Lue keskustelun säännöt.
Toisen lapsen "hankkiminen" oli virhe?
30.11.2009 |
Ajattelen monesti näin ja koen ajatuksistani suurta syyllisyyttä. Rakastan molempia lapsiani valtavasti, enkä ikinä haluaisi heille tapahtuvan mitään pahaa. Koen kuitenkin, että ihmisenä ja äitinä olen muuttunut paljon toisen lapsen syntymän jälkeen ja muutos ei ole ollut missään mielessä positiivista. Olen niin väsynyt ja elämänilo on poissa. Lapset kärsivät stressaantuneesta äidistä, joka suurimman osan ajasta komentaa ja on kärttyinen. Ennen toista lasta tein esikoisen kanssa monenlaista, leivottiin, luettiin, pelattiin ja kotikin oli siistimpi. Olin tyytyväinen ja iloinen äiti, olin toissä ja jaksoin paremmin. Alamäki ihmisyydessäni alkoi toisesta lapsen syntymän jälkeen.
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa kun joku kertoo aidosti tuntemuksistaan
Sehän on ihan selvä juttu ettei kaksi lasta mene siinä missä yksikin.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan suht yleinen mutta vaiettu mielipide
Tämä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on vuodelta 2009. Ajatelkaa miten moni ihminen ja miten moni teistäkin olisi jäänyt syntymättä jos vanhempanne olisivat vähänkin ajatelleet.
Vierailija kirjoitti:
kuuntelin kaksi tai usempi lapsisten voivottelua ja paattelin, etta ero yhden ja kahden valilla on suuri. tyon maara enemman kuin kaksinkertaistuu...
kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen lapsi olikin kaksoset. Esikoinen 1v 11kk kun kaksoset syntyivät. Siitäpä se uupumus ja masennus sitten alkoi eikä loppua näy...
Ei kai se niiden lasten vika ole. Kenestä heistä olisit valmis luopumaan? Kannatko siitä vastuun?
Vierailija kirjoitti:
Meillä toinen lapsi olikin kaksoset. Esikoinen 1v 11kk kun kaksoset syntyivät. Siitäpä se uupumus ja masennus sitten alkoi eikä loppua näy...
Meilläkin toinen lapsi oli kaksonen, mutta esikoinen oli jo liki kolme. Olihan se varsin kuormittavaa. Sitten kun elimme ruuhkavuosia vaativine töineen ja lasten harrastuskuskailuineen, niin iltatähti tuli pyytämättä ja hiukan yllättäen. Kyllähän tähän on kaikilla perheenjäsenillä ollut totuttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman hirveän virheen tein kun kuvittelin että se äärettömän huono suhde jotenkin paranisi jos tulisi toinen lapsi. No, ei parantunut, oli hirveä virhe tuo.
No jos en olisi saanut toista lasta, olisi vanhemmuudesta jäänyt hyvin erilainen kuva. Ensimmäinen lapsi on ollut todella haastava niin on ollut "korjaava" kokemus saada "helpompi" lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain vain kaksi lasta, olisin halunnut enemmän.
Lasten ikäero pitäisi olla alle 2 vuotta. Alku on kyllä haastavaaa, mutta kun pienempi oppii kävelemään, lapsilla on aina tekemistä ja kaveri. Isompikaan ei vielä siinä vaiheessa osaa olla kovin mustasukkainen. Ei turhia harrastuskuljetuksia pienille. Siivoilemaan ehtii sittenkin, kun lapset on isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten ikäero pitäisi olla alle 2 vuotta. Alku on kyllä haastavaaa, mutta kun pienempi oppii kävelemään, lapsilla on aina tekemistä ja kaveri. Isompikaan ei vielä siinä vaiheessa osaa olla kovin mustasukkainen. Ei turhia harrastuskuljetuksia pienille. Siivoilemaan ehtii sittenkin, kun lapset on isoja.
Mistä kumpuaa ajatus että on jotenkin hyvä juttu jos on aina leikkikaveri ja seuraa? Tekee ihan äärettömän hyvää mielikuvituksen kehittymisen kannalta oikeasti tylsistyä välillä ja kehittää omia juttuja ilman jatkuvaa seuralaisen läsnäoloa. Ja kyllä sitä mustasukkaisuutta sisaruksilla vaan riittää. Sisaruksen syntymän jälkeen vanhemmat saa toimia erotuomareina kaiken vapaa-aikansa.
Mä ajattelisin taatusti samoin. Onneks tunnen itseni ja jätin lapsiluvun yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan suht yleinen mutta vaiettu mielipide
Todellakin! Eikä ihmiset näistä suoraan sano, päinvastoin painostavat muitakin hankkimaan lisää lapsia. Haluavat että muutkin joutuu samaan suohon.
Vierailija kirjoitti:
kuuntelin kaksi tai usempi lapsisten voivottelua ja paattelin, etta ero yhden ja kahden valilla on suuri. tyon maara enemman kuin kaksinkertaistuu...
Vähintään kolminkertaistuu!
Vierailija kirjoitti:
No onhan se ihan selvä juttu että se toinen lapsi pilaa kaiken. Yhden kanssa on ihanan rentoa, päiväunien aikaan voi itsekin rentoutua ja touhuta omia juttuja. Sitten kun siinä on se toinen sinappikone rääkymässä ja kuuntelee sisarusten tappelua niin kyllä tietää elävänsä. Ei kiitos.
Tämä
Vierailija kirjoitti:
Milä elämä näyttää kun katsot vuoden päähän, viide, kymmenen, kahdenkymmenen, kolmenkymmenen... onko mukava ajatus että esikoisella on sisarus elämän taipaleellaan?
Kaikilla ei ole mukavaa. Joskus sisarus on täysi riippakivi, suorastaan kiusaaja. Joskus todellinen luonne tuleekin esiin vasta perinnönjaossa.
Meillä toinen lapsi olikin kaksoset. Esikoinen 1v 11kk kun kaksoset syntyivät. Siitäpä se uupumus ja masennus sitten alkoi eikä loppua näy...