miksi hymypatsaista ja stipendeistä kohistaan?

Kaipa se on kiva saada kiitosta tekemästään työstä ihan julkisesti. Ja varsinkin hymypatsaiden arvoa on kyllä kiillotettu jo vuosikymmeniä, joten sillä on vielä oma hehkeytensä. Sitä en sitten tiedä, kuinka tuo hehkeys enää tähän aikaan sopii.

Työelämässäkin palkitaan hyvistä siorituksista. Onko sekin turhaa?

Sama täällä! Olen kolmetoistavuotias. Alakoulussa molemmat parhaat kaverini saivat stipendit. Ja niin suunnilleen kaikki muutkin ei-kiusaajat. Mutta en minä...olen keskiverto myös mutta teen kyllä monia hyviä asioita, olen kaikkien kaveri ja puolustan kiusattuja. Mut ei stipendiä. Ja mulle se on ihan ok, koska kaikki tuo on niin yliarvostettua! En tarvitse mitään paperia ja kahdenkympin seteliä, voin ihan itse kirjoittaa kunnianosoituksen itselleni ja tehdä kotitöitä saadakseni rahaa.

Meillä ei muistaakseni moisia aikoinaan edes jaettu 70-luvulla. UYläasteella oli yksi muualta muuttanut kaveri, joka oli sellaisen saanut, ja hänelle se oli mennyt oikeaan osoitteeseen. Miehellä semmonen on ja hän on uloispäin kiltti, ystävällinen ja auttavainen, mutta perheestään ei tunnu välittävän.

Omat lapseni tuskin tulevat hymypatsasta koskaan saamaan, stipendi vois tulla ehkä opintomenestyksestä joskus, mutta kun ovat niin ujoja ja introverttejä, että tuskin opettajat edes huomaavat olemassa oloaan.

Täällä entinen 9,7 keskiarvon, kympin käyttäytymisen introvertti tyttö. Ei tullut stipendejä koskaan.

Nämä hymypatsaat on ihan turhia,   lapset ns itse valitsevat kenelle pojalle ja kenelle tytölle antaisivat hymypatsaan. Opettaja laskee ketä sai eniten ääniä.

No, niinhän se menee, että lapsi äänestää kaveriaaan, ja kuka milläkin mnetelmällä.. kuka on ihastunut kehenkin tyttöön /poikaan jne

Mitä tuo kertoo ?

Ei välttämättä yhtään mitään.

Tiedän yhden nuoren miehen, joka tuollaisen patsaan sai, no mitäpä hän on tänä päivänä ; hädin tuskin läpäisi yläasteen, pääsi ammattikouluun hikisesti , hädin tuskin jaksoi käysdä loppuun, lintsasi kaiken aikaa, koulun jälkeen oli työttömänä, ei edes halunnut töitä, ja ei edes jaksanut mennä ilmoittautumaan kortistoon, eli ei saanut tukia... vanhemmat!!! antoivat asua kotona, maksoivat kaiken, antoivat autonsakin käyttää p---ksi, ja sama meno jatkuu

Toinen, joka sai hymypatsaan oli tyttö, jolla ei ollut kuin yksi kaveri, kuka häntä äänesti ? Eli opella on varmasti paljon valtaa noissa hymypatsaissa, Miten voi niin sosiaalisesti taidoton lapsi saada hymypatsaan.

Stipendejä jaetaan nykyään, paransi todistustaan, on kiva kaveri( millä/kuka  siätkin mittaa, tiedän yhden joka tuolla kriteerillä sa ja on kauhea kaksinaamainen kiusaaj )  Eli mielestäni nuo voisi lopettaa, kun/jos ei niihin saa mitään järkeviä kriteereitä aikaisekis, joiden perusteella niitä jaetaan

Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia hymypatsaaseen eikä stipendeihin, koska en täyttänyt ehtoja koko kouluaikanani: en ollut hyväkäytöksinen, söpö ja ahkera, vaan hyväkäytöksinen ja ruma, ja sain hyviä numeroita laiskuudestani ja ryhmätöitä vastaan tuntemastani inhosta huolimatta. En siis sopinut mihinkään kategoriaan, en rohkaisupalkintojen saajiin enkä suosituimmuusäänestysten voittajiin. Meillä muuten hymypatsaiden saajista äänestettiin ja opettajat sitten "painottivat" ääniä - minusta tuntui alle kymmenvuotiaanakin siltä, että menetelmässä oli jotakin mätää, enkä oikein osannut arvostaa koko tunnustusta.

Stipendien ja patsaiden sijasta voitin kilpailuja ja yo-keväänäni sain ison valtakunnallisen rahapalkinnon, joka jaettiin yo-lautakunnan pisteiden perusteella ja johon opettajilla ei ollut mitään sananasijaa. Se lämmitti mieltä.