Lue keskustelun säännöt.
NOLOIN TILANTEESI LAPSENA?
29.05.2015 |
Tyhmä juttu jonka muistan aina ja ikuisesti:
Olin kävelemässä koulusta kotiin viidennellä luokalla. Näin ojassa jotakin punaista kangasta, ihan ilman mitään kunnon syytä menin katsomaan mitä se oli. No se oli punainen hanska perkele. Oli jännä, oli.
Ohi meni muutama kasiluokkalainen pyörillään, pysähtyivät jonkin matkan päähän minusta ja huusivat että mitäs vittua sä siellä ojassa teet, panetko kulkuria (:D).
Huusin että ei kun mun hanska putos ojaan. Ei mitään tietoa miksi valehtelin, mutta todistaakseni syyni ojassa oleskeluun laitoin hanskan käteeni!
Siellä. Sisällä. Oli. Koiranpaskaa. Toivottavasti koiran. Yksi teineistä otti musta kuvan ja pyöräilivät pois. Sain sitten parin viikon päästä vasta nähdä sen kuvan rinnaklaisluokkalaiseni kännykästä: Kauhistunut ilme, punainen hansikas vasemmassa kädessä ja oikea käsi paskassa. Joo.
Kertokaas omianne!
Kommentit (34)
9Gagia lainaten: istut hiljaisessa luokassa 40 muun oppilaan kanssa tekemässä koetta. Jossain vaiheessa mahasi tokaisee: imitoin nyt valaskutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eskarissa mut laitettiin vissiin opettajan vihaamana lausumaan Runeberginpäivänä joku pöljä loru vanhanaikainen kahvipannu kädessä. En siis missään välissä halunnut mennä esiintymään, minut pakotettiin esiintymiskammostani huolimatta yli satapäisen yleisön eteen. Lorun lopussa minun piti heilauttaa juntin näköisesti kahvipannua ja lausua jotenkin "ja keithetähän pulla kahaveet!" Just tollasella ihme murteella. Kaikki nauroivat, varsinkin aikuiset. En minä kuusivuotiaana ymmärtänyt että he nauroivat koska se oli hauskasti sanottu vaan luulin heidän nauravan minulle ilkeästi. Jäänyt traumat.
Joskus pienenä unohdin sanoa koulukyydityksen kuskille että mua ei tarvitse kuskata etelänloman aikana koulun ja kodin välillä, ainoana lapsena olin sieltä suunnalta kylää. Murehdin monta yötä että mitä teen, äidille en uskaltanu sanoa koska se olisi "suuttunut". Neuvokkaana lapsena etsin jostain koulun rehtorin kotilankapuhelimen numeron ja soitin johonkin outoon aikaan, jotakuinkin itkua sopertaen että voitko soittaa sille kuskille ettei ajele turhaan :DD isot oli murheet silloin, ja jäi jotenkin nolona juttuna mieleen ala-asteelta.
:DDD kiitos ap <3 kamala päivä ja miljoona itkunpurskahdusta takana, eka asia tänään mikä sai mut pärskähtään nauruun.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 20:50"]:DDD kiitos ap <3 kamala päivä ja miljoona itkunpurskahdusta takana, eka asia tänään mikä sai mut pärskähtään nauruun.
[/quote]
ehehe hyvä <3
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattoipa olla vaikkapa se, kun laattasin oikein hienossa kaaressa elokuvateatterissa. Se tuli vähän yllättäen, hetkeä aiemmin olin täysin kunnossa. Helvetillisen noloa, niin noloa että maa olisi saanut nielaista minut. Ei se valitettavasti nielaissut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksensin koulun lattialle ja housuille ja pyörryin
Joskus ehkä ekalla tai tokalla luokalla lähdin kouluun talvikengillä, pitkissä kalsareissa, villapaidassa ja talvitakissa. Oli siis talvi ja n.-20'c. Olin kokonaan unohtanut laittaa housut ja toppahousut! :D En todellakaan ymmärrä miten kerkesin kipittää koululle asti, minne oli noin 1,5km matka, tajuamatta puuttuvia housuja. Ja kyllä minulla oli kylmä, en vain jotenkin tajunnut ihmetellä asiaa. Olisipa ollut edes sellaiset normaalit mustat pitkikset, mutta ei... olivat todella värikkäät kukalliset :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 01:51"]
Minulta pääsi pieru kesken jotain kevätjuhlaharjoituksia. Takanani oli suuri ihastukseni, joka vieläpä kommentoi pierua jotenkin. Hävetti ihan hirveästi!
[/quote]
No miten tarina jatkui? Teistä tuli silti pari? <3
Kaikissa juhlissa on minut laitettu noloon tilanteeseen äitini toimesta. Äitini on aina harrastanut nolaamista kaikissa sukujuhlissa, kyläillessä yms. Kaava on aina sama, kerrotaan kaikista noloimmat kommellukset mitä on pienenä tehnyt hyvänä juttuna koko juhlaväelle. Koin ujona lapsena nämä tilanteet äärimmäisen nolostuttavana ja oli ihan kamalaa kun kaikki nauroivat minulle. Äitini tekee yhä edelleen samaa, kertoo aina ne samat lapsuudentarinat ja sitten tarinan kohteelle kuuluu nauraa. Nykyään se aiheuttaa minussa lähinnä nolostumista äitini puolesta, se ei nähtävästi tajua että kaikki ovat kuulleet ne samat jutut jo sata kertaa.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2015 klo 01:51"]
Minulta pääsi pieru kesken jotain kevätjuhlaharjoituksia. Takanani oli suuri ihastukseni, joka vieläpä kommentoi pierua jotenkin. Hävetti ihan hirveästi!
[/quote]
Minulla sama, mutta jonkin kokeiden aikana koulussa :) Oli hipi hiljainen koetilanne ja sit ihan puskista prööt. Voi luoja...