Lue keskustelun säännöt.
Kysyttekö miehiltänne lupaa ostoksiinne?
31.05.2015 |
Kysyttekö lupaa saatteko ostaa jotain, esim. vaatteita?
Kommentit (23)
Avovaimoni ei koskaan kysy lupaa, mielipiteen kyllä. En minä pysty päättämään hänen rahankäytöstään, hänen rahojaanhan ne on. Voin sanoa mielipiteeni, mutta jos hän siitä huolimatta haluaa ostaa, hänen asiahan se on.
T: Mies 27v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Miksi pitäisi? Kyllä meillä molemmat saa omilla rahoillaan tehdä ja ostaa mitä lystää. Asumiskulut maksetaan puoliksi. Sen jälkeen on se loppu ihan miten mieli tekee.
Meillä on sekä yhteinen tili että omat tilit miehen kanssa. Yhteiselle tilille siirrämme sovitun osuuden tuloistamme ja maksamme täältä tililtä kaikki yhteiset menot kuten asuminen, autot, ruoka jne. Omalla tilillä olevilla rahoillaan saa kumpikin tehdä mitä haluaa toiselta kysymättä. Emme siis osta vaatteita tms yhteiseltä tililtä noin pääsääntöisesti.
Mikäli olemme ostamassa jotain isompaa, esim uusi huonekalu, kodin elektroniikkaa, auto yms johon käytämme yhteisiä rahoja, keskustelemme asiasta ensin yhdessä ennen ostopäätöstä.
Jos ostoksellani on jotain vaikutusta miehen elämään, esim. jos haluaisin ostaa rummut.
Jos kyse on esim. sohvasta, niin silloin tottakai mietitään yhdessä, mutta omista vaatteista en tietenkään. Luotan noissa vaateasioissa enemmän naispuolisten kavereiden mielipiteeseen.
Eri asia olisi tietty, jos rahat olis yhteiset, mutta näin ei meillä ole. Olis rankkaa, kun pitäis koko ajan kysellä tommosista pikkujutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kysy lupaa, mutta jos aion ostaa vaikka uuden auton, niin siitä puhutaan etukäteen. Raha-asiat on kuin muutkin kotityöt. Pitää olla samoilla linjoilla, jotta parisuhde onnistuu haluamallani tavalla. Olen kasvanut perheessä, jossa rahankäyttö oli vallankäyttöä. En ikinä haluaisi omaan parisuhteeseeni sellaista.
No en tosiaan. Mä maksan palkastani lainanlyhennyksen ja oman puhelinlaskuni, ja loput käytän miten haluan. Mies maksaa palkastaan ruuan ja muut laskut, ja käyttää lopun miten haluaa.
Jos lähdetään esim. johonkin reissuun, toinen voi maksaa vaikka matkan ja toinen hotellin tms., kuitenkin niin että on jotain tasapuolisuutta.
Lapsille ostetaan molemmat sitä mukaa kuin tarvetta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä rahankäytöstäkin keskustellaan en kuitenkaan koe sitä luvan kyselemiseksi. Puoliso ei tee puolestani päätöksiä enkä minä hänen, mielipiteet toki vaikuttaa päätöksiin samoin kuin keskustelu mitkä kohteet milloinkin on rahankäytössä tärkeimpiä. Rahat on yhteisiä, sekä minun että hänen (ja osa lastenkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eron tullessa kuitenkin haluaa miehen rahat puoleksi.
Kyselen kyllä, koska mieheni useinkin anta korttinsa mulle, että voin käydä kaupassa ruokia ostamassa. Ja jos löydän ruokaostosten lomassa vaikkapa kivan paidan niin soitan ja kysyn.
En nää asiaa ongelmana itelleni, koska kyseessä kuitenkin miehen rahat niin koen sen kohteliaaksi kysyä asiasta.
Onien rahojen kanssa harvemmin kyselen. Toki, joskus voi olla jotain mihin mun rahoja myös tarvitaan, niin kysyn siihen tarkennusta.
Hankala selittää ja varmasti alapeukkuja satelee nyt, mut tää toimii meillä ja se on fine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisestä ostoksista puhutaan yhdessä tietenkin. Jos olen ostamassa vaatteita niin harvoin kysyn miehen mielipidettä, joskus pohditaan yhdessä sopisiko kyseinen vaate mulle. Joskus kysyn kumpi esim kahdesta paidasta ja esittelen ne miehelle ja mies kertoo mielipiteensä.
En pieniin, mutta isompiin yleensä. Miehellä on aina sama vastaus, mitä sinä sitä minulta kysyt, osta jos tarvitset. Joskus mies kyllästyy jahkailuuni ja ostaa minulle tavaran itse. Tämä tietokone on sellainen, kannettava ultrbookki. Mies kyllästyi ja sanoi, että kun et kerran osaa päättää, tuossa on ja kantoi nokan eteen. Tuntee makun niin hyvin, että toi mieleisen väriä myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Meillä on talouden asioihin yhteinen tili, mutta muuten kumpikin tekee rahoillaan mitä tykkää. Ostetaan monesti vähän isompiakin juttuja yhteiskäyttöön ihan kyselemättä. Mä esimerkiksi ostin pianon ja mies hommas ihan järjettömän kokoisen telkkarin, kun kyllästyi siihen, ettei ilman laseja näe tekstejä, hän tekee monesti samalla jotain puuhommia, entisöi tuolia tms. ja siihen ei tarvi laseja kun lähelle näkee hyvin.
Meillä on yhteinen tili. Oon huomannut, että parin sadan päälle jos menee, niin mielelläni kysyn. Mutta toisaalta vaatteita voin ostaa yhdellä kertaa monella sadalla enkä tietenkään mitään kysele, sillä ne nyt on sellaisia perustarpeita.
Mä olen tällä hetkellä kotiäitinä ja teen vain satunnaisia keikkahommia eli perhe elää käytännössä miehen tuloilla. En pyydä lupaa ostoksiin mutta saatan kysyä onko ok tässä kuussa tehdä joku isompi hankinta, sillä perheen budjetin pitäminen kuosissa on kaikkien etu.
Olen myös muuttanut rahankäyttöäni radikaalisti sen jälkeen kun jäin kotiin, ennen shoppailin tai matkustin itse ansaituilla rahoillani miten huvitti, nyt teen hankintoja lähinnä tarpeeseen.
Asumme maassa jossa ei ole kotihoidontukia, lapsilisiä tms.
Tottakai.yhteinen talous ja yhteiset rahat.Kaikista asioista neuvotellaan myös rahan käytöstä.
Yhteinen tili. Voimassa on yleisluontoinen sopimus, ettei kumpikaan tuhlaile päättömästi. Varmaankin isommista ostoksista voidaan puhua etukäteen.
No en todellakaan. Teen rahoillani mitä mua huvittaa.