Karkkipäivä vai vapaasti karkkia, kumpaa puollat ja miksi?
Minulla oli lapsena karkkipäivä ja asiasta oltiin ehdottomia. Itse olen sen kannalla, että karkkia voi saada vähän silloin, kun sellainen tilanne tulee eteen.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Herkutellaan koko perhe yhdessä noin kerran viikossa. Ei ole mitään tiettyä päivää. Joskus saatetaan pari kertaa viikossa jälkiruuaksi ottaa vähän jotain namia. Minulla oli lapsena karkkipäivä ja koko elämä oli yhtä karkkipäivän odottelua. Miehellä taas ei ollut ja heillä syötiin jälkiruuaksi herkkuja silloin tällöin. Mies ei edelleenkään syö paljoa makeaa. En halua lapselleni tehdä herkuista mitään isoa numeroa vaan niitä syödään "joskus".
Tämä.
Meillä oli niin, että karkkia silloin kun tilanne tuli eteen, esin juhlapyhinä tai synttäreinä. Ja näitä tilanteita ei tosin tullut viikottain.
Kukaan meidän perheestä ei ole perso makealke, niin asiaa ei ole tarvinnut erityisesti miettiä tai rajoittaa.
Itselläni ei toimi vapaa herkkujen syöminen, koska niiden suhteen ei löydy minkäänlaista itsekuria. Siksi täytyy olla tietyt päivät, jolloin syön herkkuja. Kyllähän niistä välillä joustaa, mutta periaatteessa herkkupäivät.
Muutoin olen kyllä vapaan herkuttelun puolella ja uskon, että se opettaa paljon terveempää ja hallitumpaa syömistä erityisesti lapsille.
Meillä on lauantaisin karkkipäivä eikä silloinkaan mitään älyttömyyksiä vaan esimerkiksi 1 suklaapatukka /naama.
Muina aikoina on kaikki sokeri ylipäätään todella vähissä. Tämä koskee myös kaikkia makeita juomia kuten mehuja, joita ei juoda viikolla ollenkaan. Limua ei lapset (vanhempi nyt 9 vuotta) juo ollenkaan koska ei olla totutettu niitä hiilihapollisiin juomiin.
Kannattaisi ymmärtää, että sokeri on todella addiktoivaa ja paljon vähemmällä pääsee kun lasta ei itse pistä ehdoin tahdoin sokerikoukkuun.
Karkkia ei myöskään meillä ikinä käytetä palkintona/rangaistuksena.
Mulla oli lapsena karkkipäivä jaa siitä pidettiin hyvin tiukasti kiinni. Jos joku toi vaikka tuliaisina karkkia, ne piti säästää karkkipäivään ja vasta silloin sai syödä.
Kun pääsin pois kotoa, mätin karkkia kaksin käsin ensimmäiset vuodet. Ruuaksi, herkuksi, ihan sama. En onneksi lihonut mut eihän se terveellistäkään ollut. Joku patoutuma siitä kun karkin syöntiä oli niin tiukasti rajattu ensimmäiset 18 vuotta.
En ikinä tekisi omille lapsilleni sitä! Meillä on karkkipäivä josta lipsutaan jos joku tuo lahjaksi karkkia joku muu viikonpäivä. Ei vahdata hulluna sitä herkkujen syömistä, mut ei se voi olla joka päiväistäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle sopii karkkipäivä. Jos karkkia saa joka päivä, sitten ei muuta syödäkään.
Höpö höpö. EI se noin mene. Karkkia voi ostaa joskus ja syödä joskus. Ostatkos ite aina perjantaipullon,siitä se karkkipäivä on keksitty.
Meillä ostettiin tai ei ostettu,oli viikonpäivä mikä hyvänsä.
Eikä sitä sidottu "lautanen tyhjäksi",kun oli syönyt,sai päättää itte,syökö nyt vai ei.
EI se mihinkään jokapäiväiseen karkinsyöntiin johtanut.
Onko sulle täysin vierasta se, että eri ihmiset ovat erilaisia? Jos jollekulle sopii karkkipäivä paremmin, niin mikä sinä olet sitä epäilemään?
-eri
Ihan ok kommentti, kunhan kirjoitat saman myös niille, jotka ajattelevat toisinpäin, eli että tietty karkkipäivä on paras vaihtoehto.
Itse olen yrittänyt saada lapsilleni sellaisen mielikuvan, että herkut ovat ns. tylsiä arkisia asioita. Niitä ostetaan kerran viikossa ja syödään jälkiruuaksi. Mitään tiettyä päivää ei ole vaan mennään ihan fiiliksen mukaan. Siitä pidetään kiinni, ettei herkutella kuin kerran viikossa, paitsi juhlissa saa syödä niin paljon kuin haluaa. Ainakin lapsilla on pysynyt meidän metodilla karkinhimo kurissa.
Meillä lapset eivät ole oppineet syömään karkkia.
Menivät myöhään päiväkotiin, ei saanut viikkorahaa vasta, kuin töytti 10 jne.
Normilauantaina voidaan tehdä pizzaa ja telkkarin ääressä dipataan vihanneksia.
Kyllä kummatkin syö, esim synttäreillä. Esikoinen juo vain maitoa, vettä jne.
Poreet aiheuttaa paljon röyhtäilyjä.
Meillä on menty vapaalla taktiikalla se 20v kun noita lapsia tuossa on ollut. Lopputulos: kuopus ei syö karkkia ollenkaan, ei vaan maistu. Keskimmäinen syö suklaata silloin tällöin ehkä 1 levy/ kk tahtia ja esikoisen ystävänpäivälahjaksi saama konvehtirasia on vielä avaamattoman pöydällä, että hirveästi ei näytä maistuvan hänellekään. Kaikki siis teinejä. Alipanon rajoilla koko sakki. Ja yhdelläkään ei yhtään reikää hampaissa ollut koskaan.