Olen ihan sairaan ahdistunut nykyisestä työstäni, eikä mies ymmärrä.

Elämä kantaa. Ala järjestellä uutta työtä tai opiskelua. Huono työ ei ole sen arvoista että elämä menee pieleen.

Oletko jossakin pikkufirmassa vai olisiko mahdollista siirtyä talon sisällä?

Mulla oli sama puolitoista vuotta sitten. Itkeskelin ja ahdisti. Pääsyy oli että oli ihan liikaa töitä eikä niistä voinut selvitä... ja myös kotirintamalla hankaluuksia ettei päässyt palautumaankaan / ei ollut vastapainoa.

Tein niin että aloin seurata aktiivisesti työpaikkailmoituksia, eli päätin siis että mun ei ole pakko olla tässä tilanteessa. Aloin myös miettiä eroa.

Ja töissä puhuin tilanteesta (yritin neutraaliin ja rakentavaan sävyyn) ylemmälle esimiehelle.

Jotenkin jo se, että päätin aktiivisesti vaan PAKOTTAA itseni alkamaan tekemään jotain, vähän auttoi siihen pahimpaan ahdistukseen (vaikka ei ollut helppoa koska kun on ihan poikki ja väsynyt ei enää meinaa pystyä eikä jaksaa tehdä mitään).

No, tilanteet vähän laukesikin edes osittain, samoissa kuvioissa pyörin vielä, ainakin toistaiseksi...

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 22:36"]

Ap, onpa hankala tilanne. Työsi on stressaava etkä saa mieheltäsi tukea. Hänhän vaikuttaa kovin ahdistuneelta, kun kerrot hänelle työtilanteestasi eikä osaa tukea sinua vaan on valmis uhraamaan hyvinvointisi auton ja asunnon vuoksi. 

Haluat vaihtaa alaa ja kenties opiskellakin oman hyvinvointisi vuoksi, mutta se ei sovi miehellesi, koska hän ajattelee sitä rahaa. Sinun ei tarvitse kuunnella miestäsi. Hän haluaa hankkia statussymboleja sinun huvinvointisi kustannuksella. Hyi, että iljettää. Tulee mieleeni oma eksä. Olin vakavasti masentunut ja uupunut stressaavasta työstäni ja hän oli raivoissaan, kun hain itselleni ammattiapua työuupumukseni vuoksi. Minä en olisi saanut hakeutua sairaslomalle enkä terapiaan ihan vaan sen vuoksi, että siitä on rahanmenoa. Vieläkin iljettää, kun ajattelen sitä. Lopulta, aika monen mutkan kautta, hänestä tulikin sitten eksä. Onneksi. En ole hetkeäkään katunut eroani muutoin kuin, että olisi pitänyt erota paljon aikaisemmin.

Mieti, mitä sinä haluat. Mieti, mikä on hyväksi sinulle. Varaudu siihen, että mies on eri mieltä. Joko hän sopeutuu valintoihisi tai teille tulee eeikä osaa eikä halua tukea sinuaro. Jos miehesi on läpeensä kusipää, niin kuin minun eksäni, voi olla ihan hyväkin terveytesi kannalta, että teille tulee ero. Ihan totta.

Olet äärimmäisen stressaantunut ja ahdistunut. Oletko ajatellut, että voisit hakeutua sairaslomalle? Ja vaikka et olisikaan, kannattaa käydä puhumassa työterveyslääkärin kanssa työsi kuormittavuudesta. Myös esimiehen kanssa pitäisi puhua työtilanteestasi. Ei ole normaalia, että et ehdi edes syömään töiden paljouden vuoksi. 

[/quote]

Vähän näinhän se on. Mieheni haukkuu minua tyyliin idiootiksi jos otan loparit. Se on kuulemma tyhmintä mitä voin tehdä. Täysin vastuutonta näin perheellisenä edes puhua moisista.

Hän on sitä mieltä, että jos löydän jonkun toisen paikan (jossa yhtä hyvä palkka!), niin sitten se on ok. Huono juttu vaan on se, että en usko että yhtä hyvä palkkaista työtä tulen löytämään. Minulle kelpaisi kyllä pienipalkkainenenkin. Rahaa on nytkin kerääntyntynyt tilille aika iso summa, kun en ole ehtinyt miettiä mitä sillä tekisin tai ostaisin. Toisaalta olen ehkä senkin takia elänyt tässä vähän säästeliäämmin jonkin aikaa, kun olen pyöritellyt tätä lopettamisasiaa mielessäni.. Voisin mennä hetkeksi tekemään ihan mitä vaan työtä, kunnes sitten omalta alaltani löydän sellaisen mieluisan paikan ja pääsenkin siihen. Mutta sitähän ei kukaan katso hyvällä jos alankin tästä siivoojaksi..  -ap-

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 23:26"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 21:59"]

Kuulostaa siltä, että olet miehellesi yksi statuksen merkki muiden joukossa. Jos hän välittäisi sinusta oikeasti, hän istuisi alas ja antaisi sinun purkaa kaiken, mikä painaa mieltäsi. Rakastava ihminen tukee toista ja auttaa etsimään vaihtoehtoja. Miehesi on ilmeisen peloissaan siitä, jos vaikka et jaksakaan ja jäät sairauslomalle tai työttömäksi. Ensinnäkin tulotaso putoaa silloin ja lisäksi tulee vielä helposti luuserin leima ympäristön silmissä.

Voi myös olla, että hänellä on ongelmia oman jaksamisensa kanssa tai hän ei vaan osaa käsitellä sinun hätääsi.

Varaa aika vaikka psykologille, jos sinulla ei ole ketään muuta luotettavaa kuuntelijaa. Usein asioista puhuminenkin auttaa jäsentämään tilannetta.

Koeta kääntää ahdistus energiaksi ja hakea uutta työtä. Kannattaa selvittää myös aikuisopiskelijan tukimahdollisuudet, jos alan vaihto kiinnostaa. Se ei välttämättä ole taloudellisesti niin raskasta kuin luulisi.

[/quote]

Kiitos tuosta vinkistä! En oikein tiedä mikä mieheni ongelma on. Ensimmäisen kerran kun itkin, niin hän kuunteli ja oli pahoillaan, mutta sitten kun itkin vielä toiseen kertaan seuraavalla viikolla, niin se oli jo liikaa. Hän ei jotenkin kestä sitä että olen heikkona. Hänen oma äitinsä on sellainen, joka ei koskaan myönnä olevansa väsynyt, sairas tai millään tavalla heikko, ettei vaikka hallitse jotain tilannetta. EI IKINÄ. Niin siksi mietinkin, että se voi olla syy miksi mieheni ahdistuu siitä että näytän avoimesti tunteeni ja heikkouteni. Ei osaa jotenkin käsitellä. Mutta miten sitäkin sitten alkaa neuvomaan, ja miten edes tajuis että voisi käyttäytyä toisinkin? Osaako edes... -ap-

[/quote]Oliko isäsi tai molemmat vanhempasi työnarkomaaneja? Miehen mallihan tulee sieltä. Työpaikan meininki kuulostaa hurjalta. Ymmärtäisin tuollaisen työnteon jos olisi itse yrittäjä tai joku taiteilija ja tärkeä projekti päällä. Mutta jatkuvasti, ei... ja alaisena...ei. Tosi ahdistavaa, että saat vapaalla työviestejä ja omaan puhelimeen. Ja sun on oikeesti saatava ruokatauko.

[/quote]

Eivät olleet, eikä miehenikään ole työnarkomaan, mutta hänen mielestään pitää kuitenkin olla vakityö ja rahaa tulla joka kuukausi tietty summa tilille, joka tietty varmasti on ihanne monelle muullekin. Eikä hänen mielestään mistään materiasta voi tinkiä. -ap-

[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 23:17"]Älä irtisanoudu vaan jää sairaslomalle, jos olet niin loppu että itket. Ja tee joku matka vaikka, totaalinen ympäristönvaihdos auttaa.
[/quote]

Täh? Voiko muka palkallisella saikulla noin vaan matkustella. Ja pitkään Kelan kustantamaan saikkuun vaaditaan sitäpaitsi joku jämerä diagnoosi - ja esimerkiksi masennuspotilaaksi leimautumista kannattaa vältellä viimeiseen asti.