Siis mikä siinä englannin kielessä on joillekin niin vaikeaa?

Siis mikä siinä historiassa on niin vaikeaa?

Kiinnostus kieliin oli nuorempana nolla. En jaksanut lukea sanoja, en opetella prepositioita jne. En tehnyt kielien eteen yhtään mitään esim. läksyjä jne.. No jos ei opettele sanoja jne niin aika heikoilla on. Tottakai jälkikäteen kadutti etten jaksanut noihin paneutua. Lukuaineet on aina olleet ysiä ja kymppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I am absoluutle the same opinion to OP. The englis languace is not very dificult but very easy. Why cant you evry body to speak it very well. It is truly the world languace and evry body need to learn it.

Jees I'm the same opinion. Those are stupids whom dont speak fluent Englis like me.

Jees, same agree! Me love English-languiz and like spiik. Turist love me. Almost be guide.

Siis mä en tajuuu!!!! Siis OMG ja LOL. ja So What. Ja Carpe Diem.

No, esimerkiksi ne poikkeuksien, poikkeuksien poikkeukset, joita siinä kielessä riittää. Ala-asteella sain englannista joskus hikisesti kasin, yleensä se oli seiska. Lukiossa se oli joko kuutonen tai seiska. Kirjoitin C:n. Sen sijaan ruotsista sain useimmiten kympin todistukseen, sekä yläasteella että lukiossa. Onnistuin myös nappaamaan siitä kielestä ylioppilaskirjoituksissa L:n.

Mulle se on harjoituksen puute.  Kyllä kirjoitin siitä laudaturin ylppäreissä, mutta siitä on 30 vuotta  aikaa. Varsinkaan puhuttua englantia en ole tarvinnut juuri koskaan sen jälkeen, joten eihän tuo puheen tuotto ja ääntämys enää suju. Kun en edes matkustele, ja töissä puhutaan aina suomea oman tiimin kesken vaikka firman virallinen kieli onkin englanti. Kirjoittaa ja lukea osaan kyllä englantia.

Vierailija kirjoitti:

Eniten tuottaa myötähäpeää monien suomalaisten surkea englannin ääntäminen. Rallienglanti on vielä jotenkin hyväksyttävää suurilla ikäluokilla, mutta ei sitä. nuoremmilla. On ollut todella noloa vaikkapa istua kollegojen kanssa työmatkalla ulkomailla ravintolassa kun joku jurpo tilaa juomakseen VATER tai ORINTS JUISE ja kun tarjoilija ei tietenkään ymmärrä, niin jurpo toistaa saman kovempaan ääneen ja ponnekkaammin "VAAA-TEEER!!! tai ORINTS JUISE!!!"

Harva asia on juntimpaa kuin aksenttien häpeämimen. Olen töissä kansainvälisessä it-firmassa ja puhun päivittäiin englantia. Niin puhuu muutkin. Meitä on esim. Kanadasta, briteistä, Intiasta, Ranskasta, Portugalista, Puolasta ja Suomesta usein samoissa Teams kokouksissa. Ketään ei hittojakaan kiinnosta toisten ääntämys, kunhan puheen ymmärtää. Toki, ei-syntyperäisillä puhujilla on usein omanlaisensä ääntämystyyli, mutta ei sitä yleensä häpeä muut kuin jotkut suomalaiset. Ei intialainen tai portugalilainen esimerkiksi häpeile yhtään omanlaistaan englantia.

Se muuten on vielä erikoisemman kuuloista, jos yrittää kuulostaa jonkun alueen syntyperäiseltä puhujalta mutta ei oikeasti osaa sitä loppuun asti kunnolla. Paljon ymmärrettävämpää ja luontevaa suomalaiselta olisi se suomalainen rallienglanti kuin yritys puhua yläluokkaisella brittiaksentilla kun kaikki kuulee että siihen täytyy koko ajan pinnistellä kovin ja sittenkin kuulee ettei aksentti ole aito.

Kuuntelu on helpompaa. Puhuminen on hankalaa, koska lauserakenne pitäisi olla täsmälleen oikein ja kannattaisi joskus saada pitkä lause aikaan, ei pelkästään tönkkö lyhyt rallienglannilla. Miten tulkitset näiden lauseiden eron, jotka voisivat mennä sekaisin keskenään: Human on the sea. Human in the sea. Kääntäjä kertoo vastauksen: Ihminen merellä. Ihminen meressä.

Laiskuus aiheuttaa ne suurimmat vaikeudet. Kun se älypuhelin ja some ovat niin paljon mielenkiintoisempia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

I am absoluutle the same opinion to OP. The englis languace is not very dificult but very easy. Why cant you evry body to speak it very well. It is truly the world languace and evry body need to learn it.

Jees I'm the same opinion. Those are stupids whom dont speak fluent Englis like me.

Jees, same agree! Me love English-languiz and like spiik. Turist love me. Almost be guide.

Jännä tää sensurointipolitiikka. Miksi nuo kaksi ensimmäistä lainausta on poistettu?

Vierailija kirjoitti:

No, esimerkiksi ne poikkeuksien, poikkeuksien poikkeukset, joita siinä kielessä riittää. Ala-asteella sain englannista joskus hikisesti kasin, yleensä se oli seiska. Lukiossa se oli joko kuutonen tai seiska. Kirjoitin C:n. Sen sijaan ruotsista sain useimmiten kympin todistukseen, sekä yläasteella että lukiossa. Onnistuin myös nappaamaan siitä kielestä ylioppilaskirjoituksissa L:n.

Hmm. Jos sinulla oli ruotsista useimmiten kymppi todistuksessa, miten niin "onnistuit nappaamaan ylioppilaskirjoituksissa laudaturin"? Eikö se ole pikemminkin itsestäänselvää, että menestyit myös ruotsin ylppäreissä???

Ei ollut englanti maailmankieli Saksassa, Ranskassa, Kiinassa, Meksikossa ja mitä näitä vielä oli.

No osasinko minä Kiinassa kiinaa? En. (Nyt osaan vähän) Mutta ei englanti muuttunut siellä silloinkaan maailmankieleksi.

Kiina sikseen. Merkittävämpää on, ettei Saksassa ja Ranskassa ja Espanjassa ja näin (ei edes Kreikassa, vaikka onkin kai tekstitysmaa) englanti ole mikään maailmankieli.

Suomalaisilla on outo suhde englannin kieleen. Suomalaiset vouhottavat englanin kielestään, mutta eivät tiedä, ettei englanniksi sanota 'no comments' vaan 'no comment'.

Luin vuoden englantia yliopistossa ja muistan kun kielioppiluento alkoi, sanoi opettaja että te luulette englannin olevan helppo kieli, mutta kyllä siitä saadaan vaikeaakin.

Niin ja työpaikka jää saamatta jossain hikipajassakin, kun ei osaa puhu enkkua (Speden sanoin the bird ~ töpöt)

Englannissa on vaikeaa se, että samassa "sanaperheessä" on niin erilaisia sanoja. Hyvä esimerkki:

king, royal

Ensimmäinen sana on germaaninen sana ja toinen latinalaisperäinen. Mielestäni juuri sanaston erinomainen hallinta on englannisa iso haaste.

Vierailija kirjoitti:

Luin vuoden englantia yliopistossa ja muistan kun kielioppiluento alkoi, sanoi opettaja että te luulette englannin olevan helppo kieli, mutta kyllä siitä saadaan vaikeaakin.

Joo. Quirk, Greenbaum, Leech & Svartvik: A Comprehensive Grammar of the The English Language (ja sen lyhennelmät).