Lue keskustelun säännöt.
Yh-äiti ja heräilevä vauva
29.05.2015 |
Olen lukenut suurella mielenkiinnolla tätä keskustelua. Monissa vastauksissa kehotetaan turvautumaan miehen apuun ja nukuttamaan lasta omassa huoneessa. Itselläni on tilanne, jossa asun kahden vauvani kanssa pienessä asunnossa. Minun ei ole mahdollista antaa lapselle omaa huonetta, vaan tällä hetkellä nukumme molemmat samassa makuuhuoneessa. Meillä on kyllä olohuone mutta siellä yöllä rellestää kissa, joten siellä ei voi nukkua.
Vauvani on kohta 6kk. Varsinaisia yöimetyksiä on yleensä 2-3, mutta niiden lisäksi ongelman muodostaa vauvan yöllinen unissaan itkeskely ja kiljahtelu, joihin herään monta kertaa yössä. Hän kyllä nukahtaa huuteluidensa jälkeen itse. Yöelämöintiin vaikuttaa vauvan uusien taitojen oppiminen mutta myös vatsavaivat. Vauvalla on allergioita. Vauva nukkuu pääsääntöisesti klo 23-07.30.
Käytän korvatulppia ja kuulosuojaimia, mutta niistä kuuluu läpi. Olen aika ryytynyt unen puutteeseen, sillä en osaa nukkua päivisin, eikä vauva edes nuku kovin pitkiä päiväunia.
Vauva on muutenkin aika itkuinen, temperamenttinen ja vaativa. Vaikka tämä on tähän astisen elämäni raskaita aikaa, hän on myös parasta mitä minulle on tapahtunut. Välillä meillä on tosi hauskaa yhdessä, välillä hyvin rankkaa. Yksinhuoltajan selviytymisestä olen löytänyt tietoa hyvin vähän, ja lähes kaikki vauva-aiheiset jutut elävät maailmassa, jossa vauvaa hoitaa kaksi vanhempaa. Se harmittaa. Lisäksi useimmiten vain henkilö, joka on itse elänyt vaativan vauvan kanssa, ymmärtää millaista se on. Pärjään muuten vauvan kanssa ihan kivasti, mutta öisin minua usein huolestuttaa, että pahenevatko uniongelmat.
Hannele Törröselle kiitokset teoksesta Vauvan kanssa vanhemmiksi!
Kommentit (13)
Omassa yh-vauvakaudessani (mies ei ollut miellyttävä eikä missään nimessä turvallinen vaihtoehto perheellemme) pidin perhepetiä, imetin vauvantahtisesti, pidin vatsavaivoihin itselleni imetysdieettiä (alkuun maidoton + magnesium +B-vit + maitohappobakteeri + d-vit , myöhemmin aloitin maidon omaan ruokavalioon uudelleen) ja kannoin lasta paljon kantoliinassa. Lapsella oli helpompaa olla pystyasennossa, liikkeessä mukana ja saada syli helpoilla menetelmillä. Nukuin milloin pystyin (joka yö kuitenkin, parisängyssä mahtui) ja nautin arjestani. Turhuudet, kuten meikkaamiset ja puunaamiset jäivät vähemmälle. Osasin olla hellä ja sensitiivinen äiti.
Vauvalle tein vauvahierontaa. Hellän kosketuksen lisäksi kyseessä oli vuorovaikutusharjoitus. Opin muutamia vatsan alueen liikkeitä, mm. "aurinko" ja toteutin niitä. Vauvani nautti ja myöhemminkin lapseni on pyytänyt minua hieromaan itseään vatsasta, jaloista, päästä. Lapselle auttoi 1v jälkeen laktoositon maito, se on vähentänyt mm. ilmavaivoja.
Tsemppiä, selviätte varmasti. Mekin selvisimme vauvakaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä vaikka neuvolasta apua, että saisit nukkua edes päivällä niin että esim. perhetyöntekijä ulkoilisi vauvan kanssa. Meillä yöherätyksiä oli n. 10 yössä siihen saakka, että lopetin imetyksen kokonaan. Joskus kun omalla pojalla oli pidempi itkukohtaus yöllä niin sain vinkin, että se on "yöllinen kauhukohtaus" tai samantapainen. Poika piti herättää lempeästi kutsumalla nimellä jonka jälkeen vauveli nukahti samantien.
Pyydä apua kunnalta, lapsiperheiden kotiapupalvelusta, se on ilmaista jos tulisi ovat pienet. Niin saat levättyä. Varaa myös heti neuvolan kautta aika perhetyöntekijälle ja hae tukiperhettä. Siellä lapsi voi olla hoidossa kerran kuussa. Kysy apua mahdollisilta ystäviltä ja tuttavilta. Liity yksinhuoltajien tukiryhmään esim. Seurakunnalla on. Vaikeinta ja väsyytävintä aikaa oli itselleni vuodet 1,5v-3v. Vaikka vauva aikakin oli yhtä väsymystä, se kun kertyy vuosiksi alkaa pää pikkuhiljaa stoppailemaan. Kaiken avun hain, nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Terv. Totaaliyh ja kaksoset 4v.
Faktahan on se, että lähes kaikilla puoliso on työelämässä, jolloin yöheräilyt jää yksin äidille. Ei siis eroa, onko puolisoa vai ei.
Myöskään omaan huoneeseen en vauvaa nukuttaisi, hetken se vauva-aika vain kestää vaikka raskasta onkin.
Itselläni vauva ja taapero, puoliso ei edes herää vaikka vauva huutaisi enkä häntä vaadikaan heräämään, joten univelka alkaa olla ihan normaali tilanne. Molemmat lapset heräilevät, toinen syömään ja toinen muuten vain uneksii ja itkee ääneen useita kertoja yössä.
Tukiverkostojakaan ei lähellä ole.
Olen vain ajatellut tämän olevan äidin osa, aikansa kutakin :)
Ainakin sitä osaa iloita, jos joskus on parempia öitä :D
Kahden vauvan kanssa? Aikas rankkaa, yh ja vielä kaksoset! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä auttoi nukkumisessa ja heräilyitä 6,5kk ikäiselle pojalle yösyöttöjen lopetus kun neuvolasta sitä suositeltiin,koska sillä ei ole ravitsemuksellisesti enää väliä tuossa iässä.Sekä säännölliset päivärytmit.Nyt nukkuu 5h pätkää joka on äidillekkin mahtavaa uniaikaa.Ensimmäinen yö oli yösyöttöjen lopetuksessa vähän vaikea mutta nyt ei enää mitään.Vielä on Pientä uni-itkua/ja pyörimistä sängyssä,joka kuuluu asiaan.Jos käytät vauvaa neuvolassa kysyppä sieltä vinkkejä päivärytmeihin jne.
Ap, mene nukkumaan pian kun saat vauvasi yöunille. Jos vauva ei nuku pitkiä yöunia, niin yleensähän se tarkoittaa sitä, että hän nukkuu pitkät yöunet, vaikkakin pätkissä. Jos olet aiemmin tottunut nukkumaan häiriöttä 8 h unet, ajattele asia nyt niin, että vauvan kanssa nukut 10h unet neljässä pätkässä. Nuku vauvan kanssa rauhassa pitkään, vaikka yhteentoista, jos vauvakin nukkuu.
Jos tilanne menee pahempaan, luovu kissasta. Tai ainakin pyydä että joku tuttu hoitaisi kissaasi kokonaisen vuoden.
Itse 3 v unettomuutta kokeneena voin sanoa, että kaikki mitä asialle voi tehdä, kannattaa tehdä. Olin itse aivan zombina 1/2 v jälkeen ja elämästä katosi kaikki ilo. Eipä minusta paljoa hyötyä vauvoilleni silloin ollut :( en esim jaksanut edes hymyillä vauvaoilleni tai lähteä illanistujaisiin kavereiden kanssa ja aamulla aloitin itkemällä väsymystäni. Aloin ajatella, että jos tämä tämmöistä on loppuelämän, niin kamalaa on.
Tsemppiä! Pidä ensisijaisesti huolta itsestäsi, että pystyisit pitämään parasta mahdollista huolta lapsestasi!!! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faktahan on se, että lähes kaikilla puoliso on työelämässä, jolloin yöheräilyt jää yksin äidille. Ei siis eroa, onko puolisoa vai ei.
Myöskään omaan huoneeseen en vauvaa nukuttaisi, hetken se vauva-aika vain kestää vaikka raskasta onkin.
Itselläni vauva ja taapero, puoliso ei edes herää vaikka vauva huutaisi enkä häntä vaadikaan heräämään, joten univelka alkaa olla ihan normaali tilanne. Molemmat lapset heräilevät, toinen syömään ja toinen muuten vain uneksii ja itkee ääneen useita kertoja yössä.
Tukiverkostojakaan ei lähellä ole.
Olen vain ajatellut tämän olevan äidin osa, aikansa kutakin :)
Ainakin sitä osaa iloita, jos joskus on parempia öitä :D
Faktahan tuo on, mutta eiköhän nuo työssä käyvät isät auta kuitenkin työpäivän jälkeen ja vapaapäivinä, joten turha edes verrata kahden vauvan yh tilanteeseen.
Meillä ainakin on suuri apu siitä että mies hoitaa ainakin yhden vapaapäivän yön/aamun/aamupäivän vauvaa että saan vetää niin pitkät unet kuin huvittaa. Meillä loppui yösyötötkin jo 1 ja puoli kuukautisena ja vauva nukkuu muutenkin 10-12 tuntia. Silti se on helpottavaa että kerran kaks viikossa saa herätä juuri silloin kun haluaa.
Jaksamisia ap:lle ja hae apua vaikka neuvolan kautta, ne neuvoo mistä kannattaa hakea hoitoapua. Joku täti voi tulla muutamaksi tunniksi auttamaan sillon tällöin. Aika usein vissiin vievät vauvan vaunuttelemaan että äiti saa levätä tai tehdä mitä nyt haluaakaan.
Tuttua. Meillä mies joutui kuukausiksi sairaalaan ja jäätiin vauvan kanssa kahden ja se unen puute oli ihan järkyttävä tunne. Muistan valvoneeni 44 tuntia putkeen kun vauva ei vatsavaivojen takia kuin torkkunut ja ainoan pitemmän pätkänsä nukkui kun ajettiin keskellä yötä 2 tuntia mun vanhemmille. Isäni hoiti vauvaa alakerrassa ja mä nukuin ullakkohuoneessa täydet yöunet. Se yks pitempi unipätkä mulla auttoi taas jaksamaan valvomista. Jos vaan mahdollista niin koeta saada joku edes hetkeksi ottamaan lapsi. Tästäkin tulee varmasti nyt niitä paska äiti kommentteja, mutta minusta lapsen etu on äiti joka ei ole täysin raato ja ei siitä tarvi kokea syyllisyyttä, että antaa lapsen sukulaisten tai kaverien hoitoon hetkeksi ja nukkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet kuitenkin päivät vain kotona. Meillä naapurissa huutaa pentu joka yö pari tuntia putkeen. Se on kuule kivaa mennä väsyneenä töihin. Että älä valita.
Eikö sitä niin muodikasta "me vain kasvoimme erilleen" voisi odottaa edes sen aikaa että lapset ovat vähän isompia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä olet kuitenkin päivät vain kotona. Meillä naapurissa huutaa pentu joka yö pari tuntia putkeen. Se on kuule kivaa mennä väsyneenä töihin. Että älä valita.
Haloo!!! Kyllä voi valittaa. Se on kuule vähän eri juttu olla vastuussa lapsesta kun vaan käydä töissä. Ja jos se on vaan pari tuntia putkeen niin voi voi jos vähän uni häiriintyy sinulla. On se eri juttu jos on kiljuva lapsi koko ajan läsnä eikä apua saa. Että älä sinä valita. Kysy vaikka ennemmin tarvitseeko naapuri apua.
Hei yh-äiti!
Kiitos viestistäsi, johon haluan ehdottomasti tuoda vähän vertaistukea ja -näkökulmaa.
Kirjoitat osuvasti, että vaikka lapsi on parasta mitä sinulle on tapahtunut, elät myös elämäsi raskainta aikaa. Muistan hyvin tuon ristiriitaisen olon! Yksinolo on totaalista silloin, kun toista vanhempaa ei ole tai hänen roolinsa on arjessa on hyvin pieni.
Et mainitse, onko sinulla kumppanin puuttuessa muuta tukiverkostoa. Ehdottaisin, että kirjoitat vaikka paperille ylös kaikki mahdolliset ihmiset ja tahot, jotka voisivat tukea sinua tavalla tai toisella. Yöksi on vaikea saada lapselle hoitajaa, mutta olisi tärkeää että voisit välillä levätä edes päivällä. Ja ehkä joku voi antaa sinulle lahjaksi vaikka siivouspalvelun tai MLL:n lapsenhoitokerran.
Mietin myös, voisiko kissan saada vaikka viikoksi muualle hoitoon, jotta voisit nukkua olohuoneen sohvalla. Itse vietin jossain vaiheessa kuukausia kaksion olohuoneen sohvalla, ja se oli välttämätöntä jotta etenkin minä itse opin taas nukkumaan.
Ja kuten kirjoitin kolumnissani tällä sivustolla (http://www.vauva.fi/artikkeli/aidit_ja_isat/laakarikaynteja_uniohjausta_satoja_sinisia_unia_vasymyksesta_sekopaisen_aidin_selviytymistarina), meillä ratkaisu lapsen heräilyyn oli Anna Wahlgrenin unikoulu. Yleispätevää suositusta en voi antaa, koska riippuu täysin lapsesta ja vanhemmasta, mikä on se oikea tie.
Vertaistuki on myös tärkeää, kun olet perheen ainoa vanhempi. Tässä pari linkkiä:
Pieneperheyhdistyksen sivut: https://pienperhe-fi.directo.fi/toiminta/vertaistoiminta/yksin-lasta-odottavat/#token-235004
Musta tulee perhe loistokirja: https://www.booky.fi/tuote/mantu_eve/musta_tulee_perhe_voimakirja_yksin_odottavalle/9789515561084
Voimia ja jaksamista! Elämä paranee koko ajan ja tulee vielä aika, jolloin joudut kiskomaan lasta hereille tarhaan tai kouluun :)
Terveisin,
Kati
www.nukahtamo.fi