Lue keskustelun säännöt.
Toivon salaa, että ystäväni saisi keskenmenon
31.05.2015 |
Se olisi tietenkin hänestä kovin surullista, mutta hänen kärsimyksensä ei vedä vertoja sille kärsimykselle, jonka syntyvä lapsi joutuisi kokemaan elämänsä aikana. Kun ihminen ei koskaan synny, hän ei myöskään koskaan kärsi. Silloin ei ole myöskään ketään, joka jäisi kaipaamaan elossa olemista. Ihmisen on aina parempi olla syntymättä – jopa ystäväni ja hänen miehensä kaltaisille hyville ihmisille.
Onko muita, jotka tuntevat voimakasta surua siitä, että läheiset hankkivat lapsia?
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 01:36"]
Mä oon kyllä kovin kiitollinen siitä, että saan elää elämäni. Tekivätkö minunkin vanhempani väärin hankkiessaan minut? Miksi sinun näkemyksesi olisi oikeampi kuin minun?
[/quote]
Voit toki olla kiitollinen omasta elämästäsi. Siinä ei ole mitään väärää. Huomauttaisin kuitenkin pari asiaa. Ensinnäkin on kokonaan eri asia haluta jatkaa elämää kuin todeta, että parempi olisi ollut olla syntymättä. Minusta ihmisen on kategorisesti parempi olla syntymättä, mutta en silti halua päättää omaa elämääni. Elämäni on "jatkamisen arvoinen", mutta elämä ylipäätään ei ole aloittamisen arvoista.
Toiseksi pitää muistaa, että nisäkkäinä meillä on sisäänrakennettuna itsesäilytysvaisto, joka saa aikaan halut jatkaa elämää ja pitää sitä jatkamisen arvoisena. Lähtökohtaisesti suhtaudumme elämään myönteisesti, ja sitä myös kasvatuksemme ja kulttuurimme tukee. Näistä asioista ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että
Kolmanneksi: vaikka sinusta elämän mahdolliset myönteiset puolet olisivat kaikkien kärsimysten arvoisia, et voi tehdä tätä päätöstä vielä syntymättömän ihmisen puolesta. On väärin altistaa toista kärsimykselle siinä toivossa, että hän myöhemmin kasvaa ja ehdollistuu pitämään sitä hyväksyttävänä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 01:44"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 01:36"]
Mä oon kyllä kovin kiitollinen siitä, että saan elää elämäni. Tekivätkö minunkin vanhempani väärin hankkiessaan minut? Miksi sinun näkemyksesi olisi oikeampi kuin minun?
[/quote]
Voit toki olla kiitollinen omasta elämästäsi. Siinä ei ole mitään väärää. Huomauttaisin kuitenkin pari asiaa. Ensinnäkin on kokonaan eri asia haluta jatkaa elämää kuin todeta, että parempi olisi ollut olla syntymättä. Minusta ihmisen on kategorisesti parempi olla syntymättä, mutta en silti halua päättää omaa elämääni. Elämäni on "jatkamisen arvoinen", mutta elämä ylipäätään ei ole aloittamisen arvoista.
Toiseksi pitää muistaa, että nisäkkäinä meillä on sisäänrakennettuna itsesäilytysvaisto, joka saa aikaan halut jatkaa elämää ja pitää sitä jatkamisen arvoisena. Lähtökohtaisesti suhtaudumme elämään myönteisesti, ja sitä myös kasvatuksemme ja kulttuurimme tukee. Näistä asioista ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että
Kolmanneksi: vaikka sinusta elämän mahdolliset myönteiset puolet olisivat kaikkien kärsimysten arvoisia, et voi tehdä tätä päätöstä vielä syntymättömän ihmisen puolesta. On väärin altistaa toista kärsimykselle siinä toivossa, että hän myöhemmin kasvaa ja ehdollistuu pitämään sitä hyväksyttävänä. -ap
[/quote]
Siinähän haluat tehdä tuon päätöksen kaikkien puolesta, miten se nyt on parempi?
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 01:46"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 01:44"][quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 01:36"] Mä oon kyllä kovin kiitollinen siitä, että saan elää elämäni. Tekivätkö minunkin vanhempani väärin hankkiessaan minut? Miksi sinun näkemyksesi olisi oikeampi kuin minun? [/quote] Voit toki olla kiitollinen omasta elämästäsi. Siinä ei ole mitään väärää. Huomauttaisin kuitenkin pari asiaa. Ensinnäkin on kokonaan eri asia haluta jatkaa elämää kuin todeta, että parempi olisi ollut olla syntymättä. Minusta ihmisen on kategorisesti parempi olla syntymättä, mutta en silti halua päättää omaa elämääni. Elämäni on "jatkamisen arvoinen", mutta elämä ylipäätään ei ole aloittamisen arvoista. Toiseksi pitää muistaa, että nisäkkäinä meillä on sisäänrakennettuna itsesäilytysvaisto, joka saa aikaan halut jatkaa elämää ja pitää sitä jatkamisen arvoisena. Lähtökohtaisesti suhtaudumme elämään myönteisesti, ja sitä myös kasvatuksemme ja kulttuurimme tukee. Näistä asioista ei kuitenkaan välttämättä seuraa, että Kolmanneksi: vaikka sinusta elämän mahdolliset myönteiset puolet olisivat kaikkien kärsimysten arvoisia, et voi tehdä tätä päätöstä vielä syntymättömän ihmisen puolesta. On väärin altistaa toista kärsimykselle siinä toivossa, että hän myöhemmin kasvaa ja ehdollistuu pitämään sitä hyväksyttävänä. -ap [/quote] Siinähän haluat tehdä tuon päätöksen kaikkien puolesta, miten se nyt on parempi?
[/quote]
Minä uskon, että kärsimyksen aiheuttaminen on väärin. Jos tämän ajatuksen hyväksyy, siitä seuraa loogisesti, ettei kenenkään pidä hankkia lapsia. -ap
Ymmärrän kyllä mitä haet takaa, itse olen väkivaltaisen alkoholistin tytär ja nyt elän ahdistuneisuushäiriön, sos.tilanteiden pelon ja paniikkihäiriön kanssa työkyvyttömänä. Monesti olen miettinyt mikä tarkoitus elämälläni oikein on. Ihanan ymmärtäväisen miehen olen saanut kyllä. Ilman häntä en varmaan olisi tässä naputtelemassa viestiä. Mutta onko elämä silti noin mustavalkoista? Tai aika mustalta tämä sinun kertomanasi hieman kuulostaa. T. Se sama kyselijä
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 01:50"]
Ymmärrän kyllä mitä haet takaa, itse olen väkivaltaisen alkoholistin tytär ja nyt elän ahdistuneisuushäiriön, sos.tilanteiden pelon ja paniikkihäiriön kanssa työkyvyttömänä. Monesti olen miettinyt mikä tarkoitus elämälläni oikein on. Ihanan ymmärtäväisen miehen olen saanut kyllä. Ilman häntä en varmaan olisi tässä naputtelemassa viestiä. Mutta onko elämä silti noin mustavalkoista? Tai aika mustalta tämä sinun kertomanasi hieman kuulostaa. T. Se sama kyselijä
[/quote]
Ymmärrämme intuitiivisesti, että kaikki elämät eivät ole elämisen arvoisia. Erittäin tuskallisten, nopeasti kuolemaan johtavien sairauksien kanssa kamppailevat vastasyntyneet ovat yleinen esimerkki, jonka kohdalla monet huomaavat toivovansa, ettei elämä olisi koskaan alkanutkaan. Jotkut ovat myös valmiita myöntämään, että vuosikausien väkivalta, alistaminen ja hyväksikäyttö ilman mahdollisuutta parempaan ei ole sellainen elämä, johon olisi kannattanut syntyä. Sama koskee köyhyyttä: on parempi olla syntymättä kuin syntyä äärimmäiseen köyhyyteen.
Kuitenkin aivan kaikki meistä kärsivät elämässään. Kärsimykseltä ei voi paeta. Mikä tekee yhdestä elämästä aloittamisen arvoisen ja toisesta ei? Sinä, minä ja uskomattoman tuhoisaa INCL-tautia sairastava lapsi menetämme kuitenkin kaikki saman verran siinä, ettemme koskaan synny: emme yhtään mitään. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti lapsi ei voi valita vanhempiaan tai taustojaan. :/ Olen monesti miettinyt että vanhempien taustat pitäisi tutkituttaa ja katsoa onko rahkeita olla hyvä vanhempi. Tuntuu järkyttävältä että kuka tahansa voi lisääntyä tuosta noin vaan halutessaan.
Mä oon kyllä kovin kiitollinen siitä, että saan elää elämäni. Tekivätkö minunkin vanhempani väärin hankkiessaan minut? Miksi sinun näkemyksesi olisi oikeampi kuin minun?