Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isän kanssa vain kaveri - muuttaakko yhteen?
31.05.2015 |
Tää on nyt vähän epätoivoinen veto, mutta ei sitä koskaan tiedä jos tältä palstalta löytyisi saman kokeneita. Eli olen saamassa lapsen yhdessä kaverini kanssa (yhden yön jutun tulos, saa ihan rauhassa tuomita jos siltä tuntuu) ja nyt kaveri ehdotti että muutettaisiin yhteen ennen vauvan syntymää jotta hän vois olla arjessa mukana paremmin ja autella muutenki vauvan kanssa.
Plussaa tässä järjestelyssä on tietenki se että asumiskulut mun kohdalla pienenis ja saisin apua vauvan kans. Ja myös aikuista seuraa.
Miinuksina on ainaki se, etten kyllä ajatellut hänen kanssaan loppuelämääni viettää. Jossain vaiheessa muutettaisiin mitä luultavimmin erilleen joten miten lapsi kokee sen siinä tilanteessa jos hän on ehtinyt jo tottua siihen että asutaan yhdessä.
Toimeen tullaan oikein hyvin ja hän on tyyppinä aivan mahtava. En tiedä raaskisinko edes kieltäytyä.
Tuleeko teillä mieleen muita asioita mitä pitää ottaa huomioon? Ja te, jotka olette saaneet lapsen sellaisen miehen kanssa jonka kanssa ette ole parisuhteessa, miten teillä on toiminut asumisjärjestelyt?
Kommentit (16)
Sain itsekin lapsen yhden illan jutun kanssa joka siis halusi olla lapsen elämässä mukana ja toki olin itsekin samaa mieltä. Raskausaikana tutustuttiin ja kaverustuttiin, muttei koskaan edes mietitty pariskuntavaihtoehtoa.
Emme koskaan edes miettineet yhteenmuuttoa enkä ainakaan itse (jälkikäteen ajateltuna) sitä olisi missään tapauksessa halunnut. Tosiaan tuokin, että kuitenkin muuttaisitte erilleen jossain vaiheessa. Mitä jos toiselle tuleekin uusi kumppani? Näin esimerkiksi.
Ja meillä siis kaikki sujunut tosi hyvin, lapsi (nyt 1v2kk) jumaloi isäänsä ja hihkuu riemusta aina kun isä tulee hakemaan ja juoksee heti isän syliin. Arki hoidetaan minä ja lapsi kaksin, mutta isä on aktiivisesti ja tiiviisti läsnä ja heillä ihan oma, ainutlaatuinen isä-lapsi-suhteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata muuttaa yhteen. Voi olla, että miehellä on jotain aiheeseen liittyviä taka-ajatuksia jo nyt tai sitten niitä voi jommallekummalle herätä myöhemmin, ja tällöin olisi vaivaannuttavaa asua yhdessä, jos tunteet eivät ole molemminpuoliset. Minulla on lapsi, joka on saanut alkunsa vastaavissa olosuhteissa, ja itse pidän järjestelyä toimivana. Ei ole ainakaan tarvinnut koskaan käydä läpi mitään dramaattisia riitoja lapsen isän kanssa niin kuin erotapauksissa (ja näitähän on jo yli puolet suhteista) monesti.
Minä voisin aivan hyvin muuttaakkin yhteen. Sillä edellytyksellä, että molemmat olisivat varmoja ettei mitään syvempiä tunteita toiseen ole ja kestäisi toisen mahdolliset uudet kumppanit. Lisäksi molemmille tietysti oma huone.
Itse en ole ollut samassa tilanteessa, mutta muutin aikoinaan eksäni kanssa samaan asuntoon (asunnossa asui myös kolmas henkilö). Muutin kesäksi töiden perässä samalle paikkakunnalle kuin eksäni asui ja heidän asunnossaan oli vapaa huone.
Mä luulen, että lapselle on helpompaa kun vanhemmat asuu alusta asti erillään. Ei tule sitä muutosjärkytystä sitten kun teillä menee sukset ristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttaisi yhteen. Mutta voisi olla hyvä idea, jos mies muuttaisi asumaan mahdollisimman lähelle sua.
Mieti tarkkaan mitä muutoksia yhdessä asuminen sun elämään toisi.
Vaikkapa teidän molempien parisuhde/seksielämät tulevaisuudessa, jos sellaiset on? Mitäs sitten jos jompikumpi alkaa seurustelemaan, tai mies käy vaikka usein naisissa? Sinä seuraat sitä sitten vierestä vähän turhan läheltä. Ja sama pätee toisinpäin.
Jos teillä ei ole parisuhdetta, ei kannata alkaa leikkiä sellaista. Voisitteko asua muuten lähekkäin? VOisiko lapsen isä silloin tällöin yöpyä muuten luonanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuu nyt kokonaan eri paikkakunnalla, mutta aikoo vähintäänki muuttaa samalle paikkakunnalle (se olikin alkuperäinen suunnitelma, mutta sitten ehdotti yhteenmuuttoa)
Yöpyminen ei oikein onnistu ainakaan kovin helposti, asun pienessä asunnossa. Toki siinä vaiheessa jos vauva valvottaa niin voin olla sitä mieltä että miehen täällä yöpyminen onnistuukin hyvin helposti :D AP
asut pienessä kämpässä, miten sulla on varaa lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 13:05"]asut pienessä kämpässä, miten sulla on varaa lapseen?
[/quote]
Asun pienessä kämpässä Helsingin keskustan liepeillä - eli maksan asumisestani maltaita. Isompaan kämppään muuttaminen ajankohtasta vasta sitten kun lapsi alkaa vaatimaan/tarvimaan enemmän omaa tilaa. Ihan olen vakityössä, kyllä minulla on "varaa" lapseeni :) AP
Kun luen tällaisia avauksia AVltä tunnen itseni aina vähintäänkin 100-vuotiaaksi. Olen 45, naimisissa rakastamani miehen kanssa. Meillä on kolme lasta.
Ilmeisesti se, että rakastuu, seurustelee, alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta on kulttuurissamme väistyvä elämäntapa. Samoin sukupuolivalistuksen antaminen omille lapsilleen, niin etteivät he sen enempää tulisi raskaaksi kuin saisi sukupuolitauteja satunnaispanoista.
Synnytä lapsi jos olet varma siitä, että pystyt hänet kasvattamaan ja antamaan hänelle edes kohtuulliset lähtökohdat elämään. Älä muuta yhteen lapsen isän kanssa, mutta älä myöskään sulje häntä lapsen elämän ulkopuolelle.
Tunnutte kovin nuorilta tai kokemattomilta. Onko teillä työtä, opiskelupaikka, oletteko joitenkin asettuneet maailmaan ja yhteiskuntaan vai palloiletteko vasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma muuttuu Mirkkuseni. Mikä sinä olet kertomaan miten muiden tuli elää.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 13:13"]Kun luen tällaisia avauksia AVltä tunnen itseni aina vähintäänkin 100-vuotiaaksi. Olen 45, naimisissa rakastamani miehen kanssa. Meillä on kolme lasta.
Ilmeisesti se, että rakastuu, seurustelee, alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta on kulttuurissamme väistyvä elämäntapa. Samoin sukupuolivalistuksen antaminen omille lapsilleen, niin etteivät he sen enempää tulisi raskaaksi kuin saisi sukupuolitauteja satunnaispanoista.
Synnytä lapsi jos olet varma siitä, että pystyt hänet kasvattamaan ja antamaan hänelle edes kohtuulliset lähtökohdat elämään. Älä muuta yhteen lapsen isän kanssa, mutta älä myöskään sulje häntä lapsen elämän ulkopuolelle.
Tunnutte kovin nuorilta tai kokemattomilta. Onko teillä työtä, opiskelupaikka, oletteko joitenkin asettuneet maailmaan ja yhteiskuntaan vai palloiletteko vasta?
[/quote]
Olemme kumpikin hieman alle 30 v. Kummatkin vakityössä, opiskelut takana. Meillä ei tule olemaan mitään sen isompia ongelmia taloudellisen pärjäämisen kanssa. Ja pystymme taatusti takaamaan lapselle hyvät lähtökohdat. Huom. ei vain kohtuulliset, vaan HYVÄT lähtökohdat. Enkä missään nimessä ole isää sulkemassa lapsen elämän ulkopuolelle, vaikuttiko tuo teksti sinun silmissäsi siltä? AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 13:18"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 13:13"]Kun luen tällaisia avauksia AVltä tunnen itseni aina vähintäänkin 100-vuotiaaksi. Olen 45, naimisissa rakastamani miehen kanssa. Meillä on kolme lasta. Ilmeisesti se, että rakastuu, seurustelee, alkaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta on kulttuurissamme väistyvä elämäntapa. Samoin sukupuolivalistuksen antaminen omille lapsilleen, niin etteivät he sen enempää tulisi raskaaksi kuin saisi sukupuolitauteja satunnaispanoista. Synnytä lapsi jos olet varma siitä, että pystyt hänet kasvattamaan ja antamaan hänelle edes kohtuulliset lähtökohdat elämään. Älä muuta yhteen lapsen isän kanssa, mutta älä myöskään sulje häntä lapsen elämän ulkopuolelle. Tunnutte kovin nuorilta tai kokemattomilta. Onko teillä työtä, opiskelupaikka, oletteko joitenkin asettuneet maailmaan ja yhteiskuntaan vai palloiletteko vasta? [/quote] Olemme kumpikin hieman alle 30 v. Kummatkin vakityössä, opiskelut takana. Meillä ei tule olemaan mitään sen isompia ongelmia taloudellisen pärjäämisen kanssa. Ja pystymme taatusti takaamaan lapselle hyvät lähtökohdat. Huom. ei vain kohtuulliset, vaan HYVÄT lähtökohdat. Enkä missään nimessä ole isää sulkemassa lapsen elämän ulkopuolelle, vaikuttiko tuo teksti sinun silmissäsi siltä? AP
[/quote]
Ei niinkään, vaikutti vain aika nuoren ja kokemattoman ihmisen tekstiltä. Sain väärän vaikutelman, tulkitsin väärin. Ja myönnän iloisesti olevani dinosaurus!
Yhteen muutto ilman, että teillä on isän kanssa "oikeaa" suhdetta on mun mielestä huono idea. Voitte olla lapsellenne vanhempia vaikka olette keskenänne "vain" kavereita, silloinkin kun teillä on uudet elämänkumppanit jne. Tulevaisuus on pitkä aika ja kaikenlaista voi tapahtua. Eikä juuri mihinkään voi varautua, vaikka kuinka yrittäisi. :)
7
Sain kans esikoisen kännisen yhden yön tuloksena, ei oltu kavereita vaan tutuntuttuja. Tultiin kyllä juttuun ja hyvin toimeen, kävi mun kanssa aina neuvoloissa ja ultrassa ja oli synnytyksessäkin mukana mutta molemmat oltiin sitä mieltä ettei meidän välinen parisuhde vois ikinä toimia eikä tunnettu vetoa toisiamme kohtaan, ystäväfiiliksellä mentiin. Asuttiin koko ajan samassa kaupunginosassa, mies hengaili meillä usein lapsen kanssa, usein oli yötäkin (nukkui sohvalla).
Kunnes esikoinen oli 7kk ikäinen ja lähdettiin 2 viikon lomalle ulkomaille kun molemmat olivat haaveilleet kyseisestä lomakohteesta ja ajateltiin sen tekevän myös lapselle hyvää. Jotain sen kahden viikon aikana tapahtui ja se iski molempiin kuin salama kirkkaalta taivaalta että tämä on tässä, tämä on se jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Kotiin kun päästiin niin samantien alettiin järkkään häitä ja muutettiin yhteen ja toinenkin lapsi sai alkuun siinä rytäkässä.
Yhdessä nyt oltu jo 13 vuotta sekä kolmas ja neljäskin lapsi meillä jo. Että voi sitä näinkin sitten lopulta mennä vaikka aluksi tuntuu että ei ikinä.
En kuitenkaan olisi ikinä muuttanut miehen kanssa yhteen vain siksi että meillä olisi yhteinen lapsi. Mitä sitten jos jommalle kummalle olisi tullut kumppani (olisiko sen läsnäolo vaikuttanut elämiseen) ja mitä jos toinen haluis muuttaa yhteen kumppanin kanssa? olisi jatkunut kimppa-asuminen vai olisko tullut aika etsiä uusi asunto jommalle kummalle?
Aina ei voi tietää riidoista, olisko/tulisko niitä tunteita toista kohtaan toiselle, miten arki lähtee rullaan lapsen ja toisen kanssa jne. Liian riskialtista muuttaa yhteen kun ei ole suhdetta.
Mitkä seikat ovat sellaisia että et näe teitä tulevaisuudessa pariskuntana? Onko mies samoila linjoilla vai haluaisiko hän suhteeseen kanssasi?
Kuinka pitkällä raskaus on?