Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pahimmat "tää ei kai haittaa"-kokemukset
Eli mitä härskiä ihmiset on tehny koska "ei se haittaa".
Kommentit (3187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri nyt, tiistaina 24.3.2026 kello 19:54, bussissa 41 menossa Pohjois-Haagan asemalle, sinä IDIOOTTI ÄITYLI kahden vahinkokersas kanssa, jotka levitittw vaununne ja ahterinne pitkin KOKO vaunutilaa, vaikka pyysin väistämään, niin KYLLÄ HAITTASI.
En ollut tilanteessa mukana enkä todistamassa mitä siinä oikeasti kävi, joten en osaa sanoa oliko pyyntösi asialliseen sävyyn tehty. On kuitenkin selvää että tilaa pitää tehdä ja antaa, ja lapsia tulee opettaa huomioimaan kanssamatkustajat mahdollisimman varhain.
Ei silti tarvitse haukkua yhtäkään lasta vahingoksi. Ymmärrän turhautumisesi silti oikein hyvin.
Hyvä sun on viisastella. Mä jouduin kahdestikin jäämään odottwlemaan seuraavaa bussia (joka kulki aillä seudulla 3x tunnissa vain) kun juuri tuollainen p*skanaamaäiti ei väistänyt ja oli kana yksin vallannut koko vaunutilan. Ja tuskin ne kersatkaan oli auunniteltuja kun asenne on noin tympeä, öo varmaan koko perheellä yht. 20. Tuskinpa se kersa tätä juttua lukee koskaan, siksi saa turhautuneena haukkuakin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä varmaankin sopii tähän jatkoksi.
Olin jokin aika sitten vieraana lapsen syntymäpäiväjuhlilla. Päivänsankari täytti 2 v. Hänellä on vähän yli 4 v. isosisarus.
Veimme synttärisankarille lahjaksi pattereilla toimivan lelun, sekä pienemmän lelun/sisustusesineen. Isosisarus otti paketit ja alkoi repiä niiden papereita, vaikka hänelle sanottiin, että ne kuuluvat pikkusisarukselle.
Kun pattereilla toimiva lelu oli kasattu, isosisarus alkoi välittömästi leikkiä sillä. Pikkusisarus yritti lähestyä lelua, mutta isosisarus omi sen täysin. Hetken päästä vanhemmat sanoivat, että nyt on pikkusisaruksen vuoro. Isosisarus nosti kuitenkin hirveän itku- ja raivokohtauksen, jonka seurauksena hän sai jatkaa leikkimistä. Vanhemmat yrittivät sanoa, että synttärisankarin pitää saada leikkiä lahjallaan, mutta isosisarus alkoi ulvoa heti, joten he jättivät asian sikseen.
Hetken kuluttua syötiin kakkua. Isosisarus nosti hirveän itkuhysteriakohtauksen, kun pikkusisarus puhalsi kakun kynttilät. Vanhemmat yrittivät sanoa, että kyseessä on toisen syntymäpäiväkakku, mutta lopulta he sytyttivät ne uudelleen, jotta isosisaruskin sai puhaltaa.
Myöhemmin, kun teimme jo lähtöä, isosisarus otti pienemmän antamamme lelu/sisustusesineen, vei sen huoneeseensa, ja sanoi, että sen paikka tulee olemaan hänen huoneessaan.
Olin aika äimistynyt tästä käytöksestä. Minulla ei ole lapsia, mutta kun muistelen omaa ja nuorempien sukulaislasten lapsuutta, ei meillä puhalleltu toisten kakkukynttilöitä tai omittu lahjoja. Sanokaahan, "lapselliset", onko tällainen käytös sekä lapselta että vanhemmilta ihan tavallista nykypäivänä?
Itse "lapsellisena" en haluaisi tarinan isosisarusta lähellekään omaa lastani.
Ei ole normaalia käytöstä eikä hyvää kasvatusta lainkaan.
"Ymmärrän että haluaisit tuon, mutta se ei ole sinun. Muiden tavaroita pitää kunnioittaa. Jos et kunnioita että se on pikkusisaruksen lelu, ei meidänkään tarvitse kunnioittaa sitä että sinun lelusi ovat sinun. Annat sen nyt heti takaisin tai annan sinun lelusi pois."
Ja itkupotkuraivarikohtauksien kohdalla pyytäisin häntä menemään omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kakkua saa sitten kun on taas rauhoittunut, se maistuu silloin paremmalta.
"Ja itkupotkuraivarikohtauksien kohdalla pyytäisin häntä menemään omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kakkua saa sitten kun on taas rauhoittunut, se maistuu silloin paremmalta."
Lapsen eristäminen viestii, ettei tunteitaan hyväksytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän eri tulokulma, mutta kuitenkin.
Menin erään miehen 50v juhliin jonka kutsussa sanottiin mm. "lahjoja en halua" - enkä sitten vienyt lahjaa. Henkilö on mulle tuttu ja ajattelin, ettei hän siis ihan oikeasti halua yhtään mitään; että niistä kukkasista ja kaikesta olisi esim kuljetusvaivaa juhlapaikalta ( ravintola, jonne myöhemmin vapaa pääsy kaikilta asiakkailta ) kotiin tms.
Mutta sitte tietenkin: siellä oli pöytä, joka oli täynnä lahjoja, kukkia, kallista shampanjaa ja kallista viskiä jne. Nolotti ihan järjettömästi ja sitäkin enemmän kun päinvänsankari sanoi mulle ystävällisesti "eihän se nyt mitään haittaa" - kun kauhistelin, ettei mulla ole lahjaa.
Eli siis häntäkin nolotti, ettei mulla ollut mitään, näin sen hänen naamastaan. Tämä asia nolottaa mua edelleen niin paljon, että tulee vähän hiki tätä kirjoittaessa.
Vähän samaan teemaan: meillä oli eräässä työpaikassa tapana kahvitella pienimuotoisesti sekä kerätä vähän rahaa ja ostaa jotain pientä tasavuosia täyttäville kollegoille. Erään työkaverin 50-vuotispäivän lähestyessä hän kielsi ainakin parin kuukauden ajan useaan otteeseen ponnekkaasti meitä noteeraamasta tapahtumaa millään tavalla. Kunnioitettiin toki hänen toivettaan. Ehkä kolmisen kuukautta tämän jälkeen toinen kollega täytti 50, ja mehän toimittiin kuten siihen mennessä aina. Kerättiin pieni kolehti ja ostettiin muistaakseni lahjakortti jalkahoitoon tai jotain sinne päin ja juotiin porukalla synttärikahvit (juhlakalu toi itse täytekakut ja muut pullat). Tämä edellinen mökötti varmaan puoli vuotta sen jälkeen, kun hän ei ollut saanut osakseen mitään huomiota omana syntymäpäivänään. No ei kai, kun oikein vasiten jyrkästi kielsi. Mutta meidän olisi kuitenkin pitänyt tajuta, että ei hän sitä oikeasti tarkoittanut
Tuosta muistui toinen tapaus, jossa hyvin ujo (ja myöhemmin selvisi, että työpaikkakiusattu) kollega kertoi minulle, ettei todellakaan halua mitään huomiota täyttäessään 50 vuotta. Työpaikalla oli tapana huomioida puheella, lahjalla ja kakkukahveilla, ja uusi nuori pomo kävisikin minulta kysymässä (koska tunsin hyvin tämän ujon synttärisankarin) mikä lahja annetaan. Kerroin lahjaidean, mutta painotin että ei mitäön huomiota sitten muuten, ei onnittelulauluja tmv. No ei kai haitannu että pomo toimi ihan toisin.
Itse sain tasavuosikymmeniä täytettyäni työpaikan lahjan esimieheltään ja apulaisensa suoraan käteen, kun olin ilmoittanut, ettei mitään julkisia huomionosoituksia. Eräs kollega jäi eläkkeelle ja hän oli esittänyt ilmeisesti samanlaisen toiveen. Hänen eläkkeelle jäämisestä huomasimme siitä, kun kerrottiin, keitä uusia työntekijöitä aloittaa syksyllä. Osataan jossain toimia fiksustikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän eri tulokulma, mutta kuitenkin.
Menin erään miehen 50v juhliin jonka kutsussa sanottiin mm. "lahjoja en halua" - enkä sitten vienyt lahjaa. Henkilö on mulle tuttu ja ajattelin, ettei hän siis ihan oikeasti halua yhtään mitään; että niistä kukkasista ja kaikesta olisi esim kuljetusvaivaa juhlapaikalta ( ravintola, jonne myöhemmin vapaa pääsy kaikilta asiakkailta ) kotiin tms.
Mutta sitte tietenkin: siellä oli pöytä, joka oli täynnä lahjoja, kukkia, kallista shampanjaa ja kallista viskiä jne. Nolotti ihan järjettömästi ja sitäkin enemmän kun päinvänsankari sanoi mulle ystävällisesti "eihän se nyt mitään haittaa" - kun kauhistelin, ettei mulla ole lahjaa.
Eli siis häntäkin nolotti, ettei mulla ollut mitään, näin sen hänen naamastaan. Tämä asia nolottaa mua edelleen niin paljon, että tulee vähän hiki tätä kirjoittaessa.
Vähän samaan teemaan: meillä oli eräässä työpaikassa tapana kahvitella pienimuotoisesti sekä kerätä vähän rahaa ja ostaa jotain pientä tasavuosia täyttäville kollegoille. Erään työkaverin 50-vuotispäivän lähestyessä hän kielsi ainakin parin kuukauden ajan useaan otteeseen ponnekkaasti meitä noteeraamasta tapahtumaa millään tavalla. Kunnioitettiin toki hänen toivettaan. Ehkä kolmisen kuukautta tämän jälkeen toinen kollega täytti 50, ja mehän toimittiin kuten siihen mennessä aina. Kerättiin pieni kolehti ja ostettiin muistaakseni lahjakortti jalkahoitoon tai jotain sinne päin ja juotiin porukalla synttärikahvit (juhlakalu toi itse täytekakut ja muut pullat). Tämä edellinen mökötti varmaan puoli vuotta sen jälkeen, kun hän ei ollut saanut osakseen mitään huomiota omana syntymäpäivänään. No ei kai, kun oikein vasiten jyrkästi kielsi. Mutta meidän olisi kuitenkin pitänyt tajuta, että ei hän sitä oikeasti tarkoittanut
Tuosta muistui toinen tapaus, jossa hyvin ujo (ja myöhemmin selvisi, että työpaikkakiusattu) kollega kertoi minulle, ettei todellakaan halua mitään huomiota täyttäessään 50 vuotta. Työpaikalla oli tapana huomioida puheella, lahjalla ja kakkukahveilla, ja uusi nuori pomo kävisikin minulta kysymässä (koska tunsin hyvin tämän ujon synttärisankarin) mikä lahja annetaan. Kerroin lahjaidean, mutta painotin että ei mitäön huomiota sitten muuten, ei onnittelulauluja tmv. No ei kai haitannu että pomo toimi ihan toisin.
Itse sain tasavuosikymmeniä täytettyäni työpaikan lahjan esimieheltään ja apulaisensa suoraan käteen, kun olin ilmoittanut, ettei mitään julkisia huomionosoituksia. Eräs kollega jäi eläkkeelle ja hän oli esittänyt ilmeisesti samanlaisen toiveen. Hänen eläkkeelle jäämisestä huomasimme siitä, kun kerrottiin, keitä uusia työntekijöitä aloittaa syksyllä. Osataan jossain toimia fiksustikin.
Po. . .esimieheltäni ja apulaiseltaan. . .
Ei kai haittaa kun otettiin meidän koira mukaan, kun ei sitä voinut yksin kotiin jättää.
Minkäs siinä enää teet, ei sitä autoon pakkaseenkaan voinut jättää.
Mutta voisiko seuraavan kerran kysyä, että käykö jos otetaan koirakin mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, että kyseessä on eräs heli töllikkö. Se kävi samaa lukiota ja teki milloin mitäkin, laihdutti anorektiseksi, keksi riitoja kavereidensa kanssa ja keräsi itkuillaan huomiota, kerran tuli kouluun läpinäkyvässä mekossa. Tosi hieno tapaus kerta kaikkiaan.