Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos tietäisit kuolevasi syöpään 2 kuukauden sisällä, mitä haluaisitte tehdä vielä elämällänne?
26.01.2022 |
Yksi tuttu vanhus haluaisi nähdä kukkia keittiön pöydällään, saada katsoa lemmikkiensä, lasten ja lastenlasten kuvat läpi ja syödä vanhan ajan minttujäätelöä. Kuinka nopeasti esim. if toimittaa paperisia kuvia, kun ovat tietokoneella?
Kommentit (57)
Metaa, kokaa ja subuu koko loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin jonnekin kauniille aurinkorannalle viettämään viimeiset kuukaudet. Suomessa olisi kurja kuolla talvella.
Matkustaa ei kannata ulkomaille.
Jos tulee hankalia oireita siellä, ei vakuutus korvaa, kun tauti on tiedetty etukäteen ja sitten kituu siellä. Voi olla niin huonossa kunnossa, ettei lentoyhtiö ota kyytiin.
Lisään, että ilman vakuutusta monessa ulkomaaassa ei saa kunnollista hoitoa, jollei ole itsellä valtavasti rahaa.
Hoidolla tässä yhteydessä tarkoitan tuskin lievitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeilisin kaikkia huumeita jotka vielä kokeilematta, pitäisin hauska ystävien kanssa ja pelaisin läpi jonkun hyvän pelin jota en ole vielä pelannut tai jonkun suosikin uudestaan. Kävisin varmaan perheen luona kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0pettelisin oikeinkirjoituksen.
V*ttuilu kuuluukin juuri tähän osastoon. Häpeäisit.
Kuole syöpään v*ttupää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sisko jaksoi 2 kk ennen syöpäkuolemaa kävellä noin 100m ja katsoa televisiota ehkä tunnin kerrallaan. Ja tietty sylitellä lapsiaan ja lukea heille lyhyen sadun.
Harva onnistuu kuolemaan syöpään "suorilta jaloilta" tai 2 viimeistä kuukautta elämään hyvää elämää. Kyllä se on valokuvien katselemista ja sitä, että nojatuolista näkee ulos.
Halailisin lapsiani ja juttelisin heidän kanssaan. Katselisin pihamaan tapahtumia. Saunoisin paljon jos kykenisin. Katselisin vanhoja valokuvia. Itkeskelisin. Soittaisin ystävät ja sukulaiset läpi ja kertoisin että rakastan heitä. Kuuntelisin lempimusiikkiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käydä Havaijilla mieheni kanssa, siis jos olisin matkustuskunnossa.
Vetäisin niin paljon LSD:tä kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajaisin rekan alle ennen kärsimyksiä.
En halua olla ilonpilaaja mutta kuinka monen oikeasti tiedätte lähteneen ulkomaille kuolemansairaana? Useimmat ramppaavat sairaalassa hakemassa parannuskeinoa viimeiseen oljenkorteen asti ja sen epäonnistuttua nuutuvat pois. Luulenpa että itse tekisin samoin eli periksi en antaisi. Lopun aikaa itkeskelisin kotona kurjaa kohtaloani ja valmistelisin lähtöäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viettäisin aikani perheeni, lempisukulaisteni ja ystävieni kanssa, kirjoittaisin kirjeitä ja kuvaisin videoita lapselleni, ottaisin yhteiskuvia läheisteni kanssa. Viettäisin jokaisen liikenevän hetken lapseni kanssa. Kirjoittaisin viimeisen tervehdyksen kaikille läheisilleni.
Söisin herkkuruokiani, kävisin lempipaikoissani.
Järjestelisin kaikki paperiasiat kuntoon niin että jälkeenjääneillä olisi mahdollisimman helppoa järjestää kaikki viralliset kuviot. Suunnittelisin hautajaiseni niin ettei kenenkään tarvitsisi arvailla mitä haluan. Päivittäisin hoitotahtoni.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko jaksoi 2 kk ennen syöpäkuolemaa kävellä noin 100m ja katsoa televisiota ehkä tunnin kerrallaan. Ja tietty sylitellä lapsiaan ja lukea heille lyhyen sadun.
Harva onnistuu kuolemaan syöpään "suorilta jaloilta" tai 2 viimeistä kuukautta elämään hyvää elämää. Kyllä se on valokuvien katselemista ja sitä, että nojatuolista näkee ulos.
Surullista kuulla siskostasi, voi niitä pieniä lapsia <3
Noin heikoissa voimissa varmaan panostaisin siihen näköalaan. Talvella on meri jäässä, niin ehkä haluaisin nähdä ikkunasta sitten metsää. Puut on jotenkin sellaisia, että niitä jaksaa tuijottaa loputtomiin.
Omaa koiraa ei ole, mutta pyytäisin tytärtä käymään välillä koiran kanssa, että saisin katsoa sen touhuja. Kaipa se koira ymmärtäisi ja näkisi, että nyt en jaksa leikkiä?
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko jaksoi 2 kk ennen syöpäkuolemaa kävellä noin 100m ja katsoa televisiota ehkä tunnin kerrallaan. Ja tietty sylitellä lapsiaan ja lukea heille lyhyen sadun.
Harva onnistuu kuolemaan syöpään "suorilta jaloilta" tai 2 viimeistä kuukautta elämään hyvää elämää. Kyllä se on valokuvien katselemista ja sitä, että nojatuolista näkee ulos.
Sairasta, jos menen tuohon happeen niin ammun itseni.
Jos olisi kovat kivut eikä toivoa paranemisesta, lähtisin Sveitsiin tai Itävaltaan, jossa eutanasia/avustettu itsemurha on laillista.
Ottaisin mahdollisimman paljon pikavippejä ja lähtisin unelmieni lomalle jonnekin lämpimään. Siellä lekottelisin palmun alla ja joisin päivänvarjo-drinkkejä, kuolemaani asti 🍹🏝🌞
Viimeiset hetket kirjoitti:
Lähtisin vaimon kanssa etelään. Istuisin rannalla auringonpaisteessa ja nauttisin kylmiä virvokkeita.
Ihania olette kun teillä hyvä parisuhde. Parasta!
Ei ole läheisiä. Aikuinen lapsi jäisi varmasti kaipaamaan.
Hoitaisin paperiasiat kuntoon.
En ehkä voisi kertoa lapselle kuin 2 viikkoa ennen että saa puhuttua loput.
Olisi helpotus lähteä. Mitäpä täällä enää keikkua. Voin lähteä.
Alue: Aihe vapaa
Jos fyysisesti pystyisin, kävisin joka päivä ratsastamassa ja hoitamassa hevosia. Viettäisin aikani tallilla hevosten kanssa.