Lue keskustelun säännöt.
Toisen lapsen "hankkiminen" oli virhe?
30.11.2009 |
Ajattelen monesti näin ja koen ajatuksistani suurta syyllisyyttä. Rakastan molempia lapsiani valtavasti, enkä ikinä haluaisi heille tapahtuvan mitään pahaa. Koen kuitenkin, että ihmisenä ja äitinä olen muuttunut paljon toisen lapsen syntymän jälkeen ja muutos ei ole ollut missään mielessä positiivista. Olen niin väsynyt ja elämänilo on poissa. Lapset kärsivät stressaantuneesta äidistä, joka suurimman osan ajasta komentaa ja on kärttyinen. Ennen toista lasta tein esikoisen kanssa monenlaista, leivottiin, luettiin, pelattiin ja kotikin oli siistimpi. Olin tyytyväinen ja iloinen äiti, olin toissä ja jaksoin paremmin. Alamäki ihmisyydessäni alkoi toisesta lapsen syntymän jälkeen.
Kommentit (74)
Minäkin rakastan molempia lapsiani, tämänhetkistä elämääni en. Olen myös niin väsynyt tähän ainaiseen siivoamiseen, ruoanlaittoon, silittämiseen yms....mutta kai se tästä taas iloksi muuttuu, eikä muuten ole lasteni vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt odotellaan innolla kolmatta syntyväksi.
yhden lapsen vanhemmat eivät arvaa mikä riski se on parisuhteelle
Meillä on kaksi lasta ja vasta sen myötä meille vanhemmillekin on jäänyt enemmän yhteistä aikaa ja lomailustakin voi nauttia ihan toisella tavalla. Lapsista on paljon seuraa toisilleen ja viihtyisivät vaikka koko päivän keskenään leikkien. Tottahan riitojakin syntyy, mutta sekin vähentynyt iän myötä.
yhden lapsen vanhemmat eivät arvaa mikä riski se on parisuhteelle
sanonut aloitusviestissasi minka ikainen toinen lapsi on, mutta jos on viela kovin pieni, niin ala huoli, mielipiteesi voi viela muuttua. Tuolta minustakin tuntui toisen lapsen melkein koko ensimmainen elinvuosi. Ja kauhean raskastahan tuommoisen tunteen kanssa on elaa.
Pahinta oli se kun ennen niin rakkaasta ja tarkeasta esikoisesta tuli omasta mielestani ihan kamala riesa, enka olisi jaksanut tehda hanen kanssaan mitaan.
Nyt kun kakkonen taytti juuri kaksi, en ole todellakaan enaa samaa mielta. Lapset leikkivat tosi hyvin keskenaan ja ovat parhaita kavereita. Omat tunteetkin ovat selkiintyneet.
Sita on vain aiti-ihmisena kauhean vaikea hyvaksya minkaanlaisia kiellettyja ja negatiivisia tunteita omia lapsia kohtaan kun se aidinrakkaus pitaisi olla niin kaikkivoipa ja kaikenkattava.
Vinkkina vaan etta jos sulla on apua, mies, kavereita, sukulaisia, ota aikaa itsellesi seka esikoisen kanssa. Ei sen tarvi mitaan erikoista olla. MIna ruukasin kayda kylvyssa kahestaan esikoisen kanssa iltaisin kun mies tuli toista kotiin ja hoiti vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinenkin lapsi on jo 2-vuotias. Joku sanoi, että on tärkeämpää, että äiti on rento ja läsnä lapsilleen, kuin että koti on siisti. No, itse en pysty rentoutumaan, kun koti on epäsiisti ja meillä koti on useimmiten epäsiisti, koska pienempi sotkee sitä mukaa, kun itse siivoaa.
lapset oppivat leikkimään yhdessä. Parivuotias ei vielä ihan leiki, vaan tarvitsee aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milä elämä näyttää kun katsot vuoden päähän, viide, kymmenen, kahdenkymmenen, kolmenkymmenen... onko mukava ajatus että esikoisella on sisarus elämän taipaleellaan?
Sisaruksista on vain harmia
No onhan se ihan selvä juttu että se toinen lapsi pilaa kaiken. Yhden kanssa on ihanan rentoa, päiväunien aikaan voi itsekin rentoutua ja touhuta omia juttuja. Sitten kun siinä on se toinen sinappikone rääkymässä ja kuuntelee sisarusten tappelua niin kyllä tietää elävänsä. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä kyllä mulla ainakin se itsestä ja kodista huolehtiminen loppui jo ensimmäisen lapsen syntymään. En oikein ymmärrä miten pakka voi mennä sekaisin vasta toisen lapsen jälkeen.
Eli jos sulla oli homma kuitenkin hanskassa vielä ensimmäisen lapsen jälkeen, niin yksilöipä nyt paremmin, että miksi homma ei enää sujukaan kahden lapsen kanssa. Niin ehkä me muut kahden lapsen äidit pystytään antamaan vinkkiä, että miten me ne tilanteet hoidetaan.
En ole ap, mutta kyllä pakka voi mennä sekaisin toisesta lapsesta. Mun esikoinen nukkui hyvin ja oli ns. helppo vauva/taapero. Jaksoin aivan eri tavalla puuhastella kaikkea. Toinen nukkui vain pätkissä ja on luonteeltaan kärsimätön.
Vierailija kirjoitti:
lapset oppivat leikkimään yhdessä. Parivuotias ei vielä ihan leiki, vaan tarvitsee aikuista.
Riippuu kyllä ikäerosta, luonteesta ja vähän sukupuolesta. Kyllä se oli aikamoista lähinnä tappelua ja valittamista, että toinen sotkee leikit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan se ihan selvä juttu että se toinen lapsi pilaa kaiken. Yhden kanssa on ihanan rentoa, päiväunien aikaan voi itsekin rentoutua ja touhuta omia juttuja. Sitten kun siinä on se toinen sinappikone rääkymässä ja kuuntelee sisarusten tappelua niin kyllä tietää elävänsä. Ei kiitos.
niinpä
Kaksi lasta on vähän. Hankkisin itse kolmannenkin, mut en pysty kun ei ole enää kumppania ja sitä suren.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi huomasin tämän ilmiön jo nuorempana siitä, kun otin toisen koiran. Yhden kanssa tuli lähdettyä paikkoihin, koulutettua kunnolla ja puuhasteltua kaikenlaista. Kun tuli toinen, niin ei onnistunut enää mikään helposti ja kunnolla ja se ensimmäinenkin jäi vajaammalle huomiolle kuin ennen, vaikka aikaa ja energiaa meni kolme kertaa enemmän. Siispä tehtiin vain yksi lapsi, ja tyytyväisiä ollaan.
Kaikista ei ole äidiksi, surullista, kyllä nuorempi lapsi aistii tunnelman. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin me luulemme. Ei saa olla lellipentuja !
Vierailija kirjoitti:
Kaikista ei ole äidiksi, surullista, kyllä nuorempi lapsi aistii tunnelman. Lapset ymmärtävät paljon enemmän kuin me luulemme. Ei saa olla lellipentuja !
Uli uli
Varmaan suht yleinen mutta vaiettu mielipide
Vierailija kirjoitti:
yhden lapsen vanhemmat eivät arvaa mikä riski se on parisuhteelle
Niin siis mikä? Yksilapsisuus vai sisaruksen hankkiminen?
toinen lapsi on ihana, mutta hänen hankkimisensa oli virhe. Tunne oli koko raskausajan ja vain voimistui kun laitokselta kotiuduttiin.