Miksi joillekin on pakkomielle työskennellä vain julkisella sektorilla?

Kyllästyttää ainainen mustavalkoinen jauhaminen "tulosvastuusta". Kaikki yksityisen sektorin työ ei ole myyntityötä, eikä huonoja työntekijöitä yrityksissäkään noin vain eroteta. Suomessa työntekijän irtisanomissuoja on vahva. Sitäpaitsi myös julkisella sektorilla on "tulosvastuu". Jos potilaat kuolevat, tai oppilaat eivät opi, asiaan kyllä puututaan. Lääkärit ja opettajat tekevät työtään virkavastuulla. Tyypillisenä julkisen sektorin työnä pidetään jotain kirjastonhoitoa tai epämääräistä paperinpyörittelyä, vaikka suurin osa työskentelee terveydenhuollossa ja opetuksessa. Näiden alojen töitä tehtäisiin ihan samalla tavalla riippumatta siitä, maksetaanko palkat verovaroista vai tuotetaanko palveluita yksityisesti.

Ainoat (kärjistäen) työpaikat ajokortittomille on julkisella puolella.

Ainakin itselleni tärkeintä on työn sisältö. Yhtä tärkeää työtä en saisi yksityisellä tehdä,

Vierailija kirjoitti:

Suojatyöpaikkoja ja eritoten monille naisille. Helpot työt ja vähän vastuuta. Varma työ mikä pysyy.

Olen nainen ja julkisella sektorilla. Tekee siksi mieli miinustaa kommenttiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän työtä, pitkät lomat.

Mitkä ihmeen pitkät lomat? Yksityisellä voit itse neuvotella lomasi, esimerkiksi minä aloitin viime vuonna helmikuussa yksityisellä ja sain samantien 4 vko palkallisen kesäloman ja 2 vko palkallista talvilomaa. Ei todellakaan onnistu julkisella puolella!

Ei tarvi neuvotella. 38 lomapäivää vuodessa. Saikuttaa voi rajattomasti ilman yksityisen puolen potkuja.

Yksityisellä porvari sortaisi. Julkisella voidaan pitää tunnin tai kahden kahvitaukoja... ja käskeä asiakkaiden suksia kuuseen.

Taisin sekoittaa julkisen puolen yksityiseen firmaan kysymyksessä ja vastasin vahingossa sen mukaan. 

Ei ole mikään pakkomielle. Yli 20 vuotta olen julkisella puolella ollut sosiaalialalla, mutta ihan hyvin voisin lähteä yksityiseen firmaan tai järjestöön. Omassa kaupungissani ei vain näitä työpaikkoja ole paljoa tai ne eivät ole riittävän mielenkiintoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vähän työtä, pitkät lomat.

Tervetuloa lastensuojeluun katsomaan miten ”vähän” sitä työtä oikeasti on.

Mulla syy on moraaliseettinen. Eli en halua tehdä töitä jonkun pörssiyhtiön osakkaiden voittojen takia vaan kuntalaisten. Teen siis töitä oikeille ihmisille heidän verorahoilla. Teen arjesta parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllästyttää ainainen mustavalkoinen jauhaminen "tulosvastuusta". Kaikki yksityisen sektorin työ ei ole myyntityötä, eikä huonoja työntekijöitä yrityksissäkään noin vain eroteta. Suomessa työntekijän irtisanomissuoja on vahva. Sitäpaitsi myös julkisella sektorilla on "tulosvastuu". Jos potilaat kuolevat, tai oppilaat eivät opi, asiaan kyllä puututaan. Lääkärit ja opettajat tekevät työtään virkavastuulla. Tyypillisenä julkisen sektorin työnä pidetään jotain kirjastonhoitoa tai epämääräistä paperinpyörittelyä, vaikka suurin osa työskentelee terveydenhuollossa ja opetuksessa. Näiden alojen töitä tehtäisiin ihan samalla tavalla riippumatta siitä, maksetaanko palkat verovaroista vai tuotetaanko palveluita yksityisesti.

Ei pidä muuten paikkaansa. Monessa terveydenhoidon palveluissa on huomattu, että usein yksityinen tulee halvemmaksi kuin vastaava julkisesti järjestetty. Juuri tämän takia monet kunnat ostavat yksityisesti järjestettynä terveyspalveluja. Julkisen isoin ongelma on kannustuksen puuttuminen tehostamiseen ja kustannussäästöihin. Itse olen pitkään ollut julkisella budjetoimassa ja usein on niin, että jos et käytä koko vuodelle annettua rahaa, niin saat ensi vuonna vähemmän. Monessa virastossa alkaa syyskuussa mietintä, mihin ylijäämäraha laitetaan ennen vuoden loppua, ettei vaan rahat vähenisi ensi vuonna.

Olen upseeri ja puolisoni on tuomari, kummankin työnantaja nyt vain sattuu olemaan valtio, kun ei näitä töitä oikein yksityistääkään voi. Työtahti ei todellakaan ole löysäilyä kummallakaan, mutta kumpikin nautimme työstämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suojatyöpaikoista itkee äijät, jotka itse on sairaseläkkeellä mt-syistä tai työttömiä.

Nyt kun olen jo 50+, ja selkä on sökö, niin kovasti lämmittää tieto, että sairauden vuoksi minut pystyy potkimaan eläkkeelle vain jos oikeasti saan sen sairaseläkkeen. Kun yksityisellä puolella tulisi vaan potkut yt:ssä ja sitten saisi roikkua 15 v työttömänä.

Yksityisellä ja julkisella puolella on aivan samat irtisanomisperusteet. Jos sairaus estää työntekijää hoitamasta työtään, eikä muuta soveltuvaa työtä ole, on se irtisanomisperuste myös julkisella puolella. Työkaverini irtisanottiin virasta, sillä oli vuosiin ollut vain 2-4 kk vuodessa töissä. Loppuajan oli joko vuosilomalla tai saikulla. Kyseessä oli kevyt toimistotyö, joten muutakaan työtä ei ollut tarjota. Naisen ammattiliitto valitti hallinto-oikeuteen saakka mutta hävisivät jutun. Joten älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Nykyisin joutuu jo 15 saikkupäivän jälkeen kolmikantaneuvotteluihin. 

Eipä ole, pointti ei ole ettei irtisanota, vaan että saa sen sairaseläkkeen siinä irtisanomisprosessissa jo, eikä joudu siihen vuosien työttömyysrumbaan. Julkisella puolella aina löytyy jokin helpompi homma, ja etenkin vanhoja työntekijöitä siedetään vaikka eivät ole kovin tuottavia, ilman mitään jatkuvia yt:tä.

Julkinen on tehoton, kallis ja jäykkä.

Tes kivikautinen. Ja se liittojen pelleily virastoissa, 70 lukua se...riitely.

Yksityisellä palkka, työnkuva ja joustot sovitaan joustavammin.

Julkisella joutuu tekemään lomahakemuksen monimutkaisella softalla. Samoin pikkutarviketilauksetkin on hankalia.

Julkisella on joka on myös mukana se politikointi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla syy on moraaliseettinen. Eli en halua tehdä töitä jonkun pörssiyhtiön osakkaiden voittojen takia vaan kuntalaisten. Teen siis töitä oikeille ihmisille heidän verorahoilla. Teen arjesta parempaa.

Hym...

Julkisella on jäykkä palkka.

Sen sijaan yksityisellä voi olla palkan lisäksi tulospalkkio. Se kannustaa ja palkitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varma työpaikka josta ei saa potkittua millään pois, pitkät lomat, vähän työtä, yleensä saa aika vapaasti suunnitella työaikansa. Kun pääsee vakkariksi voit saikutella vaikka eläkkeelle asti milloin milläkin syyllä.

Julkisen ja yksityisen puolen irtisanomisperusteet ovat aivan samat. Yleensä virasta irtisanotut ovat niin häpeissään, että eivät halua puhua asiasta. Lisäksi jos viranhaltijan irtisanomismenettely on laitettu jo vireille, sitä ei pysäytä enää mikään, toisin kuin yksityisellä puolella, jossa voit vielä itkemällä saada pitää paikkasi. Juuri saikuttelijat ovat työssään yleensä myös alisuoriutujia ja nämä molemmat syyt ovat yksinään irtisanomisperuste. Terveisin useita henkilöitä kunnan virasta irtisanonut päällikkö.

En usko, et nyt erota valtion virkaa ja kunnan toimea. Kunnalla on ne korvaavat tehtävätkin aika suppeita, valtiolla on melkein rajattomasti erilaisia paikkoja, joihin pääsee työkiertoon. Jos edes jotakin saa aikaiseksi, ei irtisanota. Mulla on nytkin kollega joka ei enää selviä varsinaisesta työstään, ja sen työkuvaa on muutettu jonkinlaiseksi suulliseksi näennöistyöksi, kun aikaa eläkkeeseen on enää muutama vuosi.

Kunnalle en menisi työsuhteeseen, paska palkka eikä valtion etuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla syy on moraaliseettinen. Eli en halua tehdä töitä jonkun pörssiyhtiön osakkaiden voittojen takia vaan kuntalaisten. Teen siis töitä oikeille ihmisille heidän verorahoilla. Teen arjesta parempaa.

Hym...

Julkisella on jäykkä palkka.

Sen sijaan yksityisellä voi olla palkan lisäksi tulospalkkio. Se kannustaa ja palkitsee.

Toimii niin kauan kun on nuori ja terve.

Julkisella pääsee lusmuilemaan, korruptoitumaan sekä kiusaamaan asiakkaita eli kilttejä lammaskansalaisia :D:D:D

Olen töissä yliopistosairaalassa, vähän vaikeaa olisi yksityisellä toteuttaa samanlaista uraa.

Julkisellapuolella työskentelevän ei pitäisi kitistä yhtään pienemmästä palkasta mikä on yksityisellä puolella kun yksityiseltä puolelta kerätään kaikki ne verorahat mitkä käytetään julkisenpuolen palkkoihin