikko jonka pitäisi jatkuvasti hauskuuttaa toisia, vaan kyllä se fokus on siinä, että saa omat hommat hoidetuksi.
Joskus olen sivusilmällä katsonut muita työpaikkoja mutta joka paikkaan vaaditaan jotain sirkustirehtöörin taitoja ja videohakemuksia ja ennen näkemätöntä lavakarismaa vaikka itse työ olisi jossain hikisessä kopperossa puhelimeen vastaamista.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
En usko alkuunkaan että siellä sun työpaikalla KAIKKI kälättää ja on äänessä. Vaikutat todella vihaiselta ja kärttyiseltä sekä haukut näköjään muut jotka toimii eritavalla kuin sinä. Ja miten sä arvottomuutta koet? Onko joku sanonut jotakin sen suuntaista että työsi, tai itse ihmisenä et olisi arvokas? Mä luulen että sua nyt vaan ärsyttää suunnattomasti muiden puheliaisuus ja vedät ihan itse kaikenmoisia johtopäätöksiä mitä susta ollaan mieltä.
Eikä sillä, ymmärrän että meteli ärsyttää, minäkin sosiaalisena ihmisenä väsyn aika nopeeta hirveeseen metakkaan, naurunremakkaan ja puhetulvaan. En vaan kestä ja alkaa ärsyttämään. Mutta en minä siitä raivoa, lähden pois kahvipöydästä jos oikein alkaa ottaa hermostoon.
Minua ei ärsytä että muut keskustelevat keskenään vaan että muut olettavat että se lapseton tyyppikin ottaisi kantaa näihin lasten suksiin ja ellinooran maitoallergioihin ja vilipetterin yöheräilyihin viikko toisensa jälkeen. Vaikka ei ole yksinkertaisesti niihin mitään sanottavaa. Sellaisiin keskusteluihin kyllä lähden mukaan joihin minulla on jotain sanottavaa. :)
Kun on alakoulusta asti kuunnellut näitä ”no hei Saija sano säkin nyt jotain” ”Saija tiesitkö että täällä saa myös puhua” niin vähän alkaa kyllästyttää jos vielä työpaikallakin jotkut kommentoivat näitä muka hauskoja heittoja.
(Nimeni ei ole Saija mutta pointti tuli varmaan perille.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatinvalintakysymys ap.
t. IT-alalla
Hetki sitten oli joku "IT-alan myyttien" murtamisesta tehty artikkeli, otsikko oli jotain tyyliin "IT-ala ei ole enää pelkkiä inteovertteja ja oluthanoja työpaikalla".
Juttu oli kai tarkoitettu positiiviseksi, mutta aattelin vaan, että *** sekin meni sitte...
Ei ole mihinkään mennyt. Jotkut nuorten "menestyjien" perustamat pöhinä-startupit voi olla tuollaisia, mutta kyllä isoissa firmoissa valtaosa on edelleen introverttejä nörttejä eikä kukaan odota että pitäisi olla erilainen. Aspergerit ja autistitkin pärjää erinomaisesti.
Useimmissa firmoissa ammattitaito on etusijalla. Ja sitten on näitä vitsi-firmoja.
Epävarmat ihmiset kokevat hiljaisuuden usein uhaksi. Tarvitsevat jatkuvaa myönteistä palautetta itselleen.