Karkkipäivä vai vapaasti karkkia, kumpaa puollat ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ainakaan toistaiseksi ole karkkipäivää, herkkuja saa silloin tällöin, ja varsin maltillisesti.

Lapsi ilahtuu niitä saadessaan, mutta ei oma-aloitteisesti yleensä kysele niiden perään.

Minulla ei lapsena ollut karkkipäivää, enkä ole herkkujen perään. Miehellä oli, ja syö paljon enemmän makeaa kuin minä, ja kerralla isoja määriä.

Minä kannatan sitä, että herkuista ei tee mitään isoa numeroa, eikä niitä tarvitse odottaa päiväkausia tuskissaan, jolloin karkkipäivä saa isot mittasuhteet ja siihen ladataan suuria odotuksia, ja tulee tavaksi mättää vatsa kipeäksi karkeilla tiettynä viikonpäivänä.

Kun herkkuja on saatavilla pieniä määriä silloin kun mieli tekee, niin ainakin meidän perheessä niitä ei tarvitse himoita läheskään niin paljoa.

Miksi ostaisit karkkipäivänäkään sellaista määrää karkkia, että niillä saa vatsan kipeäksi? Miksei vain sopivaksi katsomasi kohtuullinen määrä - toki lapselle mieluisia - karkkeja, ja sitten kun hän on syönyt ne (yleensä aika pian), on karkinsyönti ohi seuraavaan karkkipäivään asti, poikkeuksena synttärit tms.

Vapaasti karkkia silloin tällöin. Ei ollut lapsenakaan karkkipäivää. Herkkuja voidaan syödä silloin tällöin ja on aivan sama onko silloin lauantai vai tiistai. Toisaalta voi mennä viikkoja ilman herkkuja.

Minulla oli lapsena karkkipäivä ja ihan toimiva systeemi oli. Ei mitään ongelmia aikuisena, vaikka sitten aika pian tuli siirryttyä "karkkia silloin kun huvittaa" systeemiin. Omien lasten kanssa otettiin käyttöön karkkipäivä kun alkoivat kinuta karkkia kauppareissuilla ja muutenkin usein - helpotti huomattavasti kun saattoi sanoa että sitten karkkipäivänä. En ole ehdoton, joskus voi herkutella jos on semmoinen tilanne. Eikä se karkkipäiväkään ole mikään yletön mättöpäivä, ja karkkia saa silloinkin vain ruuan jälkeen (hammasterveyden vuoksi). Meille toimii tämä systeemi, jollekin muulle joku muu. Itselläkin on karkin syönti vähentynyt kun syö vain lauantaisin, muulloin tulisi heti lapsilta palautetta asiasta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ainakaan toistaiseksi ole karkkipäivää, herkkuja saa silloin tällöin, ja varsin maltillisesti.

Lapsi ilahtuu niitä saadessaan, mutta ei oma-aloitteisesti yleensä kysele niiden perään.

Minulla ei lapsena ollut karkkipäivää, enkä ole herkkujen perään. Miehellä oli, ja syö paljon enemmän makeaa kuin minä, ja kerralla isoja määriä.

Minä kannatan sitä, että herkuista ei tee mitään isoa numeroa, eikä niitä tarvitse odottaa päiväkausia tuskissaan, jolloin karkkipäivä saa isot mittasuhteet ja siihen ladataan suuria odotuksia, ja tulee tavaksi mättää vatsa kipeäksi karkeilla tiettynä viikonpäivänä.

Kun herkkuja on saatavilla pieniä määriä silloin kun mieli tekee, niin ainakin meidän perheessä niitä ei tarvitse himoita läheskään niin paljoa.

Miksi ostaisit karkkipäivänäkään sellaista määrää karkkia, että niillä saa vatsan kipeäksi? Miksei vain sopivaksi katsomasi kohtuullinen määrä - toki lapselle mieluisia - karkkeja, ja sitten kun hän on syönyt ne (yleensä aika pian), on karkinsyönti ohi seuraavaan karkkipäivään asti, poikkeuksena synttärit tms.

Minä en ostakaan, mutta lapsi voi isompana vetää överiksi kun mieliteot käy liian suureksi. Jos karkkia saa vain tiettynä päivänä, ja lapsen mielestä silloinkin liian vähän, niin siitä jää jatkuva odotus ja kalvava mieliteko.

Mies on juuri tällainen, on tottunut siihen että karkkia saa vain kerran viikossa, joten syö sitten kerralla aivan liikaa kun haluaa karkkipäivästä maksimaalisen ”hyödyn”. Miehen sisaruksilla on myös havaittavissa samanlaista käytöstä.

Vapaasti karkkia sopii niille, jotka ei luonnostaankaan ole kovin makean perään. Meidän oli "pakko" siirtyä siitä pois, kun lapset alkoi olla vailla jatkuvasti. Ja ei, heitä ei pienestä pitäen ole opetettu sokeriherkkuihin, päinvastoin.

Tuo jonkun mainitsema 5 karkkia joka päivä (vai joka ruuan jälkeen?) on kyllä enemmän kuin meidän lapset syö karkkipäivänä normaalisti. Ei siis tosiaankaan pidä paikkaansa että tulisi syötyä vähemmän jos syö joka päivä. Riippuu ehkä ihmisestä, mutta ei se karkkipäivä tarkoita että mätettäisiin hulluna. On paljon muitakin herkkuja kuin karkit, meillä herkutellaan esim hedelmillä sitten viikolla ja viikonloppuisinkin :)

Vierailija kirjoitti:

Karkkipäivä. Tulee syötyä vähemmän, kun vain yhtenä päivänä syö. Koska liiasta tulee huono olo. Lapseni pystyy syömään karkkipäivänä vain noin 100 g irtokarkkia. Itsellä vähän sama.

Lisäksi hampaat eivät pidä napostelusta. Hammaslääkäritkin suosivat karkkipäiviä ja karkin jälkeen hampaiden puhdistusta.

Ainakin omassa tuttavapiirissä ne karkkipäivälapset syö paljon enemmän karkkia kuin ne, joilla ei ole tiettyä päivää. Koko viikon suunnittelevat mitä ostetaan ja sitten vedetään se kaikki kerralla. Meillä saa karkkia, jos sitä sattuu olemaan (yleensä ei ole). Lapsi ei todellakaan syö 100 g karkkia viikossa tällä tekniikalla.

Olen huomannut, että meillä toimii parhaiten se, ettei rajoita liikaa. Olipa kyse herkuista, pelaamisesta tai lastenohjelmista, niin rento suhtautuminen on tuottanut parhaan lopputuloksen.

Kun lapsella on mahdollisuus saada/tehdä näitä asioita halutessaan päivittäin, niistä ei tule himoittua kiellettyä hedelmää. Me luonnollisesti pidämme jonkinlaiset järkevät rajat, mutta monesti lapsi kyllästyy itse ensin ja haluaa tehdä jotain mielenkiintoisempaa. Ruutuajasta ei tarvitse pitää hysteerisesti kiinni viimeiseen minuuttiin, koska tietää että huomenna sitä taas saa halutessaan. Usein menee päiviä, että lapsi mieluummin leikkii senkin ajan kun saisi olla ruudun ääressä. Herkkuja ei myöskään kinua, koska niitä on tarjolla pienissä määrin vaikka monta kertaa viikossa.

Herkuista ja ruutuajasta on tullut normaali asia, jonka seuraavaan saamiseen lapsi ei ala laskea minuutteja kun edellinen loppuu.

Voi tietysti olla, että meillä on helppo lapsi eikä tämä toimi kaikkien kohdalla. Olen kuitenkin nähnyt lähipiirissä, että ne joilla on tiukat rajat, tappelevat asiasta jatkuvasti. Jos saa pelata vain kerran viikossa, niin lapsi odottaa sitä päivää koko viikon, laskee päiviä ja tunteja siihen kun pääsee pelaamaan ja raivoaa hysteerisesti kun joutuu lopettamaan, lisäksi yrittää pelata salaa vanhempien selän takana. Sama juttu herkkujen kanssa, varastavat kaapeista kun vanhempien silmä välttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkkipäivä. Tulee syötyä vähemmän, kun vain yhtenä päivänä syö. Koska liiasta tulee huono olo. Lapseni pystyy syömään karkkipäivänä vain noin 100 g irtokarkkia. Itsellä vähän sama.

Lisäksi hampaat eivät pidä napostelusta. Hammaslääkäritkin suosivat karkkipäiviä ja karkin jälkeen hampaiden puhdistusta.

Ainakin omassa tuttavapiirissä ne karkkipäivälapset syö paljon enemmän karkkia kuin ne, joilla ei ole tiettyä päivää. Koko viikon suunnittelevat mitä ostetaan ja sitten vedetään se kaikki kerralla. Meillä saa karkkia, jos sitä sattuu olemaan (yleensä ei ole). Lapsi ei todellakaan syö 100 g karkkia viikossa tällä tekniikalla.

On sitten erilaisia tuttavapiirejä, jos tuntemissasi tapauksissa karkkipäivän karkkimäärällä ei ole mitään kohtuullista ylärajaa. Aikuisen tulisi kuitenkin olla kuskin paikalla ja määritellä, kuinka paljon (karkin sopiva määrä, ei mikään älytön kasa jolla saa mahan sekaisin) tai millä euromäärällä (ei monta euroa) sitä karkkipäivän karkkia voidaan ostaa. Ja muutoin herkutellaan terveellisillä kotiruuilla ja hedelmillä jne. Ei herkuttelun ole pakko olla epäterveellistä ja karkkiin painottuvaa.

Kumpi vaan tuntuu perheelle sopivan. Molemmilla tavoilla saa kasvatettua ylipainoisen karkinmättäjän tai järkevästi ruokaan suhtautuvan. Sekä liika lepsuus että liika tiukkapipoisuus on pahasta, merkittävää ei niinkään ole se syödäänkö karkkeja tiettynä päivänä vai vähän toisinaan, kunhan määrät on kohtuullisia eikä siitä tehdä liian isoa numeroa, ja muutkin ruuat voi olla "herkkuja" eikä ainoastaan ne karkit, sipsit ja limut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselle sopii karkkipäivä. Jos karkkia saa joka päivä, sitten ei muuta syödäkään.

Höpö höpö. EI se noin mene. Karkkia voi ostaa joskus ja syödä joskus. Ostatkos ite aina perjantaipullon,siitä se karkkipäivä on keksitty.

Meillä ostettiin tai ei ostettu,oli viikonpäivä mikä hyvänsä.

Eikä sitä sidottu "lautanen tyhjäksi",kun oli syönyt,sai päättää itte,syökö nyt  vai ei.

EI se mihinkään jokapäiväiseen karkinsyöntiin johtanut.

Onko sulle täysin vierasta se, että eri ihmiset ovat erilaisia? Jos jollekulle sopii karkkipäivä paremmin, niin mikä sinä olet sitä epäilemään?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkkipäivä. Tulee syötyä vähemmän, kun vain yhtenä päivänä syö. Koska liiasta tulee huono olo. Lapseni pystyy syömään karkkipäivänä vain noin 100 g irtokarkkia. Itsellä vähän sama.

Lisäksi hampaat eivät pidä napostelusta. Hammaslääkäritkin suosivat karkkipäiviä ja karkin jälkeen hampaiden puhdistusta.

Ainakin omassa tuttavapiirissä ne karkkipäivälapset syö paljon enemmän karkkia kuin ne, joilla ei ole tiettyä päivää. Koko viikon suunnittelevat mitä ostetaan ja sitten vedetään se kaikki kerralla. Meillä saa karkkia, jos sitä sattuu olemaan (yleensä ei ole). Lapsi ei todellakaan syö 100 g karkkia viikossa tällä tekniikalla.

On sitten erilaisia tuttavapiirejä, jos tuntemissasi tapauksissa karkkipäivän karkkimäärällä ei ole mitään kohtuullista ylärajaa. Aikuisen tulisi kuitenkin olla kuskin paikalla ja määritellä, kuinka paljon (karkin sopiva määrä, ei mikään älytön kasa jolla saa mahan sekaisin) tai millä euromäärällä (ei monta euroa) sitä karkkipäivän karkkia voidaan ostaa. Ja muutoin herkutellaan terveellisillä kotiruuilla ja hedelmillä jne. Ei herkuttelun ole pakko olla epäterveellistä ja karkkiin painottuvaa.

Täytyy sanoa, ettei yksikään tuntemani lapsi pidä jotain kotiruokaa tai hedelmiä herkutteluna, vaikka niitä mielellään syövätkin. Limsat, mehut, karkit, sipsit, leivonnaiset ym. kuuluu tähän kategoriaan. Aikuinen voi ymmärtää hienostuneempien nyanssien päälle, mutta lasta kiinnostaa vähän erilaiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että meillä toimii parhaiten se, ettei rajoita liikaa. Olipa kyse herkuista, pelaamisesta tai lastenohjelmista, niin rento suhtautuminen on tuottanut parhaan lopputuloksen.

Kun lapsella on mahdollisuus saada/tehdä näitä asioita halutessaan päivittäin, niistä ei tule himoittua kiellettyä hedelmää. Me luonnollisesti pidämme jonkinlaiset järkevät rajat, mutta monesti lapsi kyllästyy itse ensin ja haluaa tehdä jotain mielenkiintoisempaa. Ruutuajasta ei tarvitse pitää hysteerisesti kiinni viimeiseen minuuttiin, koska tietää että huomenna sitä taas saa halutessaan. Usein menee päiviä, että lapsi mieluummin leikkii senkin ajan kun saisi olla ruudun ääressä. Herkkuja ei myöskään kinua, koska niitä on tarjolla pienissä määrin vaikka monta kertaa viikossa.

Herkuista ja ruutuajasta on tullut normaali asia, jonka seuraavaan saamiseen lapsi ei ala laskea minuutteja kun edellinen loppuu.

Voi tietysti olla, että meillä on helppo lapsi eikä tämä toimi kaikkien kohdalla. Olen kuitenkin nähnyt lähipiirissä, että ne joilla on tiukat rajat, tappelevat asiasta jatkuvasti. Jos saa pelata vain kerran viikossa, niin lapsi odottaa sitä päivää koko viikon, laskee päiviä ja tunteja siihen kun pääsee pelaamaan ja raivoaa hysteerisesti kun joutuu lopettamaan, lisäksi yrittää pelata salaa vanhempien selän takana. Sama juttu herkkujen kanssa, varastavat kaapeista kun vanhempien silmä välttää.

Tai sitten on niin, että perheissä on jouduttu tekemään tiukempia sääntöjä, koska muuten homma olisi riistäytynyt käsistä? Sitten voi käyttää sille, että rajat johtaa riitelyyn vaikka itseasiassa syy-seuraussuhde onkin toisin päin. Lapsissa ja ihmisissä on eroja, toiset koukuttuu herkemmin niihin peleihin taikka karkkeihin ja aikuisen pitää asettaa rajat. Joskus on vaan helpompaa kun on yksiselitteinen sääntö sille, milloin saa karkkia tai pelata, niin ei tarvitse joka päivä vääntää samasta aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkkipäivä. Tulee syötyä vähemmän, kun vain yhtenä päivänä syö. Koska liiasta tulee huono olo. Lapseni pystyy syömään karkkipäivänä vain noin 100 g irtokarkkia. Itsellä vähän sama.

Lisäksi hampaat eivät pidä napostelusta. Hammaslääkäritkin suosivat karkkipäiviä ja karkin jälkeen hampaiden puhdistusta.

Ainakin omassa tuttavapiirissä ne karkkipäivälapset syö paljon enemmän karkkia kuin ne, joilla ei ole tiettyä päivää. Koko viikon suunnittelevat mitä ostetaan ja sitten vedetään se kaikki kerralla. Meillä saa karkkia, jos sitä sattuu olemaan (yleensä ei ole). Lapsi ei todellakaan syö 100 g karkkia viikossa tällä tekniikalla.

On sitten erilaisia tuttavapiirejä, jos tuntemissasi tapauksissa karkkipäivän karkkimäärällä ei ole mitään kohtuullista ylärajaa. Aikuisen tulisi kuitenkin olla kuskin paikalla ja määritellä, kuinka paljon (karkin sopiva määrä, ei mikään älytön kasa jolla saa mahan sekaisin) tai millä euromäärällä (ei monta euroa) sitä karkkipäivän karkkia voidaan ostaa. Ja muutoin herkutellaan terveellisillä kotiruuilla ja hedelmillä jne. Ei herkuttelun ole pakko olla epäterveellistä ja karkkiin painottuvaa.

Ei tietenkään ole pakko herkutella karkeilla, mutta karkkipäivälapsilla se tuntuu menevän niin. (Koska jo nimi "karkkipäivä", viittaa nimenomaan karkkiin :). Meillä herkutellaan milloin milläkin (ja lähes aina muulla kuin karkilla).

Kumpikin. Arkena saatetaan syödä muutama karkki jälkiruuaksi tai muuten vaan. Lauantaina sitten saa karkkipussin tai suklaata tms. mutta ei nyt mitään övereitä, että ostettaisiin jotain puoli kiloa irttareita per nokka. 

Jos siitä karkista tulee kieltojen takia sellanen juttu että alkaa jo torstaina suunnitella ja haaveilla mitä herkkua aikoo lauantaina syödä, niin vähän on jotenkin vääristynyt suhde ruokaan. Meillä kun ne karkit ei ole kiellettyjä, niin avattu karkkipussikin saa ihan rauhassa olla kaapissa, eikä edes pohjattoman vatsan omaava teini käy sitä syömässä tyhjäksi. 

Asuin nuorena Keski-Euroopassa ja siellä oli aika normaalia syödä jotain makeaa herkkua joka päivä. En siis mitenkään outona pidä tätä meidän perheen tapaa suhtautua herkkuihin mitenkään outona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkkipäivä. Tulee syötyä vähemmän, kun vain yhtenä päivänä syö. Koska liiasta tulee huono olo. Lapseni pystyy syömään karkkipäivänä vain noin 100 g irtokarkkia. Itsellä vähän sama.

Lisäksi hampaat eivät pidä napostelusta. Hammaslääkäritkin suosivat karkkipäiviä ja karkin jälkeen hampaiden puhdistusta.

Ainakin omassa tuttavapiirissä ne karkkipäivälapset syö paljon enemmän karkkia kuin ne, joilla ei ole tiettyä päivää. Koko viikon suunnittelevat mitä ostetaan ja sitten vedetään se kaikki kerralla. Meillä saa karkkia, jos sitä sattuu olemaan (yleensä ei ole). Lapsi ei todellakaan syö 100 g karkkia viikossa tällä tekniikalla.

On sitten erilaisia tuttavapiirejä, jos tuntemissasi tapauksissa karkkipäivän karkkimäärällä ei ole mitään kohtuullista ylärajaa. Aikuisen tulisi kuitenkin olla kuskin paikalla ja määritellä, kuinka paljon (karkin sopiva määrä, ei mikään älytön kasa jolla saa mahan sekaisin) tai millä euromäärällä (ei monta euroa) sitä karkkipäivän karkkia voidaan ostaa. Ja muutoin herkutellaan terveellisillä kotiruuilla ja hedelmillä jne. Ei herkuttelun ole pakko olla epäterveellistä ja karkkiin painottuvaa.

Täytyy sanoa, ettei yksikään tuntemani lapsi pidä jotain kotiruokaa tai hedelmiä herkutteluna, vaikka niitä mielellään syövätkin. Limsat, mehut, karkit, sipsit, leivonnaiset ym. kuuluu tähän kategoriaan. Aikuinen voi ymmärtää hienostuneempien nyanssien päälle, mutta lasta kiinnostaa vähän erilaiset asiat.

Aika surullista jos on noin. Minun tutuista lapsista suurin osa innostuu kyllä hedelmistäkin, varsinkin jos ne laittaa tarjolle kivalla tavalla. Hedelmäsalaatti tai vartaat häviää kyllä synttärijuhlissakin yleensä paljon nopeammin kuin vaikka kakku. Kotiruokaa en tosin itsekään miellä sillä lailla herkkuna, että söisin muuten kuin nälkään, vaikka olisi lempiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni jäi karkkipäivän takia sellainen tapa nuorena aikuisena, että aina lauantaina piti saada jotain herkkua. En edes kysynyt itseltäni, haluanko herkkuja. Ja jos teki mieli herkkuja joskus viikolla, kielsin ne itseltäni. Mielestäni täysin vääristynyttä. Onneksi opin siitä pois ja nyt otan herkkua, jos siltä tuntuu. ap

Mitä huonoa siinä on, että kieltää itseltään herkut? Se on vain hyvä asia jos ei syö sellaisia. Itse en syö mitään sokerista, enkä kärsi tästä ollenkaan. Ihan vapaasti saisin ottaa, mutta ei tee mieli.

En jaksanut lasten ollessa pieniä pitää yllä karkkipäivää. Ja kaikenlaisia kissanristiäisiä ja oikeita juhlia oli muutenkin. Jos perjantaina oli kaverisynttärit, ei todellakaan lähdetty lauantaina karkkiostoksille. Tai jos sunnuntaina ajateltiin mennä leffaan ja ostaa siellä herkkuja. 

Kumpikaan ei nyt teineinä erityisemmin tykkää karkeista. Suklaasta pidetään kaikki ja pari palaa suklaata illalla on vaan terveydelle hyväksi, vähintään mielenterveydelle. =D

Ylös

Herkutellaan koko perhe yhdessä noin kerran viikossa. Ei ole mitään tiettyä päivää. Joskus saatetaan pari kertaa viikossa jälkiruuaksi ottaa vähän jotain namia. Minulla oli lapsena karkkipäivä ja koko elämä oli yhtä karkkipäivän odottelua. Miehellä taas ei ollut ja heillä syötiin jälkiruuaksi herkkuja silloin tällöin. Mies ei edelleenkään syö paljoa makeaa. En halua lapselleni tehdä herkuista mitään isoa numeroa vaan niitä syödään "joskus".