Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin yhtäkkiä että missä lintukodossa perheeni kanssa asutaan
28.01.2022 |
En ole ajatellut edes asiaa juurikaan aikaisemmin, nyt tämän levottoman korona-ajan keskellä olen alkanut tajuamaan, että kuinka kiitollinen ja onnellinen saa olla elämäntilanteesta ja ympäristöstä.
Asutaan perheeni kanssa, minä, mies ja neljä lasta, omakotitalossa maalla. Koululaiset pääsevät postilaatikosta koulukyydeillä ala-asteelle. Minä hoidan kahta nuorimmaista kotona. Mies käyä mielekkäässä töissä, ihan kohtuullisella palkalla, jolla pärjätään.
Koronarajoitukset ja muut toimet eivät ole elämäämme liiemmin edes koskeneet. Tapaamme lähimpiä ystäviä, naapureita ja sukulaisia tästä ajasta huolimatta lähes normaalisti.
Kun mitään harrastusmahdollisuuksia ei juurikaan ole, on harrastukset tuotu kotiin. Viihdymme tosi hyvin omalla tontilla ja ympäristössä. Meillä on kotieläimiä laidasta laitaan, puutarhaa ja perunamaata. Rakennusprojekteja jos jonkinlaisia.
Toki lasten puolesta harmittaa että mihin tämä tilanne etenee, vielä ovat niin pieniä että heidänkään elämään ei korona paljon vaikuta, vaan heidänkin elämä riippuu paljolti siitä miten me vanhemmat tähän suhtaudumme. Mutta toistaiseksi on hyvä näin.
Jotenkin sitä on pitänyt kaikkea niin itsestään selvänä, että näin vaikeimpina aikoina ymmärtää että miten vaikeissa tilanteissa kokonaisia perheitä on tämä tilanteen takia. Ja osaa arvostaa sitä mitä itsellä on. Ja ennenkaikkea olemme aidosti tyytyväisiä tähän elämään, enkä kaipaa ollenkaan mitään muuta.
Kommentit (20)
"Asutaan perheeni kanssa, minä, mies ja neljä lasta, omakotitalossa maalla. Koululaiset pääsevät postilaatikosta koulukyydeillä ala-asteelle."
Miks sä laitat lapset aamulla postilaatikkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Koululaiset pääsevät postilaatikosta koulukyydeillä ala-asteelle."
?
Jos sopii teille, ei ole välttämättä sovi muille. Itse en laittaisi lasta korpeen asumaan ja olemaan aina kyytien varassa jos mihin on mentävä. Olen nähnyt ja kokenut sitä itse lapsuudessani aivan tarpeeksi. Kaupunkiasuminen sopii minulla ja meidän perheelle. Ja saa olla aivan rauhassa naapureilta vaikka lähellä asuvatkin.
Ja kyllä se korona löytää sinne syrjäseudullekin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sopii teille, ei ole välttämättä sovi muille. Itse en laittaisi lasta korpeen asumaan ja olemaan aina kyytien varassa jos mihin on mentävä. Olen nähnyt ja kokenut sitä itse lapsuudessani aivan tarpeeksi. Kaupunkiasuminen sopii minulla ja meidän perheelle. Ja saa olla aivan rauhassa naapureilta vaikka lähellä asuvatkin.
Ja kyllä se korona löytää sinne syrjäseudullekin :D
Joo, ymmärrän että tällainen elämäntyyli ei todellakaan sovi kaikille, ja se on ok.
Itse olen lähinnä tyytyväinen siihen, että osaan olla tyytyväinen tähän enkä edes kaipaa mitään muuta.
Tottakai olen tätä asiaa lasten kannalta myös ajatellut, kun kasvavat. Toistaiseksi ainakaan kukaan ei ole valittanut mitään asuinpaikasta. Kavereille pääsevät kuitenkin koulubussilla suoraan koulusta ja pyöräilymatkan päässä asuu kyllä kavereita joilla pääsevät käymään.
Paljon täällä kyyditetään(normaatilanteessa) kimppakyydeillä lapsia harrastuksiin keskustaan. Matkaa vajaa 20km.
Kyllä minä sen tiedostan että suurella todennäköisyydellä kasvaessa ainakin joku lapsista on tyytymätön tähän asuinpaikkaan. Mutta niin se voisi olla kaupungissakin. Itse ajattelen että kaikella on puolensa, ei se kaupungissa asuminenkaan niin yksioikoista nuorellekaan ole.
Lähinnä kysymys on tästä hetkestä ja tästä ajanjaksosta, nyt kaikki on hyvin näin ja jokainen perheenjäsen on tyytyväinen.
Koronasta puheenollen, tottakai se tänne meillekin tulee. Todennäköisesti jo ennen kevättä. Ja on koronaa tälläkin kylällä jo sairastettu, onneksi lievänä. Itse tautia en itse siis osaa pelätä sen isommin, kun ei pelkäämisestä mitään hyötyä ole. Eikä se pelkääminen mitään pelasta kumminkaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olemme me täällä huomiooneet ja miettineet, miten ihmeessä ihmiset pärjää kaupungeissa ja kerrostaloissa :(
Kiitos kysymystä, hyvin ollaan pärjätty. Ulkoiltua tulee enemmän kun kulttuurikohteet olleet suljettuna, mutta koko korona-ajan ollut onneksi hyvät kelit - tavevlla lunta ja jäät talvilajeihi ja kesällä ehkä liiankin hyvät helteet.
Kirjastojen sulkeminen kirpaisi silloin 2020 ehkä eniten, mutta samalla tuli siirryttyä Storytelin asiakkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on niin että lasten täytyy päästä itse liikkumaan kavereilla ja harrastuksissa. Rauhallista lähiöasumista ei voita mikään.
Välillä voi mökkeillä jos maalle kaipaa, aika pian sieltä kyllä kaipaa pois! :-)
Hienoa että olet tyytyväinen! Minä olen aina asunut kaupungissa ja kasvattanut lapsenikin täällä, mieheni on elänyt lapsuutensa kuvailemassasi maalaisidyllissä eikä ole kaivannut takaisin.
Kyllä se korona-aika hyvin on sujunut kerrostalossakin asuessa, ei täällä mitään hätää ole. Ainoa selvä haitta ja puute on se ettei olla nyt kahteen vuoteen päästy matkustamaan, ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea Ap ja kaikki muut onnelliset ja onnekkaat.
Itselläni on vähän kimurantimpi tilanne mutta voisi olla niin paljon huonomminkin. sinkkutalouteni on kunnossa ja tulen vähäisillä pennosillani toimeen, on katto pään päällä, lämminta ruokaa ja vettä hanassa. muutamia läheisiä ihmisiä joita rakastaa ja joilta saa tukea ja rakkautta. on nettiyhteys niin voi höpötellä ihmisten kanssa. on kevät tulossa jossain horisontissa. ja on tunne-elämää että voi edes ihastua syvästi ihmiseen ja haaveilla elämänpituisesta rakkaudesta tai edes romanssista. onnea elämä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin että lasten täytyy päästä itse liikkumaan kavereilla ja harrastuksissa. Rauhallista lähiöasumista ei voita mikään.
Välillä voi mökkeillä jos maalle kaipaa, aika pian sieltä kyllä kaipaa pois! :-)
Ihan kuin meiltä tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, pieni 2.5v lapsi ja hän on käytännössä elänyt elämänsä "poikkeus oloissa". Harrastuksia peruttu vähän väliä joko viranomaisten toimesta tai sittenpikku nuhan / yskäisyn vuoksi, kun "kipeänä" ei saa kotoakäytännössä poistua.
Onneksi on iso oma piha, missä hiekkalaatikko, liukumäki, keinut, leikkimökki ja tilaa temmeltää, jopa laskea pulkkamäkeä. Eli ei siis välttämättä tarvitse poistua mihinkään omalta tontilta leikkimisen vuoksi. Itse kerrostalossa kasvaneena ero on valtava siihen nähden.
Jos lapsen kannalta aattelee niin on se vähän mälsää kun ei mihinkään pääse. Oma lapsuus meni sillai kun joka paikkaan oli se vähintään 10 kilsaa.
Ei oikein koulun jälkeen jaksanut pyöräillä 20 kilsaa kun läksyjäkin oli paljon.
No kirjastoauto kävi 1krt/viikko, sinne pääsi kävelemällä vartin.
Mitään muuta ei tarjottu.
Me sitten joskus pelattiin pesäpalloa ja yleensä vain pyöräiltiin tai liikuttiin metsässä.
Olihan sekin kivaa mutta hiukan yksitoikkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama, pieni 2.5v lapsi ja hän on käytännössä elänyt elämänsä "poikkeus oloissa". Harrastuksia peruttu vähän väliä joko viranomaisten toimesta tai sittenpikku nuhan / yskäisyn vuoksi, kun "kipeänä" ei saa kotoakäytännössä poistua.
Onneksi on iso oma piha, missä hiekkalaatikko, liukumäki, keinut, leikkimökki ja tilaa temmeltää, jopa laskea pulkkamäkeä. Eli ei siis välttämättä tarvitse poistua mihinkään omalta tontilta leikkimisen vuoksi. Itse kerrostalossa kasvaneena ero on valtava siihen nähden.
Ei 80-luvulla raahattu pikkulapsia harrastuksiin ja sinne tänne, sitä on vaikea ymmärtää mitä pikkulapsi saa jostain harrastuspiiristä vieraiden tätien ja kuolaavien pelottavasti kiljuvien vauvojen keskellä. Aikuiselle harrastuspiiri on vähän eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen kannalta aattelee niin on se vähän mälsää kun ei mihinkään pääse. Oma lapsuus meni sillai kun joka paikkaan oli se vähintään 10 kilsaa.
Ei oikein koulun jälkeen jaksanut pyöräillä 20 kilsaa kun läksyjäkin oli paljon.
No kirjastoauto kävi 1krt/viikko, sinne pääsi kävelemällä vartin.
Mitään muuta ei tarjottu.
Me sitten joskus pelattiin pesäpalloa ja yleensä vain pyöräiltiin tai liikuttiin metsässä.
Olihan sekin kivaa mutta hiukan yksitoikkoista.
Sama fiilis, vaikka keskustaajamaan oli vain se n. 4 km, mutta varsinkin talvella huonosti hoidettuja teitä oli työssä kyllä pyöräilyä (siis kävin pyörällä koulussa).
Ymmärrän se, että joku haluaa oman pihan. Jos vaikka nauttii puutarhatöistä tms., tai nikkaroinnista, niin oma piha on iso plussa.
Mutta tässä ja monessa muussakin ketjussa tulee se tunne, että maalla kuvitellaan, ettei kaupungeissa ulkoilla. Meillä on ollut aina useita lenkkipuistoja lähellä kotia, voi vaihdella ja plussana on kaverit ja puistotut.
Ladut, luistelupaikat, pulkkamäet, uimarannat, marjametsät, kaikki löytyy vaikka asutaan Espoossa metron varrella. Ulkoilla voi muuallaki kuin omalla tontilla.
En siis tarkoita, etteikö kaupungissa voisi olla hyvä elää korona-aikanakin!
Enemmän tarkotin aloituksella sitä kokonaisuutta, en pelkästään maalla asumista.
On saatu pitää toimeentulo ja terveys. Se ei ole mikään itsestäänselvyys näinä aikoina.
Tavallaan ehkä näin vaikeina aikoina sellasilla tavallisilla asioilla on normaalia suurempi merkitys, on läheisiä ystäviä ja perhe, kotona on turvallista ym.
Lisäksi olen kiitollinen ettei ole tarvinnut miettiä lasten päivähoitokuvioita tämän kaiken keskellä, ei liene salaisuus että päivähoito on todella kriisiytynyt monessa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama, pieni 2.5v lapsi ja hän on käytännössä elänyt elämänsä "poikkeus oloissa". Harrastuksia peruttu vähän väliä joko viranomaisten toimesta tai sittenpikku nuhan / yskäisyn vuoksi, kun "kipeänä" ei saa kotoakäytännössä poistua.
Onneksi on iso oma piha, missä hiekkalaatikko, liukumäki, keinut, leikkimökki ja tilaa temmeltää, jopa laskea pulkkamäkeä. Eli ei siis välttämättä tarvitse poistua mihinkään omalta tontilta leikkimisen vuoksi. Itse kerrostalossa kasvaneena ero on valtava siihen nähden.
Ei 80-luvulla raahattu pikkulapsia harrastuksiin ja sinne tänne, sitä on vaikea ymmärtää mitä pikkulapsi saa jostain harrastuspiiristä vieraiden tätien ja kuolaavien pelottavasti kiljuvien vauvojen keskellä. Aikuiselle harrastuspiiri on vähän eri asia.
Ehkä siellä missä sinä asuit näin ei tehty. Meillä kyllä käytiin seurakunnan poikakerhossa, lennokkikerhossa ja jääkiekkoa pelattiin Espoon Jäähongassa. Jalkapalloa pelasi ne ketä se kiinnosti, minua ei.
Olemme vauraita helsinkiläisiä, asumme keskustassa isossa asunnossa. Kolme rokotusta on aikuisilla ja korona ei ole koskenut. Etätöissä oltu koko korona ajan. Yksi lapsi, normaalisti eskarissa. Asuinalueella on paljon lapsia, joten pihalla on aina joku kaveri. Kivahan se olisi, jos uimahallit ja hoplopit olisivat auki, mutta on ollut pulkkamäkeä ja luistelua sitten sen sijaan. Kuullostaa kauhealle tuollaiset kymmenien kilometrien matkat minnekään.
Alue: Aihe vapaa
Samaa olemme me täällä huomiooneet ja miettineet, miten ihmeessä ihmiset pärjää kaupungeissa ja kerrostaloissa :(