Lue keskustelun säännöt.
Yksityiset musiikkikoulut rikkaiden lahjattomille lapsille?
29.05.2015 |
En ole ikinä ymmärtänyt täällä Espoossa yksityisten musiikkikoulujen vetovoimaa.. Ei pääsykokeita, lukukausi saattaa olla yli 500 euroa ja sitten musisoit muiden epävireisten lasten kanssa. Rämpyti rämpyti vaan. Ja onhan se hienoa vanhempien sitten kehuskella, kuinka oma jasmina tai jesse harrastaa kitaran tai viulun soittoa.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 13:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 00:01"]
Meidän tyttö soittaa pianoa koulun musiikkiopistossa. Siellä toteutuu tosiaan se, että riittää kun kerran viikossa käy pianotunnilla. Teoriakin häntä kiinnostaisi, mutta kun sitä ei opeteta suomen kielellä, niin on jättänyt väliin. Hyvin hän on silti edistynyt. Nyt on kaksi vuotta pianonsoittoa takana ja musiikkiopistosta suoritettuna 2/3-tutkinto. Musiikkiopiston sivuilla luki, että normaalisti tasosuorituksia tehdään noin kolmen vuoden välein. Joten ei siellä musiikkiopistossa mitenkään kauhealla vauhdilla edetä, jos vähän ahkerampi lapsi pystyy suorittamaan kuuden vuoden opintoja vastaavan tutkinnon kahdessa vuodessa.
[/quote]
No nyt heitit hatusta, ei todellakaan voi suorittaa kunnolla noni lyhyessä ajassa 2/3tutkintoa.
Kerrohan tässä nyt mitä lapseltasi vaadittiin tuossa tutkinnossa ?
Montako tuntia lapsesi harjoittelee viikossa kotona, päivässä ?
Mitähän kappaleita hän soittaa juurikin n yt ?
Ja sitä paitsi teoria on oikeassa musiikkiopistossa ihan PAKOLLISTA , eli taitaa lapsesi olla huuhaa opistossa.
[/quote]
Teorian suorittaminen on osa sitä tutkintoa. Sii ei voi pelkästään soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en osaa laulaa tai säveltapailla yhtään, mutta pääsin sisään musiikkiopistoon lähinnä suhteilla niin ei tarvinnut pääsykokeissa käydä. Nyt suorittanut 2/3 tutkinnon viulussa, toisaalta siihen menikin se seitsemän vuotta. Kallistahan se on, mutta itse olen kokenut opetuksen palkitsevana ja tasosuoritusten olevan lähinnä sellaisia, jotka kehittävät entisestään.
Lapseni eivät ole musikaalisia, mutta pitävät silti musiikista ja soittamisesta. Miksi aina pitäisi olla lahjakas voidakseen harrastaa jotain?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 14:53"]
Itse en osaa laulaa tai säveltapailla yhtään, mutta pääsin sisään musiikkiopistoon lähinnä suhteilla niin ei tarvinnut pääsykokeissa käydä. Nyt suorittanut 2/3 tutkinnon viulussa, toisaalta siihen menikin se seitsemän vuotta. Kallistahan se on, mutta itse olen kokenut opetuksen palkitsevana ja tasosuoritusten olevan lähinnä sellaisia, jotka kehittävät entisestään.
[/quote]
Missä muka pääsee musiikkiopistoon suhteilla? Vai onko kyseessä joku yksityinen oppilaitos?
[quote author="Vierailija" time="02.06.2015 klo 14:58"]
Lapseni eivät ole musikaalisia, mutta pitävät silti musiikista ja soittamisesta. Miksi aina pitäisi olla lahjakas voidakseen harrastaa jotain?
[/quote]
Totta kai kaikki saa harrastaa. Ei kaikki harrastustoiminta tähtää ammattiin, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille kävi niin että poika pääsi konservatorioon ihan omien lahjojensa avulla. Siellä erikseen pääsykoe, missä testataan monipuolisesti lapsen lahjakkuutta, sekä osaamista. Soittajaperheen vesa ei päässyt kokeista läpi ja näin kuinka heitä harmitti ja vanhemat olivat todella pettyneitä, valitettavasti. Tämän kerron siksi, että pääsykokeissa ei vanhempien rahat tai lahjakkuus sinänsä paina :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni oli yksityisessä musiikkikoulussa ihan vain opettelemassa soittamista, ei mitään tavoitetta tulla konserttipianistiksi. Mitä pahaa siinä on? Jätetään konservatoriot niille, jotka haluaa soittamisesta ammatin.
Noinhan se vähän on. Mutta täytyy olla mahdollisuus kaikille harrastaa. Tosin nykyisin lasten vapaa-ajasta kilpailevat niin monet tahot, että perinteiset pääsykokeen kautta sisään - tiukkaa opiskelua ja soittotutkintoja -tyyppiset konservatoriot/musiikkiopistot alkavat olla pinteessä, kun hakijoita ei riitä. Lisäksi harrastamisen pitää monen vanhemman mielestä olla kivaa ja hauskaa, mitä päämäärätietoinen soitto-opiskelu ei ollenkaan aina ole. Meillä päinkin arvostettu musiikkiopisto joutui tänä keväänä luopumaan pääsykokeista harvinaisempien soittimien kohdalla, koska opettajilla ei olisi tulleet virkaan vaadittavat tunnit täyteen, jos oltaisiin otettu sisään vain lahjakkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aloituksessa mistään tavoitteista puhuttukaan (tai sanottu että niitä pitäisi olla). Sitä ihmeteltiin, mitä järkeä yrittää opettaa musiikkia epämusikaaliselle lapselle ja maksaa siitä järjettömiä summia. Harvoin ne nuotinvierestä jollottajat mitään kummoisia musikaalisia kiksejä musiikista edes saavat..
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 21:28"]
Lapseni oli yksityisessä musiikkikoulussa ihan vain opettelemassa soittamista, ei mitään tavoitetta tulla konserttipianistiksi. Mitä pahaa siinä on? Jätetään konservatoriot niille, jotka haluaa soittamisesta ammatin.
[/quote]
Meillä on tehty päätös, että lapsi soittaa yksityisellä puolella vaikka kalliimpaahan se on. Syynä on yksinkertaisesti se, että haluamme pitää harrastuksen harrastuksena enkä halua, että siitä tulee paineita. Käytännössä moni nuori lopettaa musiikkiopistossa käymisen, vaikka lahjaa olisi vaikka kuinka paljon, koska se vaan on koulun kanssa niin raskasta käydä sekä soittotunneilla, teoriassa että orkesterissa. Onneksi musiikkikouluja on olemassa yksityisiäkin, jolloin voi harrastaa vain kerran viikossa esim. pianon tai kitaran soittoa ja niinä muina iltoina voi sitten harrastaa jotain toista, esimerkiksi liikuntaa ja sitten pitää ihan vapaapäiviäkin.
Meillä kaksikin lasta on soittanut yksityisellä. Uskoisin, että esikoinen ei olisi päässytkään musiikkiopistoon, mutta nuorempi on selkeästi musiikillisesti niin lahjakas, että olisi luutavasti päässytkin ainakin johonkin harvinaisempaan soittimeen. Yksityisellä saa kuitenkin soittaa sitä soitinta mitä haluaa ja välttää teoriat sekä sen, että pitää soittaa tietyt suoritukset. Yksityisellä voi soittaa vaikka kevyttä musiikkia pelkästään.
Meille musiikki on siis harrastus, ei tavoitteellista toimintaa. Se on sitten pojan oma päätös, jos haluaa siitä joskus ammatin tehdä, mutta nyt mennään kevyellä linjalla ja kerta viikossa tuntia saa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi käy yksityisellä muskarissa. Käyn töissä joten maksuttomat musiikkikerhot ovat poissa laskuista. Pidän itse musiikista ja lapseni nauttii siitä myös. Täytyykö meidän lopettaa tämä harrastus ja jättää se lahjakkaille?
Lahjakkuus on muuten sinällään myytti. Kuka tahansa menestyy missä tahansa, jos jaksaa tehdä. Taideaineet eivät ole tästä poikkeus.
haha.. Tavoitteellistako toimintaa ei sitten muissa harrastuksissa ole kuin musiikissa? Meillä kaksi lapsista harrastaa urheilua (joukkuelaji) ja meno on jo kymmenvuotiaana järkyttävän tavoitteellista (treenit 3-4 krt/vko, pelit päälle, tasoryhmät jne.). Yksi lapsi sitten musiikkiopistossa ja meno toooosi paljon rennompaa kuin urhelijoilla. Ei kilpailua toisten lasten kanssa, ei tasoja, menoja paljon vähemmän, musiikista nauttimista ja sen tuottamista. Lisäksi tämän musiikkia harrastanut lapsi on ylivoimaisesti pitkäjänteisin ja parhaan keskittymiskyvyn omaava. Voisinpa väittää, että musiikkiharrastuksella on näppinsä pelissä siinäkin :)
ps. On se kumma, kun kaiken tekemisen pitäisi olla koko ajan kivaa ja helppoa - miksi ihmeessä te mammat näitä curling-lapsia oikein kasvatatte? :)
[quote author="melba" time="29.05.2015 klo 21:46"]
Meillä on tehty päätös, että lapsi soittaa yksityisellä puolella vaikka kalliimpaahan se on. Syynä on yksinkertaisesti se, että haluamme pitää harrastuksen harrastuksena enkä halua, että siitä tulee paineita. Käytännössä moni nuori lopettaa musiikkiopistossa käymisen, vaikka lahjaa olisi vaikka kuinka paljon, koska se vaan on koulun kanssa niin raskasta käydä sekä soittotunneilla, teoriassa että orkesterissa. Onneksi musiikkikouluja on olemassa yksityisiäkin, jolloin voi harrastaa vain kerran viikossa esim. pianon tai kitaran soittoa ja niinä muina iltoina voi sitten harrastaa jotain toista, esimerkiksi liikuntaa ja sitten pitää ihan vapaapäiviäkin.
Meillä kaksikin lasta on soittanut yksityisellä. Uskoisin, että esikoinen ei olisi päässytkään musiikkiopistoon, mutta nuorempi on selkeästi musiikillisesti niin lahjakas, että olisi luutavasti päässytkin ainakin johonkin harvinaisempaan soittimeen. Yksityisellä saa kuitenkin soittaa sitä soitinta mitä haluaa ja välttää teoriat sekä sen, että pitää soittaa tietyt suoritukset. Yksityisellä voi soittaa vaikka kevyttä musiikkia pelkästään.
Meille musiikki on siis harrastus, ei tavoitteellista toimintaa. Se on sitten pojan oma päätös, jos haluaa siitä joskus ammatin tehdä, mutta nyt mennään kevyellä linjalla ja kerta viikossa tuntia saa riittää.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on täyttä höpöä. Etenkin musiikin ja matemaattisen älyn kohdalla. On huippulahjakkuuksia ja sitten taas.. ei niin lahjakkaita. Mistähän taikurin hatusta allaolevat lauseet oikein olit tempaissut?
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 21:47"]
Lahjakkuus on muuten sinällään myytti. Kuka tahansa menestyy missä tahansa, jos jaksaa tehdä. Taideaineet eivät ole tästä poikkeus.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:03"]
haha.. Tavoitteellistako toimintaa ei sitten muissa harrastuksissa ole kuin musiikissa? Meillä kaksi lapsista harrastaa urheilua (joukkuelaji) ja meno on jo kymmenvuotiaana järkyttävän tavoitteellista (treenit 3-4 krt/vko, pelit päälle, tasoryhmät jne.). Yksi lapsi sitten musiikkiopistossa ja meno toooosi paljon rennompaa kuin urhelijoilla. Ei kilpailua toisten lasten kanssa, ei tasoja, menoja paljon vähemmän, musiikista nauttimista ja sen tuottamista. Lisäksi tämän musiikkia harrastanut lapsi on ylivoimaisesti pitkäjänteisin ja parhaan keskittymiskyvyn omaava. Voisinpa väittää, että musiikkiharrastuksella on näppinsä pelissä siinäkin :)
ps. On se kumma, kun kaiken tekemisen pitäisi olla koko ajan kivaa ja helppoa - miksi ihmeessä te mammat näitä curling-lapsia oikein kasvatatte? :)
[quote author="melba" time="29.05.2015 klo 21:46"]
Meillä on tehty päätös, että lapsi soittaa yksityisellä puolella vaikka kalliimpaahan se on. Syynä on yksinkertaisesti se, että haluamme pitää harrastuksen harrastuksena enkä halua, että siitä tulee paineita. Käytännössä moni nuori lopettaa musiikkiopistossa käymisen, vaikka lahjaa olisi vaikka kuinka paljon, koska se vaan on koulun kanssa niin raskasta käydä sekä soittotunneilla, teoriassa että orkesterissa. Onneksi musiikkikouluja on olemassa yksityisiäkin, jolloin voi harrastaa vain kerran viikossa esim. pianon tai kitaran soittoa ja niinä muina iltoina voi sitten harrastaa jotain toista, esimerkiksi liikuntaa ja sitten pitää ihan vapaapäiviäkin.
Meillä kaksikin lasta on soittanut yksityisellä. Uskoisin, että esikoinen ei olisi päässytkään musiikkiopistoon, mutta nuorempi on selkeästi musiikillisesti niin lahjakas, että olisi luutavasti päässytkin ainakin johonkin harvinaisempaan soittimeen. Yksityisellä saa kuitenkin soittaa sitä soitinta mitä haluaa ja välttää teoriat sekä sen, että pitää soittaa tietyt suoritukset. Yksityisellä voi soittaa vaikka kevyttä musiikkia pelkästään.
Meille musiikki on siis harrastus, ei tavoitteellista toimintaa. Se on sitten pojan oma päätös, jos haluaa siitä joskus ammatin tehdä, mutta nyt mennään kevyellä linjalla ja kerta viikossa tuntia saa riittää.
[/quote]
[/quote]
No en sanonut, etteikö liikunnassakin voisi olla tavoitteellista ja mielestäni valitettavasti usein näin onkin, että siinä mennään jo siihen ikävään äärimmäisyyteen kans. Mielestäni pienellä lapsella treenit 5-6 kertaa viikossa + mahdolliset pelimatkat ovat tosi raskaita, vaikka lajista tykkäisikin. Meillä on valittu liikuntaharrastukseksi sellainen, jota voi harrastaa kerran viikossa eli samalla logiikalla mennään niissäkin kuin musiikissa.
Niin ja mitä tuohon curling-vanhemmuuteen tulee, niin sillä ei ole taas mitään tekemistä sen kanssa, että harrastaako liikuntaa vaikka kerran vai 6 kertaa viikossa tai käykö soittotunnilla 3 kertaa vai 1 kerran viikossa. Curling-vanhemmuuteen kuuluu ennemminkin se, että vanhempi tekee niin kuin lapsia haluaa, vaikka näkee, että lapsi ei jaksa hoitaa kaikkia harrastuksiaan ja kouluhommiaan kunnolla. Monet vanhemmat, joiden lapset harrastavat 6 kertaa viikossa tavallaan hyväksyvät, että lapset sitten laiminlyövät koulua. Osa lahjakkaimmista lapsista toki jaksaa hoitaa molemmat ja käyttää aikansa esim. pelimatkoillakin tehokkaasti, mutta kaikki lapset eivät tällaisia ole.
Jos ihminen käy kerran viikossa soittotunnilla, niin eihän se sitä silti tarkoita, että lapsi soittaisi vain kerran viikossa vaikka pianoa. Hän todennäköisesti harjoittelee sitä joka päivä joka tapauksessa. Ainut ero siinä on vaan se, että aina ei tarvitse lähteä jonnekin.
Meillä harrastukset saavat olla kivoja ja helppojakin, koska ne eivät ole tavoitteellista toimintaa vaan lapsen iloksi. Kouluasiat hoidetaan kunnolla.
No ei kyllä ammattimuusikoksi tulla vain kovalla harjoittelulla, sen lisäksi tarvitaan myös sitä lahjakkuutta. Kumpikaan itsessään ei riitä. Tiedän mistä puhun...
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:55"]
No ei kyllä ammattimuusikoksi tulla vain kovalla harjoittelulla, sen lisäksi tarvitaan myös sitä lahjakkuutta. Kumpikaan itsessään ei riitä. Tiedän mistä puhun...
[/quote]
Ei muuten tarvita. Tiedän parikin aikuisena musiikkiopinnot aloittanutta täysin epämusikaalista ihmistä, jotka kovalla työllä ja päättäväisyydellä opettelivat laulamaan ja elättävät sillä nykyään itsensä. Klassisen musiikin ammattilaiset toki on sitten eri juttu, sen tiedän omastakin kokemuksesta.
Minä taas en ole ikinä tajunnut, miksi kaikki lasten harrastukset pitää ottaa niin tosissaan ja vain huippulahjakkaille suodaan mahdollisuus laadukkaaseen musiikinopetukseen ja kaikissa urheiluharrastuksissa lapsilta vaaditaan sitoutumista treeneihin monta kertaa viikossa ja oletusarvoisesti kaikista yritetään tehdä kilpaurheilijoita. Miksei mitään enää voi vain _harrastaa_?
[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 18:54"]
Meille kävi niin että poika pääsi konservatorioon ihan omien lahjojensa avulla. Siellä erikseen pääsykoe, missä testataan monipuolisesti lapsen lahjakkuutta, sekä osaamista. Soittajaperheen vesa ei päässyt kokeista läpi ja näin kuinka heitä harmitti ja vanhemat olivat todella pettyneitä, valitettavasti. Tämän kerron siksi, että pääsykokeissa ei vanhempien rahat tai lahjakkuus sinänsä paina :)
[/quote]
Jep, ainakin isojen kaupunkien konservatorioissa voi olla todella kova kilpailu oppilaspaikoista. Mutta hienoa että niitä yksityisiäkin oppilaitoksia on, niin kaikki halukkaat saavat toivottavasti harrastaa.
Joopa joo.