Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan sairaan ahdistunut nykyisestä työstäni, eikä mies ymmärrä.
27.05.2015 |
Hänen mielestään en saisi valittaa, hän ei jaksa kuunnella, mutta en myöskään missään nimessä saisi irtisanoa itseäni. Tänään itkeskelin itsekseni, kun mies alkoi karjua että ei jaksa katella tollasta. Ei siis ole ollut minun tapaistani, vaikka olen kerran aiemmin nyt itkenyt työasioitani menneiden viikkojen aikana. Ahdistaa vielä enemmän :( Onko pakko oikeasti pakko vaan jaksaa? Pelkään, että mulla hajoaa pää..
Kommentit (46)
Jos aineellinen hyvinvointi on rakennettu jonkun henkisen hyvinvoinnin kustannuksella, eikä siinä nähdä mitään ongelmaa, niin voi vain miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelin muita siitä kuinka tärkeätä on olla töissä. Olin hyvin ahdistunut johtuen työoloista ja muista asioista.
Kuuntelin muita ja paahdoin vain töissä. Lopulta menin aivan toimettomaan kuntoon. Pää ihan jumissa jne.
Työkaverit pilkaasivat selän takana mun olevan vajaa, kun eivät tienneet mistä kyse.
Lopulta jäin pahan masennuksen takia kokonaan pois tyhjän päälle. Se tuntui helpottavalta. Paras tunne moneen vuoteen. Alin tervehtyä ja löysin uuden työn.
Luuseri itkijää kukaan jaksa katsella. Kortistoon vaan itkemään, ei sulle varmaan mikää työ kelpaa. Tai varmaan kelpaisi joku sellainen joka ei ahdista, eli täysi palkka kotisohvalta. Juu, näitä pettureita on suomessa vähän liikaa, toivottavasti SSS pistää rotin ja pisteen asioille.
Niin, no mä en ehdi yleensä pitää esim ruokataukoa töissä. Vaikka olisin siellä 9-10h. En tiedä olenko vaan jotenkin niin hidas, ja/tai yrittävätkö saada minut lähtemään polttamalla mut loppuun. Työpuheluita saattaa tulla vapaapäivinä, viestejä, myös omaan henk. koht puhelimeen. Kaikki esimieheni ovat enemmän tai vähemmän työnarkomaaneja. He ylpeilevät sillä että tekivät vaikkapa pääsiäisen pyhät töissä, ja voi kuinka heillä on niin paljon hommaa jne jne. En vaan jaksa tuollaista enää. En koe kuuluvani joukkoon. Minulle merkitsee muut asiat enemmän kuin työ. -ap-
Mitä tapahtuu, jos jätä vastaamatta niihin työpuheluihin kotona? Tai miksi puhelin edes on päällä vapaalla? Ruokatauoista kannattaa pitää kiinni, nehän ovat ihan lakisääteisiä. Mutta joo, kyllä ahdistavalta kuulostaa :/ Toivottavasti löydät paremman työpaikan!
Eipä tee mitään tuollaisella miehellä tai työpaikalla. Jätä molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 23:17"]
Älä irtisanoudu vaan jää sairaslomalle, jos olet niin loppu että itket. Ja tee joku matka vaikka, totaalinen ympäristönvaihdos auttaa.
[/quote]
Niin, että sairauslomalle jotta voi matkustaa ?
Voi vittu teitä, häpeisit vähän.
Jaa-a... Antamiesi tietojen perusteella vaikuttaisi, että paras ratkaisu olisi potkaista mokoma empatiakyvytön materialistipaskamies pihalle ja ottaa loparit työstä. Omalle tilille (älä van sano että rahat on yhteiset...) kerätyt rahat voisit käyttää itseesi ja uuden elämän rakenatmiseen. Niillä arvoilla jotka sinulle on tärkeitä. Niukempaahan se elämä olisi jonkun aikaa, mutta mieti kumpi olisi tärkeämpää, materia vai oma pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 14:27"]
Luuseri itkijää kukaan jaksa katsella. Kortistoon vaan itkemään, ei sulle varmaan mikää työ kelpaa. Tai varmaan kelpaisi joku sellainen joka ei ahdista, eli täysi palkka kotisohvalta. Juu, näitä pettureita on suomessa vähän liikaa, toivottavasti SSS pistää rotin ja pisteen asioille.
[/quote]
Ei saa täyttä palkaa, jos irtisanoutuu. Saa 3 kuukauden karenssin ja se maksetaan ihan omasta pussista!
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 23:17"]
Älä irtisanoudu vaan jää sairaslomalle, jos olet niin loppu että itket. Ja tee joku matka vaikka, totaalinen ympäristönvaihdos auttaa.
[/quote]
Niin, että sairauslomalle jotta voi matkustaa ?
Voi vittu teitä, häpeisit vähän.
[/quote]
Joskus lähtö kauas antaa perspektiiviä. Moni on parantunut siten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen mies sinulla.. Varsinainen tukipilari vaikeina aikoina.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:54"]Mulla oli samantapainen tilanne kuin #10:llä. En tosin itkeskellyt mutta ahdisti ja olin lamaantunut. Varasin keskustelun esimieheni esimieheltä. Kävin asiat keskustelussa ihan kylmän viileästi asiapohjalta läpi eikä keskustelun jälkeen ollut mikään tunne että se oli valtava menestys, mutta koin silti helpotuksen ja itsetunnon vahvistumisen saman tien. Aloin tosissani ja uudella itsevarmuudella katsella uusia työpaikkoja. Ja kas, ei kulunut kuin pari viikkoa, kun tuli ilmoitus, että esimieheni lähtee uusiin haasteisiin :) Työpaikkani tuntuu kuin uudelta uuden esimiehen myötä ja minä olen kuin uusi nainen :)
[/quote]
Minä tein myös noin ja lopputulema oli potkut minulle :-(
Esimies ja isompi pomo käänsivät asian niin että minä en ole tehnyt töitäni ja siksi on kiire yms. Tein kyllä omat työni mutta mitään ylimääräistä en enää jaksanut tehdä, siis en enää trhnyt muiden hommia kun istuivat 3h lounastauolla etc.
Sanomattakin on selvää, että työpaikassa ei ollut mikään hyvä ilmapiiri. Oli se sisäpiiri joka sai tietää asiat ennen meitä ulkopuolisia. Jos meille edes kerrottiin. Sain jälkeen päin kuulla esim. että firma oli sponssannut salijäsenyyden kanssa jo yli puolivuotta, mutta eipä sitä sitten kerrottu eteenpäin.
Työ itsessään oli kuitenkin kivaa ja olin hyvä siinä, mutta en sitten sopinut porukkaan kun en lähtenyt mollaamaan muita seläntakana enkä edes edessäpäin, saati suostunut venyttämään taukoja enkä katsonut hyvällä firmalta ""varastamista"".
Noh, nautin nyt kesästä lasten kanssa vaika taloudellisesti tekeekin hieman tiukkaa ja syksyllä toivottavadti opiskelen uutta alaa...
Henkisesti voin nyt todella hyvin :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlaisia kamalia työpaikkoja sitä onkin olemassa!
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 15:29"]
Mielenkiintoinen mies sinulla.. Varsinainen tukipilari vaikeina aikoina.
[/quote]
Noniin sanos muuta! Tämä onkin nyt toinen kerta kun huomaan että miehestä ei toden totta ole tukemaan vaikeana aikana. Ensimmäinen kerta oli kun odotin lastanne, ja raskausaika oli tosi vaikea, oksentelin monta kertaa päivässä lähes koko raskauden ajan, ja siinä oli sitten muutakin vaikeutta mukana matkassa. Miehestä ei oikeastaan ollut mitään tukea. Hän ahdistui siitä kun en meinannut jaksaa tehdä mitään, ikäänkuin se olisi ollut minun syytäni kun olin huonovointinen ja väsynyt. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä työssä sitten erityisesti ahdistaa?
Olet luuseri eikä kukaan jaksa katella sellaisia
Mitäs otit noin tyhmän miehen. Dorka, dorka, dorka!
ps mitäs olet noin dorka
Ei ole pakko vaan jaksaa kuin siihen asti, että saat uuden työpaikan. Yritä kääntää itkeskelyyn menevä energia poislähtemiseen suuntaamiseksi. Hae uusi työpaikka. Tuo ei ole hyväksi sulle.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 20:09"]
Mikä siinä työssä sitten erityisesti ahdistaa?
[/quote]
Se on tosi stressaavaa, välillä epäinhimillisen kiireistä, minulta vaaditaan aika paljon. Ilmapiirikään ei ole paras mahdollinen.
Lisäksi olen ollut samassa paikassa jo aika kauan, niin alkaa vähän niinkun kyllästyttääkin. En oikein näe kehittymismahdollisuuksia siinä työssä. Minulla on varmaan joku henkilökohtainen kriisi tässä myös päällä samaan aikaan. Haluaisin kokeilla jotain muuta työtä, mutta tiedän että tällä hetkellä on ihan surkea työllisyystilanne. -ap-
Mies välittää itsestään ja puhuu vain omasta puolestaan pelkästä ylimääräisestä materiasta, jota pitäisi olla. Sinulle siis jää itsesi puolesta toimiminen, ja puhunut oletkin jo varmasti tarpeeksi, saisit vakuutella samoja asioita kuukaudesta toiseen jos siihen rupeat. Mieluummin jonkun neuvojan kanssa voisit selvitellä todellisia mahdollisuuksia korjata elämääsi. Kun olet päättänyt, niin urputtaminen ei heilauta sinne eikä tänne. Voit vain todeta, että asia on jo päätetty, ja että sinä et huutamisia ja nalkuttamisia rupea kuuntelemaan. En miettisi mitään keskinäisen viehätyksen säilymistä tuossa tilanteessa, koska eipä mieti mieskään.