Yksinhuoltajuus altistaa lapset mielenterveysongelmille

Olen yksinhuoltaja ja minulla on lapsi teini-iässä. Meillä voidaan hyvin ja tasapainoisesti. Meidän pienperheessä ei ole mielenterveysongelmia, että aika typerä yleistys tuo aloitus. Meillä keskitytään olennaiseen eikä haihatteluun ja toissijaiseen. Meillä keskustellaan asioista niinkuin ne ovat. Olen myös aina ollut kiinnostunut lapseni asioista, kysyn häneltä JOKA PÄIVÄ mitä kuuluu ja miten koulussa on mennyt.  Keskustelemme asioista joka päivä. 

Mitä itse alkuperäiset tutkimukset oletettavasti lukeneena pidät potentiaalisena ratkaisuna ongelmaan?

Miksi miehet hylkäävät perheensä ja aiheuttavat lapsilleen mielenterveysongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse alkuperäiset tutkimukset oletettavasti lukeneena pidät potentiaalisena ratkaisuna ongelmaan?

Ydinperheen vahvistaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet hylkäävät perheensä ja aiheuttavat lapsilleen mielenterveysongelmia?

Eikun ihan lasten syntymästä asti yksinhuoltajien määrä on kasvanut huimasti ihan viime vuosina. 

Niin myös vanhempien huono ja epäterve parisuhde, joten 🤷‍♀️

Saattaa olla, mutta vain jos vanhempi todettu virallisella tasolla mt potilaaksi. Ei mitään höpö löpö juttuja.

Olen naivi ja sinisilmäinen uskon, että harva haluaa yksinhuoltajaksi, jos ex-kumppani on sellainen, että häneen voi luottaa ja uskoa niin paljon, että voisi hänen kanssaan jakaa lapsien huoltajuuden.

Kaikkien kanssa ei voi ja se saattanee olla usein myös lapsille parempi, että heillä on yksi vastuuntoinen ja huolehtiva huoltaja kuin että heillä on periaatteessa kaksi mutta käytännössä on huoltajia on vain yksi, joka huolehtii myös tästä toisesta "huoltajasta", joka käytännössä on kykenemätön huolehtimaan itsestäänkin.

Se vähän yksinkertaisempi mies

Ja veikkaat että ennen sitä yh:oitumista se parisuhde on ollut niin terve ja ihana eikä ole vaikuttanut lapsiin ollenkaan... Ihan parhaista oloista huolimatta ilkeä nainen on mennyt eroamaan ja siten traumatisoinut lapset.

yh on sairaus

Riippuu ihan äidistä tai isästä. Onko kiltti asiallinen lasta kohtaan vai painostava ahdistuksen lähde, jolla ei ole minkäälaista huumorintajua. 

Toiset tutkimukset taas osoittaa, että yksinhuoltajuus ei ole se selittävä tekijä vaan vanhempi, joka hylkää lapsen. Itsellisten äitien lapset pärjää yhtä hyvin kuin ydinperheiden lapset.

Ehkä se johtuu perintötekijöistä. Monet työni kautta tuntemani yksinhuoltajat eivät ole niitä penaalin terävimpiä kyniä ja heillä on itselläänkin mt-ongelmia.

Kiinnostaisi tietää yksinhuoltajuuden syy- ja seuraussuhteista ACE-faktoreihin (Adverse Childhood Experience).

Itselläni kaksi faktoria (vanhempien ero ja toisen vanhemman päihderiippuvuus liittyvät suoraan toisiinsa). Yhden vanhemman perhe on myös alttiimpi köyhyydelle, joka jo itsessään ACE, joka taas voi altistaa vanhemman mielenterveysongelmille ja ylikuormittumiselle, joka voi pahimmillaan ilmetä lapsiin kohdistuvana fyysisenä ja psykologisena väkivaltana.

AP, luitko alkuperäisen tutkimuksen? Mainittiinko ACE-teoria?

Meillä lapselta löytyy mt ongelmia. On myös kirjaindiagnooseja. Me vanhemmat ollaan oltu yhdessä 30 v. Elikkä ei yh perhe.

Vierailija kirjoitti:

Olen naivi ja sinisilmäinen uskon, että harva haluaa yksinhuoltajaksi, jos ex-kumppani on sellainen, että häneen voi luottaa ja uskoa niin paljon, että voisi hänen kanssaan jakaa lapsien huoltajuuden.

Kaikkien kanssa ei voi ja se saattanee olla usein myös lapsille parempi, että heillä on yksi vastuuntoinen ja huolehtiva huoltaja kuin että heillä on periaatteessa kaksi mutta käytännössä on huoltajia on vain yksi, joka huolehtii myös tästä toisesta "huoltajasta", joka käytännössä on kykenemätön huolehtimaan itsestäänkin.

Se vähän yksinkertaisempi mies

Katso joskus sitä teiniäidit sarjaa vaikka ja mieti mikä on pielessä. 

Vierailija kirjoitti:

yh on sairaus

Silloinkin kun toinen huoltajista on vastuuton ja väkivaltainen ja yh. on joutunut pakenemaan häntä lapsein kanssa toisaalle? - Tai kun 2. huoltajista on saanut surmansa kun  rattiuoppo ajoi autolla hänen päälleen?

Se vähän yksinkertaisempi mies

Vierailija kirjoitti:

Olen yksinhuoltaja ja minulla on lapsi teini-iässä. Meillä voidaan hyvin ja tasapainoisesti. Meidän pienperheessä ei ole mielenterveysongelmia, että aika typerä yleistys tuo aloitus. Meillä keskitytään olennaiseen eikä haihatteluun ja toissijaiseen. Meillä keskustellaan asioista niinkuin ne ovat. Olen myös aina ollut kiinnostunut lapseni asioista, kysyn häneltä JOKA PÄIVÄ mitä kuuluu ja miten koulussa on mennyt.  Keskustelemme asioista joka päivä. 

Yksi perhe =/= tilastollinen todennäköisyys

Vierailija kirjoitti:

Niin myös vanhempien huono ja epäterve parisuhde, joten 🤷‍♀️

Enpä sanoisi, ja minkälaisista mt ongelmista olisi edes kyse esim. monet jutut on perinnöllisiä, eikä kaikki johdu kotioloista. Osa voi johtua, jos on alttiutta muutenkin. Voihan sitä olla vaikka mitä ihan hyvissäkin perheissä. Mutku ei ole sääntöä, että on oltava malli onnellinen perhe. Jotkut on ja jotkut ei. Menkääs nyt sossulta kysymään, mitkä on ne sossun puuttumisen kynnykset. Ne on aika pahoja ne. Ei kyse mistään "onnellinen" parisuhde tai syödäänkö yhdessä terveellisesti tai mennäänkö nukkumaan tasan klo 21.

Olen huomannut saman. Siihen varmasti vaikuttaa moni asia. Lähivanhemman kyvyttömyys antaa rajoja ja rakkautta. Lapsen kokemus hänen hylkäämisestä. Lähivanhemman harjoittama exän mustamaalaus. Vanhempien omat mielenterveysongelmat ja nepsyongelmat. Tossa muutama mitä olen havainnut.