Lue keskustelun säännöt.
Miksi avioliitosta eroaminen on isompi juttu kuin pitkästä avoliitosta?
27.05.2015 |
eräs mies sanoo eronneensa vain kerran. Hänell on kuitenkin lapsia kahden eri naisen kanssa. Toisen kanssa hän oli viisi vuotta avoliitossa, ja lapsi oli tehty yhteisymmärryksessä.
Miten niin nämä eot eroavat toisistaan???
tämä tuli mieleen, kun luin tuota toista ketjua, jossa mentiin kihloihin 10 v seurustelun jälkeen. Siinä ap pohtii,,ettei haluaisi joutua eroamaan. Wtf? Mitä eroa?
(Siis siinä on eroa, jos eroaa lyhyestä avoliitosta, tarkoitan nyt avoliittoja, joissa on oltu pitkään).
Kommentit (26)
Avioliitossa annetaan yleensä ainutlaatuinen lupaus toiselle (ja uskonnolliset Jumalalle) tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä kuolemaan saakka. Minulle ainakin avioliitto on ainutkertainen juttu, avoliitto on kevyempi. Enkä tekisi lapsia avoliittoon, lapseni ansaitsevat syntyä 100% sitoutuneille ja avioliitossa oleville vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkäpä häät kaikkine järjestelyineen ja rituaaleineen ovat todellisempi juttu kuin avoliiton aloittaminen, joka useimmiten taitaa olla pelkkää muuttolaatikoiden kantamista. Naimisiin mennessä julistetaan ja vannotaan kaikenlaista muiden ihmisten edessä, ja monille hääpäivä on unelmien kohde ja yksi elämän suurimmista asioista. Avioeroon kuuluu aina myös jonkinasteista ikävää byrokratiaa, avoeron voi panna täytäntöön jättämällä avaimen eteisen pöydälle ja luikkimalla tiehensä.
Olen tavannut useammankin miehen (en muista naisia ainakaan heti), jotka vähättelevät pitkää avoliittoa, joka on jäänyt menneisyyteen. On toki eri juttu vokotella uusia naisia kerran eronneena kuin kolmesti eronneena.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:32"]
Avioliitossa annetaan yleensä ainutlaatuinen lupaus toiselle (ja uskonnolliset Jumalalle) tahtoa rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä kuolemaan saakka. Minulle ainakin avioliitto on ainutkertainen juttu, avoliitto on kevyempi. Enkä tekisi lapsia avoliittoon, lapseni ansaitsevat syntyä 100% sitoutuneille ja avioliitossa oleville vanhemmille.
[/quote]
Ei sekään takaa mitään, sori vaan.
Kaipa se on niin että avioliitto merkitsee eri asiaa meille. Minulle avioliitto on ainoa tila, johon voisin perheen perustaa. Se että mies halusi minun kanssani naimisiin, oli ihan eri tason askel kuin se, kun hän halusi muuttaa kanssani yhteen. Kyllä se merkitsi meille ihan eri tasoa sitoutumisessa. Ja jos meille tulisi avioero, kyllä se olisi tosi musertava asia meille molemmille. Se joka sanoo, että avioliitto on vain pala paperia, ei tiedä mistä puhuu tai ei kunnioita asiaa, joka toisille pareille on oikeasti pyhä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:32"]
Olen tavannut useammankin miehen (en muista naisia ainakaan heti), jotka vähättelevät pitkää avoliittoa, joka on jäänyt menneisyyteen. On toki eri juttu vokotella uusia naisia kerran eronneena kuin kolmesti eronneena.
[/quote]
Minä olen nainen enkä pidä kahta päättynyttä avoliittoani yhtään minään. Avioliittoni on ensimmäinen virallinen liittoni ja muita en muistele.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:25"]
Onhan se aivan eri asia. Avioliitto on harkittu päätös ja molemminpuolinen sitoumus olla toisen rinnalla loppuelämä. Ne naiset jotka tekevät lapsia avoliittoon eivät ymmärrä omaa eivätkä lapsiensa parasta. Ja jos mies ei sen vertaa välitä naisestaan, että menisi naimisiin, niin ei kannata harkita niitä lapsiakaan.
Avoliitosta on hyvin helppo liueta vihreämmille nurmille, jos pikkulapsiarki rupeaa tympimään.
Onhan näitä ketjuja näkynyt täälläkin.
[/quote]
Mutta aika ikävää, jos avioliitossa toinen on vastentahtoisesti. Ja avoliitossakin on monesti yhteisesti ostettu asunto ja lapset, joiden takia eroaminen on vaikeaa eikä taloudellisesti kannattavaa. Ja jos tilanne on huono, niin erotahan se pitää noista huolimattakin. Ja aviosäädystä.
Mä olen avoliitossa, vaikka mies haluaisi naimisiin. Joten tuskin tuo tuosta mihinkään liukenee, vaikka meillä lapsia onkin.