onko muita jotka matkan lähestyessä alkavat katumaan

Up

Alkaa pelottaan ja jännittämään että pääseekö sieltä takaisin jne. Menen kaverin kanssa ja jo nyt on miestä ikävä.
Ap

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 11:56"]Alkaa pelottaan ja jännittämään että pääseekö sieltä takaisin jne. Menen kaverin kanssa ja jo nyt on miestä ikävä.
Ap
[/quote]

Ootpas lälly.
Itse menen into pinkeenä!

Jotain tuon suuntaista välillä, mutta ihan joka kerta matkalle lähtö on ollut lopulta kuitenkin parempi kuin olla lähtemättä. Uutta, ehkä pientä seikkailua, uusia ajatuksia, uusia näköaloja, ihmisiä, tunnelmia... Hyvää matkaa. :)

Ihan joka kerta. Lähtöä edellisenä iltana ja lähtöpäivänä kadun koko hommaa, mutta viimeistään lentokoneessa ne ajatukset ovat unohtuneet.

Normaali psykologinen suojareaktio, tarkoitus alentaa pettymyksen tuomaa harmitusta, jos kauan odotettu asia peruuntuu. On ns. sisäänrakennettu.

Mä aina kadun, et pitikin mennä tuhlaamaan rahaa. Itse lähteminen ei pelota..

Juu, mä oon just tommonen. Pätee myös jos esimerkiksi tilaan kampaajalle ajan, sovin kyläilystä jonkun tuttavan kanssa tms. erikoisempaa niin alan katumaan sitä jossain vaiheessa ja usein sitten perunkin nämä menot ja oon mielummin kotona. Päässä jotain vikaa varmaan mulla..

Mua ei kyllä muut jutut kaduta kuin että taas tuli reissu varattua, taas menee rahaa jne. Mulla on aina sama juttu, paitti jos jonnekin Viroon menen, se on niin lähellä toss, sieltä pääsee äkkiä takaisin.

Me yleensä tapellaan miehen kanssa ennen reissuun lähtöä. Eihän se kivaa ole, pitäisi keksiä itselle joku rauhoittumis- ja rentoutusjuttu. Mulla kun ilmeisesti jännitys ja odotukset mukavasta reissusta purkautuu noin. Kilahdan ihan pikkujutuista.

Minä... en pelkää mitään matkaan liittyvää, mutta monesti vain tuntuu siltä ettei jaksa lähteä. Minulla olisi mahdollisuus kahteen lomamatkaan kesäkuussa ulkomaille viikoksi. En ole tosin edelleenkään jaksanut varata ja en varmaan varaa, vaikka tuputetaan. Lippuja ja lentojahan saa tosi nopeastikin.

[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 12:13"]

Normaali psykologinen suojareaktio, tarkoitus alentaa pettymyksen tuomaa harmitusta, jos kauan odotettu asia peruuntuu. On ns. sisäänrakennettu.

[/quote]

Kiitos tästä tiedosta.

Joo! itsellä ulkomaan matka tiedossa kesäkuussa ja ärsytää tämä olotila kun ei huvittaisi lähteä! tiedän kyllä kokemuksesta, että siellä on sitten mieli muuttunut...mutta omituinen arjen ahdistus tulee ennen matkaa.

Mua ei kaduta, olen innoissani tulevasta matkasta. Mutta mua pelottaa, että lento perutaan tai että hotellilla ei olekaan varausta olemassa. Olen myös tehnyt löyhän aikataulun, jonka perusteella ei pitäisi tulla kiire mihinkään, mutta mitä jos sitten paikan päällä alan stressaamaan ja selaan esim kaupat pikakelauksella läpi, että varmasti ehdin seuraavaan kohteeseen. Ja sitten olen seuraavassa kohteessa 2h etuajassa, en ole nauttinut shoppailusta yhtään ja luultavasti jo riidellyt miehen kanssa aikataulusta.

Tosin nyt on kyllä niin löyhästi suunniteltu aikataulu että ei pitäisi olla sitä ongelmaa, mutta kun itseni kanssa ei ikinä tiedä. Lentokentälläkin olen aina sen 2h etuajassa vain huomatakseni, ettei ole yhtään jonoa mihinkään.

yritän olla suorittamatta liikaa, mutta se tuntuu ajanhaaskaukselta istuskella jossain katselemassa maailman menoa... On myös ulkoisia paineita, viime reissun jälkeen sain kuulla että "mitä te oikein teitte siellä?" ja "ettekö käyneet katsomassa sitä ja sitä ja sitä ja sitä nähtävyyttä?" Vaikka kävimme ties missä itseä kiinnostavassa paikassa.

haluaisin vaan rauhassa olla ja katsella, mutta en osaa. Minut on ohjelmoitu väärin:(