Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miten mies mukaan vauvan hoitoon?
29.05.2015 |
Olen viiden kuukauden ikäisen poika vauvan äiti. Rakastan vauvaa mutta hän valvottaa öisin enkä jaksa päivisin muuta kuin perushoitaa häntä, koti on jäänyt rempalleen. Mies on kiinni työssään, hän ei osallistu vauvanhoitoon eikä kotitöihin. Mies väittää, että, sinähän tässä olet äitiyslomalla. Millä saisin hänet ymmärtämään väsymykseni sekä tekemään osuutensa yhteisen lapsemme ja kotimme hyväksi?
Kommentit (15)
Mies töissä esim 8h, sinä hoidat vauvaa 8h. Sen jälkeen koti, perhe on yhtäläisesti teidän molempien vastuulla. Eli jos mies on 2h omissa harrastuksissaan, sinäkin tarvitset 2h omiin juttuihisi.
Jos ei kerran homma luonnostaan suju reilulla tavalla, kannattaa alkaa vaikka pitämään kirjaa molempien vapaa-ajasta ja ehkä se mies sitten ymmärtää kun huomaa epätasaisuuden ihan mustaa valkoisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuku päivällä, lapsihan nukkuu päikkärit, eikö? Eikä niihin kotihommiin nyt tuntikausia mene. Onpa vaikeaa nykymammoilla selvitä ihan perusasioista!
Kannattaa hankkia omia harrastuksia, jolloin voitte vuorotella isän kanssa lapsen hoitoa iltaisin. Tämä tepsi meillä siihen, että kotihommat jaettiin vähän tasapuolisemmin. Ja kuten edellinen sanoi: nuku silloin kun lapsi nukkuu. Lapsi kuitenkin nukkuu puolet vuorokaudesta (vaikkakin pätkissä), joten teoriassa sinulla pitäisi olla mahdollisuus yhtäläiseen määrään lepoa.
No nuo 'nuku silloin kuin vauva nukkuu'-neuvot on ihan älyttömiä. Jos vauva nukkuu päivällä esim. puolen tunnin pätkissä kuten meillä oli niin itse en kerkeä siinä ajassa edes nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
No nuo 'nuku silloin kuin vauva nukkuu'-neuvot on ihan älyttömiä. Jos vauva nukkuu päivällä esim. puolen tunnin pätkissä kuten meillä oli niin itse en kerkeä siinä ajassa edes nukahtaa.
Joo, ja itse olin ainakin niin yliväsynyt ja stressaantunut jatkuvasta heräilystä ja valvomisesta, että sitten joskus kun vauva nukkuikin sen pari tuntia putkeen, en siltikään onnistunut nukahtamaan kun takaraivossa jyskytti jatkuvasti ajatus siitä että kohta se taas herää. Myöhemmin sitten harmitti että miksi en saanut nukuttua, kun heti vauvan herättyä olisin voinut vain nukahtaa.
Lapsen elämän ensimmäiset 8kk menivät tällaisessä stressissä ja yliväsyneessä sumussa, jossa en jaksanut tai edes osannut toimia enää normaalisti. Unohtelin asioita jatkuvasti, olin vihainen, ärtynyt ja välillä vain oikeasti itkin väsymystäni. Sellaista en ole koskaan ennen kokenut, enkä voinut pieniunisena ihmisenä sellaista edes ennalta kuvitella.
Nyt sinun täytyy istua miehen kanssa pöydän ääreen ja todella puhua tuntemuksistasi. Ei riidellen, vaan ihan rauhallisesti ja rehellisesti kertoen, että nyt olet niin väsynyt ettet vain enää jaksa. Kyllä miehen täytyy se ymmärtää, tai sitten todella miettisin tuon perhe-elämänne uusiksi.
Tsemppiä! Ei auta nyt, mutta sanon kuitenkin; kyllä se vielä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilkaa samaa kun me aikanaan. Mies jäi vauvan kanssa viikonlopuksi kotiin. Ei valittanut enää sotkusta kotona eikä pyytäny haudutettua lohta kalapuikkojen sijaan.
Väkisin. Nyt kun kokopäivähoito kielletään perheiltä missä mies on työtön, niin heittää nämä nykymallit häränpyllyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syytön mä teidän nukahtamisvaikeuksiin olen. Mulle maistui uni aina vauvan nukkuessa. Iltaisin valvoin pidempään kuin vauva, jotta saatiin laatuaikaa miehen kanssa kahdestaan. Siksi mä annoin tuollaisen neuvon.
6
Vierailija kirjoitti:
Nuku päivällä, lapsihan nukkuu päikkärit, eikö? Eikä niihin kotihommiin nyt tuntikausia mene. Onpa vaikeaa nykymammoilla selvitä ihan perusasioista!
Ai nukkuu vai, mun vauva unohti lukea tuon muistion ja menee semmoisilla vartin tai puolen tunnin torkuilla pitkin päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuku päivällä, lapsihan nukkuu päikkärit, eikö? Eikä niihin kotihommiin nyt tuntikausia mene. Onpa vaikeaa nykymammoilla selvitä ihan perusasioista!
Ai nukkuu vai, mun vauva unohti lukea tuon muistion ja menee semmoisilla vartin tai puolen tunnin torkuilla pitkin päivää.
no terve, normaali vauva nukkuu
Sanot suoraan, että sinä tarvitset nyt apua etkä typerää pätemistä.
Meillä siivottiin yhdessä viikonloppuisin tai mies siivosi, jos vauvalle tuli nälkä kesken homman. Kone pyykkää ja tiskikone pesee, mutta koti ei siivoudu itsestään. Älä edellytä samaa tasoa kuin itse pitäisit, aika harva mies älyää pölyjen pyyhkimisen päälle tai tahrojen pesua. Minulle riitti, kun mies auttoi vauvanhoidossa, kauppareissuissa, pyykinpesussa ja imuroi ja tamppasi matot. Ruokapuolessa oikaisin aina todella reippaasti, se oli valmishernekeittoa ja sitä rataa.
Kehottaisin, että annat sen vauvan iltaisin miehelle ja lähdet lenkille. Kaapissa voi olla lypsettyä maitoa tai tuttelia.
En tiedä, käytkö vauvan kanssa kärrylenkeillä, mutta meillä lapset nukahti aina ulkoillessa, ja kotiin tultuani työnsin vaunut yhteen huoneeseen, avasin ikkunan apposen auki ja varovasti raotin liikoja vaatteita vauvalta. Sitten äkkiä itse sohvalle huovan alle ja yleensä tunti onnistui.
Mies antoi mulle joka toinen viikonloppu lauantain vapaata, ja mä menin naapurikaupunkiin ihan vain kahvilaan istumaan, uimaan ja hierojalle (mulla on selkävika, ja kyykistely ja kumartelu ym. vauvan nostelu pisti selän välillä tiukille) ja palasin aina siten, että tiesin milloin vauvalla alkaa iltapäiväunet. Mies lähti vauvan kanssa kärrylenkille ja minä menin nukkumaan. Uinti ja hieronta nukuttaa kummasti. Kun vauva oli 8 kk, mies jäi vanhempainvapaalle ja mä menin töihin. Vaikka hän hyvin osallistui, niin silloin vasta sille oikeasti valkeni, millaista on vauvan kanssa. Se luuli jäävänsä lomalle ja ehtivänsä tehdä sitä ja tätä. Totuus paljastui.
Meillä on mies sittemmin ollut hoitovapaalla neljä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan vain sanoa, että vauvan hoitaminen EI kuulu miehen vastuisiin. Nainen sen vauvan kohdustaan pyöräyttää ulos eikä mies.
Alue: Aihe vapaa
Onpa kurja tilanne! Onko miehesi osallistuminen arkeen muuttunut vauvan syntymän jälkeen? Eli mikä on tämän historia? Parisuhteessa voi olla ihan ok, että vaimo tekee kotityöt ja miehellä on muita kotiin liittyviä vastuita silloin kun ollaan kahdestaan. Kun vauva syntyy, tilanne muuttuu kertaheitolla. Silloin keskustelu työnjaosta on enemmän kuin paikallaan, etenkin kun/jos vauva valvottaa. On vieläkin perheitä, joissa pojilta ei vaadita kotitöihin osallistumista, nämä mallit istuvat lujassa! Mikäli mies on nyt muuttunut, niin se on sitten toinen juttu. Onko hänen vaikea asettua elämään vauvan kanssa? Äitien synnytysten jälkeisistä reaktioista puhutaan paljon (masennuksesta, ahdistuksesta) mutta myös miehillä voi olla vauvan syntymään liittyviä reaktioita Mikä on ollut tapanne keskustella/riiidellä/sopia? Näitä taitoja koetellaan kun ollaan vauvan syntymän jälkeen kovin herkillä. Ehdotan ensiksi, että jos mies ei suostu keskustelemaan asiasta, kirjoitat hänelle kirjeen. Teet asiallisesti mutta selkeästi tiettäväksi mitä häneltä toivot. Siis aivan konkreettisesti. Mikäli tilanne ei edisty, tarvitset kotiapua tms. Kysy siitä neuvolasta tai kotipalvelusta jos et saa sitä lähipiiristä. Yksi vaihtoehto on, että pyydät häntä mukaan neuvolakäynnille jossa ulkopuolisen kanssa voitte jutella tilanteesta, onko tämä mahdollista? Joka tapauksessa tarvitset arkeesi tukea. Tavalla tai toisella sinun on sitä saatava. Ja vielä, onko miehesi vauvan kanssa koskaan kahdestaan? Mikä heidän suhteensa on? Jospa hän välillä hoitaisi vauvaa yksin, ehkä vauva-arjen konkretia hahmottuisi paremmin? Hän saisi kiinni siitä kokonaisvaltaisesta imusta joka vauvan kanssa oleminen on. Toivon, että tilanteenne helpottaa nopeasti ja jaksatte iloita arjestanne enemmän!!