Millä perustein teit valinnan lukion ja amiksen välillä?

Ei minulla ollut mitään oikeutta tehdä sellaista valintaa, sillä olin alaikäinen. Vanhempani siis huoltajina tekivät päätöksen puolestani.

Kuulin, kun äiti sanoi siskoni kavereista joskus -80 -luvulla, että "sinähän et tuollaisten ammattikoululaisten mulkkujen kyytiin mene". (Niillä oli tuunatun näköinen Datsun Sierra, poika oli muuten rehtorin poika, mutta sitä ei äitsy tienny)

Kyllä tuollainen kotikasvatus vaikutti niin, että menin lukioon.

Amiksen papruilla saa sentään työpaikan. Jos  ei pääse, niin yliopistoon. T. Ekononomi

Niin ja sekin vielä, että osaa tehdäkin jotakin....

Halusin lukioon, mutta perheelläni ei ollut varaa kuin yhteen settiin lukiokirjoja joten yh-vanhempani teki valinnan että kenet lapsistaan suo menevän lukioon. Valitsi sitten siskoni ja pakotti minut amikseen (vielä kotipaikkakuntani ainoaan amikseen, alaa en saanut valita). Nyt aikuisena sitten siirryin itse sille polulle jonka itselleni halusin. Kävin tämän kevään yliopistopääsykokeessa. Aikuislukiosta ka jotain ysin päälle, en ole laskenut.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 19:40"]Äiti yritti kyllä esittää ammattikoululinjoja, mutta kympin tyttönä halusin yliopistoon, joten lukioon menin. Olen siitä kummallisessa asemassa, että minua ei koskaan kehuttu eikä kannustettu kotona eikä koulussa, vaikka sain koko ajan parhaita numeroita. Olen vasta viime vuosina herännyt ihmettelemään, miksi ei. Ensimmäisen kerran kyllä otti päähän jo lukion lopussa, kun kirjoitin kouluni parhaimpana eikä sitäkään mitenkään huomioitu. Ei edes koulun ylioppilasjuhlassa.

Kävin minä sitten yliopistonkin hyvin arvosanoin, mutta onnettomalta humanistialalta. Olen nyt vanhemmiten miettinyt, että jos olisin edes vähän saanut kannustusta, niin olisin ymmärtänyt pyrkiä paremmille aloille. Todennäköisesti olisin jopa päässyt.
[/quote]. Ikävää jos ei edes kotona kannusteta .

En edes miettinyt amista, vaikka ei kyllä ollut ajatusta opiskella yliopistossakaan. Vanhemmilla kansakoulupohja.
Lukion jälkeen opistoon ja työn ohella sitten muita korkeampia koulutuksia.

Siihen aikaan kun valinnan tein, lukioon pääsivät fiksut ja ahkerat. Laiskat ja tyhmät joutuivat amikseen. Pääsin lukioon.

En tiennyt mitä haluaisin tehdä, joten menin lukioon. Sen jälkeen on kuitenkin vielä kaikki ovet avoinna, toisin kuin amiksen jälkeen. Vaikka amiksesta toki avautuu ovet työelämään aikaisemmin. Lukiosta päädyin yliopistoon, mutta jälkikäteen ajateltuna jokin vähemmän teoreettinen paikka olisi ollut mulle ehkä parempi. 

Kävin molemmat mutta eri järjestyksessä kuin yleensä. Olisin halunnut kaksoistutkintoon mutta en saanut tarpeeksi tukea ja neuvoja amiksesta siihen. Tosin tuohon aikaan se oli juuri alkanut ja amisopet jossain määrin karsasti sitä.
Yks äijä teki kaksaria ja ope oli aina näreissään sille kun lukiotunneille läksi keskenkaiken - oli siis aika huonosti järkätty

Tiesin mitä halusin, joten amis. Valmistuttuani pääsin kyseisen alan suomen arvostetuimpaan ammattikorkeakouluun opiskelemaan haave ammattiini. Siellä ne luokiolaiset kaverini nyt opiskelevat amiksessa yo-pohjaisena:D Muutama vuosi sitten vielä naureskelivat tuleville amiksille, nyt itse ovat siellä kun tajusivat että ellei oikeasti ole lahjakas koulussa, lukio on täysin turha sillä huonoilla papereilla ei pääse mihinkään. Eikä ole edes sitä ammattia. Onneksi vanhempanikin kannustivat amikseen.

Jouduin lukiosta lääkikseen. :( Amiksena ei olisi ollut tätäkään riskiä.

16-vuotiaana ei ollut mitään käryä nitä haluaisin tehdä, siksi lukio.

Lukio oli itsestään selvyys koska todistus oli hyvä ja koska kunnassa oli vain lukio ja muualle ei olisi edes päässyt kulkemaan kylästämme.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 08:10"]

Lukio oli itsestään selvyys koska todistus oli hyvä ja koska kunnassa oli vain lukio ja muualle ei olisi edes päässyt kulkemaan kylästämme.

[/quote]

Tosin näiden kielioppivirheiden takia ei uskoisi että kirjoitin E:n äidinkielestä. :D

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 18:10"]Kun olit siinä iässä? Vai hankitko kenties yhdistelmätutkinnon? Mihin menit seuraavaksi?
[/quote]Siihen aikaan kun minä tein tuon valinnan, lukioon menivät hyvin koukussa pärjänneet ja ne joiden vanhemmilla oli pokkaa pakottaa kakaransa sinne huonosta todistuksesta huolimatta. Amikseen menivät laiskat ja koulunsa sössineet. Loput näiden kahden väliltä menivät kauppaoppilaitokseen. Silloin yliopistoon ei amiskoulutuksella päässyt ja mä taas tiesin tarkkaan, että tahdon yliopistoon, joten menin lukioon.

Lukiosta vaihdoin amikseen. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi lukiossa pärjännyt, päinvastoin. Keskiarvo peruskoulussa oli lukuaineissa jotain 9...Paloin loppuun lukiossa kun halusin aina yrittää vain sitä 10. Itkin, stressasin ja romahdin lattialle monesti kun tuntui että kaikki kasaantuu päälle. Lisäksi sairastuin pahaan anoreksiaan. Olin itseeni aluksi todella pettynyt kun en saanutkaan sitä valkolakkia josta haaveilin jo pienenä, mutta olen jo oppinut hyväksymään menneisyyteni. Valmistuin amiksesta ja hyvillä papereilla. Töitä alallani on riittänyt ja muutenkin elämä taas hymyilee. Joskus kyllä aion sen valkolakin hankkia, varmaan sitten kun tiedän osaavani ottaa opiskelun vähän löysemmin enkä sorru suorittamaan sitä hampaat irvessä itkien. 

En edes harkinnut ammattikoulua. Lukio oli itsestäänselvyys, koska

- pärjäsin hyvin koulussa

- halusin varmistaa mahdollisen myöhemmän yliopistokoulutuksen

- halusin lisää yleissivistystä ja -osaamista

- halusin lisää kielikoulutusta ja oppia perusasioista ja -aineista

Oli 2 vaihtoehtoa: herätä klo 6 ja maksaa 5.50€ linja-automatkasta amikseen 20km päähän TAI herätä klo 7.30 ja pyöräillä lukioon 5km päähän. Valitsin jälkimmäisen.

Itse menin amikseen ja valmistuttuani tein vuoden verran muun alan töitä. Hain yliopistoon ja nyt olen kesällä valmistumassa maisteriksi. Ei yliopistoa varten ole pakko käydä lukiota.

Lukioon menin, koska ei ollut mitään selkeää ammatillista haavetta vielä 15 - vuotiaana. Olen myöskin pärjännyt koulussa aina ihan hyvin ja kiinnostunut useista eri oppiaineista, joten lukio oli oikein sopiva vaihtoehto. Toisaalta keksin vasta viisi vuotta lukion jälkeen, mikä haluan olla ammatiltani. Siinä välissä olen tehnyt töitä ja opiskellut yhden kokonaisen ao-tutkinnon ja yhden osittaisen. Ensi viikon pääsykokeiden jälkeen näkee, että saanko aloituspaikan ensisyksylle :)