Lue keskustelun säännöt.
Elivätkö suomalaiset 200 vuotta sitten oikeasti rinta rauhassa susien ja karhujen kanssa ja täydellisessä harmoniassa osana luontoa?
09.03.2023 |
Vai onko entiasaikojon suomalaisten erityislaatuinen luontosuhde ja harmoninen yhteiselo luonnon kanssa tai jopa osana luontoa modernia luontosuhde-romantiikkaa?
Kommentit (24)
Susista ja karhuista maksettiin tapporaháá, ja niiden hurme vain virtasi kun isännät ja rengit kilvan petoja surmasivát.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen luontosuhde pähkinänkuoressa: Tuossapa metsä, kaadan sen, tuossapa eläin, ammun sen, siinäpä se.
Väkeä oli vähemmän, metsää enemmän. Kaikki vastaantuleva ammuttiin, ihan niin kuin nykyäänkin.
Oikea rinta rauhanen eli luonto suhteessa. Luulisin.
1800-ja 1900-luvun alkupuolella Suomessa hävitettiin sukupuuton partaalle esim. Euroopan majava, susi, metsäpeura, Ilves, ahma, merikotka, maakotka, kalasääski, naali, karhu, vesikko, saukko, sampi, nieriä jne. Kyllä suomalaisten ns. erityislaatuinen luontosuhde on vahvasti romantisoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan romantiikkaa. Metsä oli ja on ollut suomalaisille pyhä koska sitä pelättiin. Se oli vaarallinen ja tuntematon alue tutun ja turvallisen pihapiirin ulkopuolella ja täynnä arvaamattomia ja äkkipikaisia metsänhenkiä joita piti lepyttää ruokauhreilla ja valehtelemalla että metsästetty hirvi tai karhu oli kuollut vahingossa eikä metsästäjän nuolesta. Metsän ja pihan väliin jopa pystytettiin riukuaitoja erottamaan että missä kulki raja. Metssään saattoi myös eksyä ja joskus eksyneiden ajateltiin joutuneen nurinkuriseen metsänpeittoon eli katseeseen, joka oli eräänlainen keppostelevien metsänhenkien luoma taskutodellisuus, josta oli uskotusti vaikeaa päästä takaisin tosimaailmaan. Kristillisellä ajalla suomalaisissa metsissä alkoi kansanperinteen mukaan kuljeskella myös piruja, peikkoja, paholaisia ja hiisiä, jotka ovat jättäneet merkkinsä paikkojen nimiin kuten Pirunkallio, Pirunkivi, Pirunluola, Pirunniemi, Pirunnotko, Pirunpelto, Pirunp--e* ja Pirunrotko.
*tämän niminen luontopaikka löytyy Keski-Suomesta (mutta ei kartasta) ja paikallisen perinteen mukaan se oli saanut nimensä siitä, että joskus kauan sitten sienessä ollut talon emäntä oli sieniä pärekoriin kerätessään nähnyt pirun pysähtyneen kahden siirtolohkareen väliin ja raapineen siinä rakapuoltaan ennen kuin oli jatkanut matkaansa. Ja on hyvä esimerkki siitä kuinka hulluja ja huvittavia suomalaiset kertomukset paikkojen nimien taustalla voivat joskus olla.
Niin
No 1800-luvulla sudet söivät Suomessa 200 lasta.
Siksi ne poistettiin!
mm. 1880- luvulla sudet söivät 22 alle 10 v lasta. https://www.ts.fi/uutiset/1074078089
Vuosina 17101881 sudet söi Suomessa vähintään 245 ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin
No 1800-luvulla sudet söivät Suomessa 200 lasta.
Siksi ne poistettiin!
mm. 1880- luvulla sudet söivät 22 alle 10 v lasta. https://www.ts.fi/uutiset/1074078089
Vuosina 17101881 sudet söi Suomessa vähintään 245 ihmistä.
Juuri näin
Vierailija kirjoitti:
Susista ja karhuista maksettiin tapporaháá, ja niiden hurme vain virtasi kun isännät ja rengit kilvan petoja surmasivát.
Joskus lapsena luin säälittävän kirjan nimeltä "Tapporahat" . Siinä nuori köyhä poika on päättänyt mennä oppikouluun ja yrittää rahat saadakseen tappaa suden. Suden ja pojan kärsimyksiä kuvaillaan vuorotellen kun he etenevät useamman päivän lumimyrsyisessä metsässä ja lopulta susi pääsee karkuun, pojan ollessa jo pahasti loukkaantunut. Sitten se tätä onnea ihmetellen ontuu rikkaan autollisen nimismiehen yliajamaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisellani ainakin oli ongelmia susien kanssa hevosella liikkuessa, kun ne yrittävät tappaa hevosen. Pihalla metsänrajassa liikkuivat sudet ja pihaa suojattiin aidoin. Pienet lapset eivät lähteneet enää hämärän tullen yksin vessaan. Susilta suojauduttiin mm mukana kannettavalla tulella. Turkiseläimiä metsästettiin. Myös siis susia.
Tapahtui yli ja alle 100 vuotta sitten, mutta samalla paikalla asuneet edeltävätkin sukupolvet kohtasivat varmasti susia.
11.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonto oli pelottava paikka silloin kun ei ollut lääkäriä lähellä, eikä lääkkeitä olemassa. Mikä tahansa saattoi tappaa.
Kai se oli pelontäyttämää kunnioitusta, mutta tuskin luontoa ymmärrettiin arvostaa, kun sitä oli niin paljon.
Silloin ilmastonmuutos oli suomalaisten päällimmäinen huoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonto oli pelottava paikka silloin kun ei ollut lääkäriä lähellä, eikä lääkkeitä olemassa. Mikä tahansa saattoi tappaa.
Kai se oli pelontäyttämää kunnioitusta, mutta tuskin luontoa ymmärrettiin arvostaa, kun sitä oli niin paljon.
Luonto ei ollut pelottava paikka. Metsäkin oli antelias ystävä niille, jotka sen ympäröimänä asuivat. Metsästä saatiin rakennus ja lämmityspuut, lehmät söivät sieniä ja heiniä, kun laidunsivat metsässä, koirat pitivät vahtia, mutta illan tulleen kotieläimet kutsuttiin pihan suojaan mm susien runsauden vuoksi. Jos osasi toimia metsässä, ei pelännyt. Kerättiin sieniä ja marjoja myös ihmisille, pyydettiin jäniksiä ja metsäkanalintuja, joskus hirviäkin yms . isompia ruoaksi. Myös lääkekasveista osa löytyi metsistä, osa soilta, osa niityiltä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonto oli pelottava paikka silloin kun ei ollut lääkäriä lähellä, eikä lääkkeitä olemassa. Mikä tahansa saattoi tappaa.
Kai se oli pelontäyttämää kunnioitusta, mutta tuskin luontoa ymmärrettiin arvostaa, kun sitä oli niin paljon.
Luonto ei ollut pelottava paikka. Metsäkin oli antelias ystävä niille, jotka sen ympäröimänä asuivat. Metsästä saatiin rakennus ja lämmityspuut, lehmät söivät sieniä ja heiniä, kun laidunsivat metsässä, koirat pitivät vahtia, mutta illan tulleen kotieläimet kutsuttiin pihan suojaan mm susien runsauden vuoksi. Jos osasi toimia metsässä, ei pelännyt. Kerättiin sieniä ja marjoja myös ihmisille, pyydettiin jäniksiä ja metsäkanalintuja, joskus hirviäkin yms . isompia ruoaksi. Myös lääkekasveista osa löytyi metsistä, osa soilta, osa niityiltä jne.
Aika romanttinen käsitys.
Oli ilveksiä, ahmoja, hirviä, susia, karhuja ja kaikenlaisia pöpöjä joihin ei ollut antibiootteja. Iskepä sormeen puukolla, ja kuolet verenmyrkytykseen. Se oli ihan eri maailma, vaaroja täynnä.
Hyttysetkin levittivät vielä 1800-luvulla malariaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin
No 1800-luvulla sudet söivät Suomessa 200 lasta.
Siksi ne poistettiin!
mm. 1880- luvulla sudet söivät 22 alle 10 v lasta. https://www.ts.fi/uutiset/1074078089
Vuosina 17101881 sudet söi Suomessa vähintään 245 ihmistä.
Ei noistakaan voi olla ihan varma. Siihen aikaan ei ollut kunnon keinoja todentaa asioita. Entisaikoina ihmiset halusivat päästä eroon ei-halutuista lapsista ja keksittiin tarinoita kuinka susi vei, vaikka todellisuudessa lapsi murhattiin. Voi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta samaa tapahtuu edelleen kehitysmaissa.
Se tiesi nälänhätää ja hengenlähtöä, jos sudet tai karhut söivät karjan, joten siksi niitä metsästettiin.
Martti Kitunen (1747 - 1833) on tunnetuin suomalainen karhunkaataja ja samalla myös alan pohjoismainen mestari, jonka tilille on kirjattu yli sata täysikasvuista karhua. Eräät lähteet mainitsevat 108 aikuista karhua, ja vielä suurempi määrä oli pentuja, joista ei ole pidetty edes lukua. Kitusen aikoina karhu oli kotieläinten pahin vihollinen ja sen surmaaminen oli palkittu uroteko, olipa kysymyksessä täysikasvuinen eläin tai pentu.
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/449
Sai mitalin ansioistaan ja hänen kunniakseen on pystytetty myös patsas.
200 vuotta sitten metsänvartijan tehtävänä oli valvoa salametsästäjiä. Puut kun kasvoivat valvomatta, mutta liha oli arvokasta, sitä ei haluttu rahvaan ruokapöytään.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan romantiikkaa. Metsä oli ja on ollut suomalaisille pyhä koska sitä pelättiin. Se oli vaarallinen ja tuntematon alue tutun ja turvallisen pihapiirin ulkopuolella ja täynnä arvaamattomia ja äkkipikaisia metsänhenkiä joita piti lepyttää ruokauhreilla ja valehtelemalla että metsästetty hirvi tai karhu oli kuollut vahingossa eikä metsästäjän nuolesta. Metsän ja pihan väliin jopa pystytettiin riukuaitoja erottamaan että missä kulki raja. Metssään saattoi myös eksyä ja joskus eksyneiden ajateltiin joutuneen nurinkuriseen metsänpeittoon eli katseeseen, joka oli eräänlainen keppostelevien metsänhenkien luoma taskutodellisuus, josta oli uskotusti vaikeaa päästä takaisin tosimaailmaan. Kristillisellä ajalla suomalaisissa metsissä alkoi kansanperinteen mukaan kuljeskella myös piruja, peikkoja, paholaisia ja hiisiä, jotka ovat jättäneet merkkinsä paikkojen nimiin kuten Pirunkallio, Pirunkivi, Pirunluola, Pirunniemi, Pirunnotko, Pirunpelto, Pirunp--e* ja Pirunrotko.
*tämän niminen luontopaikka löytyy Keski-Suomesta (mutta ei kartasta) ja paikallisen perinteen mukaan se oli saanut nimensä siitä, että joskus kauan sitten sienessä ollut talon emäntä oli sieniä pärekoriin kerätessään nähnyt pirun pysähtyneen kahden siirtolohkareen väliin ja raapineen siinä rakapuoltaan ennen kuin oli jatkanut matkaansa. Ja on hyvä esimerkki siitä kuinka hulluja ja huvittavia suomalaiset kertomukset paikkojen nimien taustalla voivat joskus olla.
Se riukuaita esti susia ja karhuja tulemasta pihapiiriin, karjan tuoksu kun houkutteli nälkäisiä eläimiä ja siinä sivussa olisi voinut mennä muutama piikakin suden suuhun.
200 vuotta sitten jo ylikaskettiin metsiä, joudut ap mennä reilusti takaisinpäin historiassa.