Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos tietäisit kuolevasi syöpään 2 kuukauden sisällä, mitä haluaisitte tehdä vielä elämällänne?
26.01.2022 |
Yksi tuttu vanhus haluaisi nähdä kukkia keittiön pöydällään, saada katsoa lemmikkiensä, lasten ja lastenlasten kuvat läpi ja syödä vanhan ajan minttujäätelöä. Kuinka nopeasti esim. if toimittaa paperisia kuvia, kun ovat tietokoneella?
Kommentit (57)
Nussisin ympäriinsä kaikki halukkaat, omat ja vieraat naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkkinä, että kannattaa tehdä kaikki nuo ennen kuin sairastuu. Sitten ei enää pysty.
Omaiseni olisi halunnut juoda jääkylmää vettä, koska se oli ainoa mistä ei tullut pahoinvoivaksi. Tavallisella sairaalaosastolla tätä ei voitu pitkään aikaan millään järjestää ja huoneen hanasta tuli vain haaleaa vettä (ehkä koska lämpötilan säädin väärässä asennossa). Saattohoito-osastolla sai kylmää vettä. Hän olisi halunnut jotain hyvänmakuista imeskeltävää, kun ei voinut enää syödä, koska oksennus ja myös suun kostuttamiseen käytetty voide maistuivat pahalle.
Yleensä hyvä kivun ja hengenahdistuksen lievitys on sellainen mistä kuolevat haaveilevat. Useimmat varmaan haluavat, että joku olisi koko ajan paikalla tai ainakin saatavilla.
Itsestäni sairaala ja saattohoito-osasto olivat kovin ankeita ja epäviihtyisiä ympäristöltään. Siellä ei ollut kukkia, tauluja, mitään viihtyisää huonekalua eikä muuta katsottavaa kuin ruma seinä ja valkea katto. Vähemmistö potilaista näki ikkunasta mitään maisemaa. Osa oli ovipailkoilla ja osan ikkunasta näkyi esim. tiiliseinä.
En itse toivoisi kuolevani missään laitoksessa tai sairaalassa. Mutta ammattimaisen kivunlievityksen haluaisin. Minusta elämän laatu ei ole kummoinen edes hyvässä sairaalassa hyvällä kivunlievityksellä kuolemaa odottaessa, enkä luota että kipua hoidetaan hyvin enää kun en pysty puhumaan. Minusta eutanasia pitäisi laillistaa.
Tallettaisin viestejä lapsille, suunnittelisin hautajaiset ja hoitaisin kaikki paperit kuntoon.
Hautajaisia ei tule, sen olen jo kirjannut. Lapset voivat käydä syömässä ravintolassa minun piikkiini. Tuhkaus, vain laatta muistolehtoon.
Jos kunto olisi edes kohtuullinen, joisin päivittäin skumppaa ja keskustelisin mystiikasta siihen perehtyneiden ihmisten kanssa. Istuskelisin valossa. Olisin kiitollinen että sain kokea nämä vuodet, mutta vielä kiitollisempi että ne vihdoin loppuvat!
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä ei oikein taida olla käsitystä siitä missä kunnossa sitä ollaan kun ollaan kuolemassa syöpään. Ei siinä todellakaan paljon matkustella tai harrasteta. Hyvä jos jaksaa vuoteesta nousta.
Näin ollaan, kotona sinnitellään viimeiseen asti, ja siirrytään saattohoitokotiin, jos oma asuinkunta sellaiseen on luvannut maksusitoumuksen ja siellä on tilaa.
Ihan lapsellisia nämä kuvitelmat jonnekin matkustamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin ollaan, kotona sinnitellään viimeiseen asti, ja siirrytään saattohoitokotiin, jos oma asuinkunta sellaiseen on luvannut maksusitoumuksen ja siellä on tilaa.
Ihan lapsellisia nämä kuvitelmat jonnekin matkustamisesta.
No siis joo, varmaan kaikki täällä tajuaa, että pitkän syöpäsairauden uuvuttamana viimeiset kaksi kuukautta elämästä tuskin on täynnä matkustelua, ravintoloita ja muuta kivaa puuhastelua.
Mä käsitin tän enemmän hypoteettisena "syöpä alkaa NYT! 2kk aikaa, mitä teet?"- tyyppisenä ajatusleikkinä jossa sairauden tuomia rajoitteita ei tarvitse huomioida.
Jos kaikki ajattelee realistisesti tätä niin vastauksetkin on pitkälti identtisiä. "Nukun, syön jos pystyn, puhun läheisille/lapsille/puolisolle jos pystyn, katson telkkaria tai luen jos pystyn, jne jne jne" ad infinitum.
Vaikka pystyisin matkustamaan, en oikein usko että nauttisin siitä siinä tilanteessa. Jossain kaukana kotoa kuolemassa... Ei, luulen että kaipaisin siellä kotiin ja rakkaalle mökille. Tekisin oloni mukavaksi, muistelisin elettyä elämää ja olisin läheisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2kk elinaikaa?
En kertoisi kenellekkään.
Alkaisin systemaattisesti myydä omaisuuttani ja samalla kuitata viimeisiä velkoja pois.
Irtisanoisin vuokra-asunnon.
Hoitaisin kaikki tarvittavat asiakirjat ja lomakkeet viranomaisille kuntoon viimeistä piirtoa myöden.
Veisin kierrätyskeskukseen kaiken myymättömän tavaran.
Lopuksi ajaisin autollani johonkin syrjäiseen paikkaan, jättäisin auton suojaan katokseen tai johonkin halliin, vaeltaisin syvälle metsään ja ampuisin itseni eikä ruumistani koskaan löydettäisi.
Tätä ennen veisin vielä yön turvin viestin vanhempieni postilaatikkoon. Viestiin kirjoittaisin sanottavani heille, sekä auton sijainnin mistä sen voi noutaa pestynä ja tankattuna.
Näin läheiseni eivät joudu roudaamaan tavaroita jäteasemalle, eivät joudu katsomaan ylimääräistä romua nurkissaan, eivät peri velkojani eivätkä joudu toimittamaan hautaamista. Kaikki pääsee helpommalla
Velat ei periydy muutenkaan. Vinkkinä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaisin biisini loppuun. Lataisin tuubiin, kuten nytkin.
Teen jo sitä, mitä haluan, vaikkei ole kuin yhden levyn soppari.
Haluaisin käydä ulkomailla. Tietysti hankalampi toteuttaa nyt rajoitusten aikaan. Todella monta paikkaa mielessä tosin. Ehkä loppu peleissä Pariisi (CL-jalkapallo, Disney) ja sitten joku rantalomakohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisin mökilleni, söisin hyvin, ryyppäisin ja saunoisin, katsoisin laiturilla kun aurinko laskee, pyytäisin parhaat ystävät käymään. Ai niin tätä teen nykyäänkin.
Kostaisin eräille veemäisille tyypeille heidän tekemänsä vääryydet ankarimman kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli teki jopa perukirjan valmiiksi ennen kuolemaansa, vaimon piti lisätä vain osakkeiden päivänarvo ja tilillä olevat rahat. Kaikki muu oli tiedossa samoin kuin testamentin sisältö ja hautajaisjärjestelyt. Lapsille oli kirjoitettu kirjeet jokaiseksi syntympäiväksi siihen asti, että täyttivät 18v.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Tekisin testamentin, jossa Eestissä muutamat lapset saisivat nimellisen testamentin että pääsisivät opintoihin aina 18 vuoteen asti. Muuten he lempataan 15 vuotiaana pihalle maffian kynsiin.
Olet siis virolainen. Suomalaisia et ajattelisi, vaikka selvästi tänne olet änkeytynyt. Mikset tee noiden lasten eteen jotain jo nyt, jos kerran tiedät ongelman.
Kai minä siivoaisin. Tuo passaisi kyllä juuri muutenkin.
Alue: Aihe vapaa
2kk elinaikaa?
En kertoisi kenellekkään.
Alkaisin systemaattisesti myydä omaisuuttani ja samalla kuitata viimeisiä velkoja pois.
Irtisanoisin vuokra-asunnon.
Hoitaisin kaikki tarvittavat asiakirjat ja lomakkeet viranomaisille kuntoon viimeistä piirtoa myöden.
Veisin kierrätyskeskukseen kaiken myymättömän tavaran.
Lopuksi ajaisin autollani johonkin syrjäiseen paikkaan, jättäisin auton suojaan katokseen tai johonkin halliin, vaeltaisin syvälle metsään ja ampuisin itseni eikä ruumistani koskaan löydettäisi.
Tätä ennen veisin vielä yön turvin viestin vanhempieni postilaatikkoon. Viestiin kirjoittaisin sanottavani heille, sekä auton sijainnin mistä sen voi noutaa pestynä ja tankattuna.
Näin läheiseni eivät joudu roudaamaan tavaroita jäteasemalle, eivät joudu katsomaan ylimääräistä romua nurkissaan, eivät peri velkojani eivätkä joudu toimittamaan hautaamista. Kaikki pääsee helpommalla