Isovanhemmat ja lasten synttärit
En tiedä saako tällaisesta valittaa, mutta mielestäni tilanne on hiukan surullinen. Ongelma on siis se, että lastemme ainoat isovanhemmat viettävät talvet aina ulkomailla, joten he eivät ole koskaan päässeet nuoremman lapsemme 6v syntymäpäiville.
Esikoinen on syntynyt kesällä ja silloin ovat paikalla ja osallistuvat. Surettaa kun huomaan kuopukseni harmin, kun hän ei ole koskaan elämässään saanut isovanhempiaan juhliinsa. Meillä on pieni suku, eikä muutenkaan montaa vierasta. Asia on jotenkin vaikea, kun en tietenkään voi asiaan vaikuttaa, isovanhemmat elävät niin kuin haluavat.
Vinkkejä miten lohduttaa lasta ja saada hänet tuntemaan itsensä myös tärkeäksi syntymäpäivänään?
Kommentit (21)
No videopuhelu nyt ainakin sinne etelään.
Minä ymmärrän kyllä lapsen harmituksen, miettikää nyt itse jos isovanhempanne eivät koskaan olisi osallistuneet syntymäpäivillenne, mutta osallistuvat aina sisaruksenne juhliin. Lapsena tuollainen oli ainakin mulle iso asia ja odotin kovasti syntymäpäiväjuhliani.
Korona-aikana emme ole tavanneet isovanhempia. Voitte soittaa puhelun isovanhemmille Skypen kautta.
Kyllä ihmisillä on kummallisia ongelmia!
Pitäkää kesällä myös kuopuksen isovanhempisynttärit, leivot kakun ja isovanhemmat tuovat pienen lahjan ja juhlitte, eri päivänä kuin esikoisen synttärit on. Sekin voi auttaa jos ostat lahjan isovanhempien nimissä, ei sen lapsen tarvitse tietää, että sinä olet sen ostanut.
Eipä ole vaikeaa.
Minä en isovanhempana sannut olla läsnä 1 kerran lapsen syntymäpäivänä,koska en ole akatemisesti sivistynyt. lapsi vaati minun läsnäoloni ja pääsin.Sain kyllä arki olla hänen ja hänen nuoremman sisaruksensa kanssa.1 kerta sain olla nuoremankin juhla.Koska ylätys sinne ei tullut ketään.Hätin soitin sisareni ja hänen puolison sinne.Mutta juhlat olivat niille akatemisille aina,eli puolison hienolle suvulle.Kuten mainitsivat he evät hyväksy EI AKATEMISIA IHMISIÄ,EIKÄ STADIN KÄMPSSÄ ASUVIA.Voi siis olla näkin päin,maailma kun on niin ihmelinen..
Olen itse mummo ja mun mielestä kyllän hiukan ikävää. En voisi kuvitella, että en koskaan menisi toisen lapsenlapseni synttäreille ja menisin vain toisen. Isovanhempien tulisi itse miettiä tuota asiaa ja miten se vaikuttaa suhteeseen lapsenlapseen. Vähintäänkin jotain huomiointia tarvitsee pienimpikin, oli se sitten videopuhelu tai lähetetty lahja tms.
Ei kai tuonikäisillä mitään sukulaissunttäreitä enää ole?
Vierailija kirjoitti:
Minä en isovanhempana sannut olla läsnä 1 kerran lapsen syntymäpäivänä,koska en ole akatemisesti sivistynyt. lapsi vaati minun läsnäoloni ja pääsin.Sain kyllä arki olla hänen ja hänen nuoremman sisaruksensa kanssa.1 kerta sain olla nuoremankin juhla.Koska ylätys sinne ei tullut ketään.Hätin soitin sisareni ja hänen puolison sinne.Mutta juhlat olivat niille akatemisille aina,eli puolison hienolle suvulle.Kuten mainitsivat he evät hyväksy EI AKATEMISIA IHMISIÄ,EIKÄ STADIN KÄMPSSÄ ASUVIA.Voi siis olla näkin päin,maailma kun on niin ihmelinen..
Ja taas sinä satuinesi.
Koska on lapsen nimipäivät? Voisiko ne pitää isovanhempien kanssa?
Tai nuo yhden mainitsemat isovanhempisynttärit?
Muistaako isovanhemmat muuten? Kortilla, lahjalla, videopuheluna?
Mitä jos te matkustaisitte kerran sinne isovanhempien luo, ja siellä järkkäisitte juhlat? Kotona tietenkin sitten myös toiset.
Meillä taas suomalaisia isovanhempia ei ole nähty koronan takia kohta kolmeen vuoteen... terveisiä toiselta puolelta maapalloa. Itkettää kun lapsi vierottuu vanhemmistani ja hukkaa suomen kielen taidon kokonaan. Aloittanut koulun, ei enää kiinnosta skypet jne.
Että sun ongelmasi on naurettava.
Minulla juhlittiin aina toisen nimen nimipäivää kesällä isosti.
Menkää joskus sinne etelään synttäreitten aikaan ja pidätte juhlat siellä
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuonikäisillä mitään sukulaissunttäreitä enää ole?
Öh onko niihin joku ikäraja?? Meidän suvussa on vaikka "lapset" ovat jo 17 ja 19 v, joka vuosi sukulaisille kahvitukset. Meidän suvussa myös aikuiset pitävät synntärikahvitukset muulle suvulle, mutta me ollaankin aika tiivis suku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuonikäisillä mitään sukulaissunttäreitä enää ole?
Öh onko niihin joku ikäraja?? Meidän suvussa on vaikka "lapset" ovat jo 17 ja 19 v, joka vuosi sukulaisille kahvitukset. Meidän suvussa myös aikuiset pitävät synntärikahvitukset muulle suvulle, mutta me ollaankin aika tiivis suku.
No yleensä kolmevuotiaasta ylöspäin on kaverisynttärit.
Vierailija kirjoitti:
Minä en isovanhempana sannut olla läsnä 1 kerran lapsen syntymäpäivänä,koska en ole akatemisesti sivistynyt. lapsi vaati minun läsnäoloni ja pääsin.Sain kyllä arki olla hänen ja hänen nuoremman sisaruksensa kanssa.1 kerta sain olla nuoremankin juhla.Koska ylätys sinne ei tullut ketään.Hätin soitin sisareni ja hänen puolison sinne.Mutta juhlat olivat niille akatemisille aina,eli puolison hienolle suvulle.Kuten mainitsivat he evät hyväksy EI AKATEMISIA IHMISIÄ,EIKÄ STADIN KÄMPSSÄ ASUVIA.Voi siis olla näkin päin,maailma kun on niin ihmelinen..
Ymmärräthän ettei mt-potilaita haluta pilaamaan juhlia
Kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia. Joko isovanhemmat eivät pidä mitään yhteyttä lapsenlapsiinsa, ovat riidoissa aikuisten lastensa, miniöitten tai vävyjen kanssa tai eivät ole enää elossa.
Ja lapsista kehittyy ihan tasapainoisia ja normaaleja ihmisiä, vaikka he näkisivät isovanhempiaan vain muutaman kerran vuodessa. Pääasia on, että äiti ja isä pitävät omista lapsistaan hyvää huolta!
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas suomalaisia isovanhempia ei ole nähty koronan takia kohta kolmeen vuoteen... terveisiä toiselta puolelta maapalloa. Itkettää kun lapsi vierottuu vanhemmistani ja hukkaa suomen kielen taidon kokonaan. Aloittanut koulun, ei enää kiinnosta skypet jne.
Että sun ongelmasi on naurettava.
Missä todellisuudessa elät, jos korona on vaikuttanut jo kolme vuotta? Ja miksi et itse voi ylläpitää lapsen suomen kielen taitoa, kun kerran näyt osaavan suomea kohtuullisesti?
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia. Joko isovanhemmat eivät pidä mitään yhteyttä lapsenlapsiinsa, ovat riidoissa aikuisten lastensa, miniöitten tai vävyjen kanssa tai eivät ole enää elossa.
Ja lapsista kehittyy ihan tasapainoisia ja normaaleja ihmisiä, vaikka he näkisivät isovanhempiaan vain muutaman kerran vuodessa. Pääasia on, että äiti ja isä pitävät omista lapsistaan hyvää huolta!
Niin tässä kuitenkin taisi olla kyse siitä, ettei lapsenlapsia kohdella tasavertaisesti, kun toisen synttäreille osallistutaan ja toisen ei. Se onkin haastavampi asia selittää pienelle, kuin se että molemmat "unohdetaan".
Isämme on nyt yhden sisaruksistamme lapsien ainoa elossa oleva isovanhempi. - Ja isämme kokee usein tämän tilanteensa hyvin raskaaksi. koska lapsien äidillä (e. hänen yhdellä miniällä) on erilaisia odotuksia ja vaatimuksia siitä miten hänen tulisi olla isosiä....
Että,semmottii...