Voiko häpeästä oikeasti päästä eroon??
Häpeän itseäni, kaikkia tilanteita, ihmissuhteita, uusien ihmisten tapaamista... Jne. En jaksa enää. Kävin 2 vuotta sitten juttelemassa tästä ammattilaiselle mutta se ei auttanut juuri mitään. Tuntuu että koko elämä menee pilalle...
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa kyllä
Aikaa kuluu, mutta häpeän silti kaikkea ja turhaan
Alkoholihan tuohon auttaa kun ei tule tavaksi eikä ota liikaa yhdellä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa kyllä
Aikaa kuluu, mutta häpeän silti kaikkea ja turhaan
No nyt sanoit sen itse. Se on turhaa joten lopeta se. Sama kuin vaikka stressi, se on täysin turhaa joten sen voi yhtä hyvin lopettaa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta mihinkään.
Paranna häpeäsi vaikkapa psykologin seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa kyllä
Aikaa kuluu, mutta häpeän silti kaikkea ja turhaan
No nyt sanoit sen itse. Se on turhaa joten lopeta se. Sama kuin vaikka stressi, se on täysin turhaa joten sen voi yhtä hyvin lopettaa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta mihinkään.
En tiedä miten lopettaa kun tunne silti häpeää vaikka mietin että nyt lopetan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajan kanssa kyllä
Aikaa kuluu, mutta häpeän silti kaikkea ja turhaan
No nyt sanoit sen itse. Se on turhaa joten lopeta se. Sama kuin vaikka stressi, se on täysin turhaa joten sen voi yhtä hyvin lopettaa. Sillä ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta mihinkään.
En tiedä miten lopettaa kun tunne silti häpeää vaikka mietin että nyt lopetan
Siitä vaan lopetat, älä mieti liikaa. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, ei mitään.
Voi päästä. Häpeähän on vain vihaa, joka kohdistuu omaan itseensä.
Kaikista tuollaisista tunteista voi päästä eroon kyllä.
Kannattaa opetella esim. meditointia. Tai on niitä muitakin tapoja.
Tarvitsisit lähellesi ihmisiä, jotka kannustavat sinua: antavat sinulle paljon positiivista palautetta.
Kuuntele tätä laulua Youtubesta:
Mikko Harju - Sinä riität
Rohkaiseva laulu!
Syvä, myrkyllinen häpeä oli mulle ennen suurimpia ongelmiani. Kertakaikkiaan uskoin olevani täysin kelvoton, alhaisista alhaisin. Vain, koska tulin koko lapsuuden ja nuoruuden vanhempani torjumaksi, en kelvannut. Vuosien traumaterapian sekä itsenäisen työn tuloksena olen lähes vapaa tuosta häpeästä. En tiedä, katoaako se koskaan täysin, mutta nyt pärjään sen kanssa enkä enää usko sen valheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Voi päästä. Häpeähän on vain vihaa, joka kohdistuu omaan itseensä.
Kaikista tuollaisista tunteista voi päästä eroon kyllä.
Kannattaa opetella esim. meditointia. Tai on niitä muitakin tapoja.
Onko vinkkejä millaista meditointia, videooita yms?
Vierailija kirjoitti:
Syvä, myrkyllinen häpeä oli mulle ennen suurimpia ongelmiani. Kertakaikkiaan uskoin olevani täysin kelvoton, alhaisista alhaisin. Vain, koska tulin koko lapsuuden ja nuoruuden vanhempani torjumaksi, en kelvannut. Vuosien traumaterapian sekä itsenäisen työn tuloksena olen lähes vapaa tuosta häpeästä. En tiedä, katoaako se koskaan täysin, mutta nyt pärjään sen kanssa enkä enää usko sen valheisiin.
Mitä tämä itsenäinen työ oli? Kiinnostelisi. Auttaako jos lukee kirjoja häpeästä?
Ei kai siitä pääse ilman vuosien työstämistä jossain terapioissa, vaikka miten turhalta tuntuisi. Pari vuottahan nyt ei vielä ole mitään. Mutta enpä itsekään mihinkään "hoitoon" ole edes päässyt, niin hävetään sitten koko loppuelämä. Kukaan muu ihminen sitä ei ainakaan tule parantamaan, joten parisuhteetkin saa unohtaa samoin tein.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siitä pääse ilman vuosien työstämistä jossain terapioissa, vaikka miten turhalta tuntuisi. Pari vuottahan nyt ei vielä ole mitään. Mutta enpä itsekään mihinkään "hoitoon" ole edes päässyt, niin hävetään sitten koko loppuelämä. Kukaan muu ihminen sitä ei ainakaan tule parantamaan, joten parisuhteetkin saa unohtaa samoin tein.
Kaikista pahin että olen tavannut ihmisen josta pidän, mutta en uskolla tavata häntä, koska häpeän itseäni.. Ihan kamalaa tämä
Oletko miettinyt syytä miksi tunnet kuten tunnet? Mikä tapahtuma laukaisi asian? Siitä voi lähteä liikkeelle. Kun tiedostat tunteesi niitä on helpompi käsitellä. Ole armollinen itsellesi ja aika parantaa monia asioita.
Tietoinen läsnäolo on taito jota kannattaa harjoitella joka päivä. Tuo tekniikka estää sen, että kielteiset tunteet eivät kroonistu. Jos niitä ajattelee, niistä tulee pysyviä.
Koita siirtää ajatukset pois itsestäsi. Tee hyviä tekoja muille ihmisille, keskity ulkona luontoon ja ympäristöön ja töissä tai opiskellessa tehtävään asiaan eikä itseen. Ihmisten kanssa kuuntele ja juttele rohkeasti. Yleensäkin antaisin neuvpksi keskittyä enemmän asioihin kuin tunteisiin. Riität kyllä sellaisena kuin olet.
Keskustele sinulle sopivan ammattilaisen kanssa. Voit lisäksi itseksesi pureutua asiaan. Mikä sinua hävettää missäkin tilanteessa? Miksi se hävettää sinua? Arvosteletko toisia ihmisiä, jos he käyttäytyvät tällaisella samanlaisella ”häpeällisellä” tavalla? Jos kävisi niin, että käyttäydyt tällaisella ”häpeällisellä” tavalla, onko sillä merkitystä, jos toinen ihminen ajattelee sinusta jotain negatiivista? Tapaatko enää koskaan tätä ihmistä? Entä jos hänestä sinulle häpeällinen asia onkin ihailtava? Oletko itse tyytyväinen omiin valintoihisi, jos häpeät niitä? Voitko tehdä jotain niille asioille, jos et ole tyytyväinen, voisitko kääntää ne ylpeydenaiheeksi jollakin tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt syytä miksi tunnet kuten tunnet? Mikä tapahtuma laukaisi asian? Siitä voi lähteä liikkeelle. Kun tiedostat tunteesi niitä on helpompi käsitellä. Ole armollinen itsellesi ja aika parantaa monia asioita.
Olen aina ollut ujo ja hiljainen ja koulussa en puhunut mitään ihmisille, kun en uskoltanut puhua. Eli muistan olleeni jo "erilainen" 7-vuotiaana. Hävetti puhua... Joten voiko tästä enää edes parantua? Olisin varmaan tarvinnut apua silloin lapsena, nyt olen jo pian 26..
Onko sinulla taustalla esim. koulukiusaamista? Kyllä kouluvuodet vaikuttavat meihin tosi paljon. Jos on, voi olla, että sinulla on päällä tietynlainen jännitystila. Silloin ehkä et osaa olla luonnollinen - sellainen kuin voisit olla, kun olisit vain oma itsesi.
Ajan kanssa kyllä