Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eihän mikään ammatti käy sosiaalisesta fobiasta kärsivälle
25.01.2022 |
Minulla on siis sosiaalisten tilanteiden pelko ja yritän siitä huolimatta jaksaa roikkua työelämässä vaikka tuo pelko on valtava. Olen vielä sellaisessa työssä, jossa työskentelen yksin ja itsenäisesti. Mutta välillä on koulutuksia, palavereita ja joskus toisten työntekijöiden kanssa yhdessä työskentelyä. Stressaan noita tilanteita ihan jatkuvasti, ja aina kun on edellinen ohi niin alan jo stressata seuraavaa. En voi koskaan huokaista helpotuksesta, koska tiedän sen aina, että noita juttuja tulee aina uudelleen ja uudelleen. Työskentelen siis siivoojana. Mutta eihän minusta ole edes tähänkään hommaan! Eikä mihinkään muuhunkaan, sillä vaikka työ itsessään olisi itsenäistä niin siltihän kaikilla työpaikoilla on noita koulutuksia ja palavereita ym. Ja en minä pysty niihin osallistumaan! Miten tässä pitäisi pystyä käymään töissä? Voiko sosiaalisen fobian takia saada työkyvyttömyyseläkkeen?
Kommentit (18)
Olen muutaman kerran kesätöinä jakanut yöllä lehtiä. Myöskään tuolloin ei ainakaan kesäaikaan ikinä joutunut palavereihin. Joten veikkaisin myös yöjakelijan työn olevan aika yksinäistä puurtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yösiivoajana tarvinnut koskaan käydä missään koulutuksessa.
Eikö edes työturvallisuuskoulutuksessa? Meillä se on 5 vuoden välein. Pelkään sitäkin nyt jo vaikka oma kortti on vielä vuoden voimassa. Mietin jopa irtisanoutumista ihan sen takia, kun tuntuu etten millään voi osallistua siihen sitten kun se tulee.
Maatalous. Kuolisin jonnekin palavereihin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yösiivoajana tarvinnut koskaan käydä missään koulutuksessa.
Eikö edes työturvallisuuskoulutuksessa? Meillä se on 5 vuoden välein. Pelkään sitäkin nyt jo vaikka oma kortti on vielä vuoden voimassa. Mietin jopa irtisanoutumista ihan sen takia, kun tuntuu etten millään voi osallistua siihen sitten kun se tulee.
Ei ole mulle tullut kohdalle. Jotain SOP nimisiä eri asioiden ohjeistuksia olen lukenut ja allekirjoittanut, ne on jätetty kahvihuoneen pöydälle.
Mäkin suosin töitä, joita saa tehdä itsekseen, mutta harvassa kai on ne, joissa ei lainkaan tule ihmiskontakteja. Ajattelen, että ne sos. tilanteet täytyy vain kärsiä läpiä vaikka hammasta purren, jos töitä haluaa tehdä. Oon kyllä myös saanut pelkooni apua terapiasta ja siitä, kun olen kerta toisensa jälkeen selviytynyt noista välttämättömistä kontakteista. En ehkä tyylillä, mutta selviytynyt kuitenkin ja se riittää. Edelleen kyllä stressaan kovasti etukäteen, kun tiedän jotain sosiaalisempaa olevan tulossa, ja saatan jälkeenpäin märehtiä, mikä meni pieleen, mutta pyrin päästämään noista tuntemuksista mahdollisimman nopeasti irti ja nauttimaan joka hetkestä, kun saan vain työskennellä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae yksityiseltä lääkäriltä resepti rauhoittavalle lääkkeelle (Diapam/Opamox jne) ja otat sellaisen aina kun on koulutus/palaveri päivä. Näin olen itse selviytynyt työelämästä paniikkihäiriöisenä (joten kuten).
Kannattaa vain ennakkoon vapaa-ajalla kokeilla, että mikä on se sopiva annostus omalle pääkopalle. Liian pieni annos kun ei välttämättä tehoa pahassa paikassa ja liian suuresta taas olo menee hieman pökkyräiseksi.
En myöskään suosittele käyttämään näitä lääkkeitä päivittäin, koska hiljalleen toleranssi alkaa kasvamaan ja vaikutus heikkenee.
Vierailija kirjoitti:
Hae yksityiseltä lääkäriltä resepti rauhoittavalle lääkkeelle (Diapam/Opamox jne) ja otat sellaisen aina kun on koulutus/palaveri päivä. Näin olen itse selviytynyt työelämästä paniikkihäiriöisenä (joten kuten).
Kannattaa vain ennakkoon vapaa-ajalla kokeilla, että mikä on se sopiva annostus omalle pääkopalle. Liian pieni annos kun ei välttämättä tehoa pahassa paikassa ja liian suuresta taas olo menee hieman pökkyräiseksi.
En myöskään suosittele käyttämään näitä lääkkeitä päivittäin, koska hiljalleen toleranssi alkaa kasvamaan ja vaikutus heikkenee.
Joku lääke voisi tosiaan auttaa, ja eikö TAn ja työterkan kanssa voisi viime kädessä sopia jostain järjestelystä että nuo asiat hoidettaisi jotenkin toisin ettei nyt töitä tarviisi sentään lopettaa, niin eikö tuo ole jo dgn tasoinen ongelma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitys voisi auttaa selviämään noista tilanteista, mutta enhän minä uskalla/pysty mennä sinne lääkärille kertomaan tällaista. Määrääkö muuten ihan peruslääkärit noita rauhoittavia lääkkeitä vai joutuuko ensiksi jonnekin psykologille?
Tarvitset apua fobiasi kanssa. Ratkaisu ei ole eristäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paranna vaivasi vaikkapa psykologin seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Hae yksityiseltä lääkäriltä resepti rauhoittavalle lääkkeelle (Diapam/Opamox jne) ja otat sellaisen aina kun on koulutus/palaveri päivä. Näin olen itse selviytynyt työelämästä paniikkihäiriöisenä (joten kuten).
Kannattaa vain ennakkoon vapaa-ajalla kokeilla, että mikä on se sopiva annostus omalle pääkopalle. Liian pieni annos kun ei välttämättä tehoa pahassa paikassa ja liian suuresta taas olo menee hieman pökkyräiseksi.
En myöskään suosittele käyttämään näitä lääkkeitä päivittäin, koska hiljalleen toleranssi alkaa kasvamaan ja vaikutus heikkenee.
Millaista lääkäriä suosittelet? Itse tarvisin juuri jännittämisen takia reseptin, olen juuri aloittanut opiskelun ja oireet ovatkin aika pahoja sos. tilanteissa. Luulen, että terveyskeskuslääkäri ehdottaa jotain hengitysharjoituksia (ei auta, lääkkeet auttaisi alkuun).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen töitä etänä ja stressaan myöskin kaikkia palavereita/koulutuksia jo päiviä ja jopa viikkoja etukäteen, varsinkin jos joutuu toimistolle menemään, niin yöunet on heti menetetty! Ihan kauheata kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Propralin voimalla yrittänyt jotenkin vain selvitä läpi ne tilanteet ja niitä on kuitenkin useita viikossa! Tosi ahdistavaa! Olisinpa normaali..
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys voisi auttaa selviämään noista tilanteista, mutta enhän minä uskalla/pysty mennä sinne lääkärille kertomaan tällaista. Määrääkö muuten ihan peruslääkärit noita rauhoittavia lääkkeitä vai joutuuko ensiksi jonnekin psykologille?
Sä voit vaikka laittaa netissä hoitajan chattiin asiasi ensi alkuun, riippuu miten teidän kunnassa hoidetaan. Ja lääkärille voi kirjoittaa lapun missä kertoo asiat jos ei kehtaa. Kunhan pääsee paikalle. "Tavallinen" lääkäri voi määrätä myös rauhoittavia lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lääkärit nykyään anna rauhoittavia.
Vierailija kirjoitti:
Ei lääkärit nykyään anna rauhoittavia.
Joo. Se on joko Propral tai joku mielialalääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset apua fobiasi kanssa. Ratkaisu ei ole eristäytyä.
Vähän ohis mutta kyllä se sopivampi järjestely usein olisi ellei oltaisi niin pirun lääkemyönteistä kansaa että mieluummin pumpataan jo puoleen miljoonaan psyykelääkkeitä jotta pärjäisivät jotenkin mutta se on vain seurauksen hoitoa, ei syyn.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset apua fobiasi kanssa. Ratkaisu ei ole eristäytyä.
ite kamppaillut vaivan kanssa jo kolkytvuotta ja kaiken sen siedätyksen ja taistelun kanssa meni vain elämä ikäväksi.
Kyllä sitä omaa luontoa ja omaa persoonaa kannattaa seurata ja myöntää itselle se mikä on.
Itseä ei voi muuttaa.
Eristäytyminen olikin se juttu. Pitää kuunnella itseä.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole yösiivoajana tarvinnut koskaan käydä missään koulutuksessa.